Kyllähän tässä jotenkin näkyy se, ettei yhteisiä maajoukkuekokemuksia aikuisten turnauksista tällä sukupolvella ole. Toki suurin osa pelannut junnumaajoukkueissa yhdessä ja joku porukka aina keväisin MM-kisoissa, mutta enemmän tämä tuntuu olevan kasa yksilöitä, kuin sellainen yhtenäinen Team Finland, mikä on edellisinä vuosikymmeninä nähty. Jos tällä rungolla olisi jo vedetty 2018 ja 2022 olympialaiset, niin menestysmahdollisuudet nyt ja jo 2022 olisivat olleet eri luokkaa. Käytännössä tässä turnauksessa voidaan vielä päästä finaaliin, mutta ainoa koko sukupolven mahdollisuus isoon voittoon lienee Milanossa.
Kaiken lisäksi tärkeimmän yksittäisen pelaajan puuttuminen, pakiston ohuus ja uusi kokematon valmennus asettavat omat haasteensa. Kirsikkana kakun päällä oikeastaan lähes kaikkien kärkipelaajien pelaaminen on ollut tällä kaudella enemmän tai vähemmän sekaisin tai vaisua. Mikke on hyvässä vireessä, kuten Lehkonenkin. Barkov myös ollut totutun tasainen, muttei missään hirmulennossa. Rantasen peli hukassa treidin takia. Ahon meno ollut hieman epätasaista ja Hintzilläkin oli pitkään nihkeää. Saros vetää huonoiten koko NHL-uransa mittakaavalla. Tähän päälle Laine ja hänen tilanteensa.
Kaiken lisäksi tärkeimmän yksittäisen pelaajan puuttuminen, pakiston ohuus ja uusi kokematon valmennus asettavat omat haasteensa. Kirsikkana kakun päällä oikeastaan lähes kaikkien kärkipelaajien pelaaminen on ollut tällä kaudella enemmän tai vähemmän sekaisin tai vaisua. Mikke on hyvässä vireessä, kuten Lehkonenkin. Barkov myös ollut totutun tasainen, muttei missään hirmulennossa. Rantasen peli hukassa treidin takia. Ahon meno ollut hieman epätasaista ja Hintzilläkin oli pitkään nihkeää. Saros vetää huonoiten koko NHL-uransa mittakaavalla. Tähän päälle Laine ja hänen tilanteensa.