Rasismi on sellainen käsitteellinen ameeba, joka tuppaa leviämään joka keskusteluun ja elämään omaa elämäänsä. Onhan meillä tästä kokemusta jo suomettumisen ajan käsitteistä ja pyhistä asioista.
Tämäniltainen keskustelu A:ssa oli taas siitä oppikirjaesimerkki. Razmyar sanoi painokkaasti, että Afganistanissa naiset ovat suunnilleen oravan luokkaa arvoltaan. Hyvä on, mutta kyseessä on ilmiö, jonkin asian ilmeneminen näin. Jos kuitenkin Razmyarilta olisi kysytty, mistä tämä ilmiö johtuu, silloin olisimme nähneet sellaista kiertelyä ja kaartelua, joita kai aikoinaan Mölli Keinonen harrasti. (Itse olen nähnyt häntä vain lätkädokumenteissa.)
Jos olisimme vielä niin ilkeitä, että rinnastaisimme Afganistanin naisten kärsimysten syyn myös sellaisiin ihmisiin, jotka jakavat suunnilleen samanlaiset käsitykset ja joita emme puolestaan haluaisi maassamme nähdä, silloin taivaalle ilmestyy tulikirjaimin suuri punainen R-sana. Tässä yhteydessä puhutaan siis sellaisesta uskomusten tulkinnasta, joita eräät I-uskonnon edustajat jakavat.
On toisin sanoen rasistista todeta, että jotkut tietyistä maista tulevat ihmiset ovat valmiit sortamaan naisia julmasti, koska heillä on tietynlaiset tulkinnat erään kauan sitten eläneen hepun ajatuksista. Vielä mahdottomampaa on se, että me olisimme suvaitsemattomia näitä ihmisiä kohtaan. Meillä täytyy todellakin olla harvinaisen vaikeaa siitä käsitteellisessä umpikujassa, jonka olemme itse luoneet. Sillä, kuten olemme jo oppineet, uskonnon kritisoiminen on rasistista, ellei kritisoija kuulu meidän joukkueeseemme. Ja mehän emme taas voi kritisoida uskontoja, koska emme halua olla rasisteja.
Ei pidä kuitenkaan vaatia liikaa antirasisteiltakaan. Meillä kaikilla on omat mörkönsä, yksi niistä jopa on kansallissankari.
