Parhaalla pelaajalla on hassu nimi: Mario Lemieux
En edes halua tietää kuinka monta kertaa olen "päättänyt lopettaa" kirjoittelun tänne, mutta kun näin harvinaisen omaperäinen kysymys tulee vastaan, niin pitäähän siihen tarttua...
Mario Lemieux oli kaikkien aikojen lahjakkain jääkiekkoilija, joten samalla hän oli myös paras sellainen. The Great One ei ollut missään merkittävästi parempi kuin Le Magnifique, mutta #66 voittais ysiysin näillä:
-Huomattavasti suurempi ja niittejä kestävä ruho.
-Huomattavasti parempi rannari, joka oli paitsi kovempi, mutta myös nopeampi ja tarkempi kuin Väinöllä. Tämä korostui etenkin 80-luvun lopulla, kun molarit oppivat torjumaan ja pakit luistelemaan takaperin, jolloin jäi myös vähemmän aikaa harhautuksiin tai tähdättyihin lämäreihin, mitä Gretzky usein harrasti.
-Mario pystyi tarvittaessa suojelemaan itseään paljain nyrkein. Kokoero sitä ja tätä...homma hoitui tietyssä puitteissa, mutta Gretzkyllä ei missään tapauksessa ketään vastaan.
-Mario oli tarvittaessa ihan hyvä puolustava sentteri, Gretzky ei missään tapauksessa edes tyydyttävä, kertoivat plusmiinukset mitä hyvänsä. 1990-91 ja 1991-92 pleijareissa Lemieux oli täydellinen pelaaja.
Marion mailatekniikka oli myös hieman Gretzkyä taidokkaampaa, itse asiassa maailman parasta muutamien slaavikepittelijöiden ohella.
About tasoihin miehet päätyivat peliälyssä, johtajuudessa, aloituksissa ja nopeudessa täydessä vauhdissa. A-ryhmää kaikki alueet + nämä kaksi olivat hyökkäyspeliälyltään lätkäkaukaloiden ykkösnerot, eroina lähinnä tyyli: Gretzkyn aivot tikittävät enemmän maaleja muille, kun Lemieux taas haki ovelammin tekopaikkoja itse.
Gretzky oli hieman, muttei merkittävästi parempi näissä:
-Syötöt (maailmankaikkeuden parhaat)
-Käännokset/nopeus pienessä tilassa (Vain hieman siksi, koska terve Lemieux pisti pelkillä jalkakikoilla pakkeja kahville vaihdosta toiseen siinä missä joku Bure nykyään nopeudellaan)
Jossittelu osastolla Gretzky oli tietenkin tilastollisesti huomattavasti pelikuntoisempi, mutta koska Marion ongelmat tulivat pelin ulkopuolelta, toimii homma myös toisin päin: Terveenä Supermario olisi viimeistään 90-puoliväliin mennessä rikkonut lähes kaikki NHL-ennätykset pisteissä.
Pitää muistaa, että Lemieux ei ollut KOSKAAN aikuisella peliurallaan täysin terve, siinä missä muut pelaajat luokitellaan terveiksi.
Ja vielä tästä kestävyys/luotettavuus -eroista: Gretzkyä ei voi pitää paremmin lätkää kestävänä tässä vertailussa ja siksi parempana sillä alueella koska Marion syöpäongelmien ja selkävaivojen ALKUPERÄ ei johdu heikkouksista kaukalossa.
Gretzky nautti tulokaskaudesta lopettamiseen asti täysin AINUTLAATUISTA suojelua poliiseilta ja palomiehiltä, eikä joutunut kuin joissain muutamassa poikkeustapauksessa väärin taklatuksi. Ns.normaalisuojelulla(vrt.muut tähdet) Gretzky ei ikinä olisi pystynyt keskittymään kiekolliseen pelaamiseen niin totaalisesti: ei sellainen kroppa olisi yksinkertaisesti kestänyt jatkuvaa niittaamista. Tilanne oli se, että Gretzky oli julistetttu maailman parhaaksi jo NHL:ään tullessaan - hän oli liigan, ja koko lajin kiintotähti, jolla oli koskemattomuus kaukalossa.
Tilastoista:
Kun 1985-86, Gretzky teki ne 215 pistettä, olivat hänen parhaat pistekaverit Coffey, Kurri, Anderson ja Messier.
Kun 1988-89, Lemieux teki ne 199 pistettä (4 matsia vähemmän pelanneena), mukana parhaina pistehirmuina oli kylläkin Coffey, mutta myös ihmetykit Dan Quinn, Bob Errey ja etenkin itse suuri ja mahtava, Rob Brown, joka oli Marion jälkeen kakkonen pensien pörssissä ja pääsi myöhemmin jopa farmiin asti esittelemään taitojaan ja vieläpä moneksi vuodeksi.
Ja kuka paransi ketä:
Kurri epäilemättä hyötyi Gretzkystä, mutku: Kurrin pisteet viimeisellä ysiysin Oilers kaudella: 80GP 43+53=96, ja pisteet Väinön kaupan jälkeen: 76GP 44+58=102, millä irtosi Edmontonin pörssin paalupaikka. Kurri on ollut myös pleijareiden paras maalari ja Stanley Cup voittaja ilman gretskiä.
Coffey ja etenkin Messier olivat aivan yhtä vaarallisia myöhemissä seuroissaan 90-luvun puoliväliin asti, ilman Gretzkyn vaikutusta. Sen sijaan Bernie Nichollsin yhden kauden tähdenlento PPG miehestä 150 pisteen ihmekauteen voidaan kyllä laskea Väinön taidonnäytteeksi Losissa.
Marion vaikutuksesta 100-pisteen miehiksi ovat muuttuneet ainakin Kevin Stevens ja Rob Brown.
Ensiksi mainittu täysin keskinkertainen voimalaituri ja jälkimmäinen ei ollut edes NHL tason pelaaja.
Lemieux ei myöskään jatkuvasti nauttinut varmistelevasta laiturista kuten Gretzky Kurrista, joka hoiti puolustamisen lähes täydellisesti ja kerkesi vielä iskemään maestron passit verkon perille.
Gretzky on hyvnkin ansaitusti Mr.Hockey ja lajin merkittävin hahmo, mutta Mario Lemieux oli paras pelaaja, Bobby Orr toiseksi paras ja Gretzky hyvä kolmonen.
Tämä tästä, enkä tosiaan perustele tarkemmin, enkä myöskään vastaile mihinkään.