Joo tässä mietin kyllä, että kuka helvetti on keksinyt laittaa Barkovin viivamieheksi... Onko harjoituksissa kyselty, että kuka hyökkääjistä haluaa viivalle ylivoimalle, eikä kukaan ole ollut vapaaehtoinen, niin Barkov on kapteenina uhrannut itsensä?Olikohan Ruotsi-peli, kun tuli tilanne joka kertoi kaiken tarvittavan Barkovista. Kaveria peluutettiin ylivoimalla viivamiehenä, mutta kun Aho ei saanut aloituksia voitettua, niin Sasha laitettiin aloittamaan. Siitä taisi tulla Rantasen maali, mutta olikohan idea että Sasha käy aloittamassa ja valuu pikkuhiljaa takaisin viivaan. Melkoinen monitoimimies. Ja Kanadaa vastaan jäi mieleen ainoana Suomen pelaajana, joka pystyi oikeasti hallitsemaan peliä.
Harmi kun Aho, Hintz ja jossain määrin myös Rantanen pelasivat alakanttiin. Näin jälkikäteen katsottuna Tolvasellekin olisi varmasti ollut käyttöä tuossa joukkueessa.
Kevään MM-kisoihin ei varmaan tarvi sitten odotella NHL-vahvistuksia kun tämä meni näin
On jopa harvinaista, että jo pelkillä ketjukoostumuksilla valmentaja onnistuu riisumaan lähes kaikki tärkeimmät yksilöt omaa tasoaan heikommiksi.
Hintz: Tärkein ominaisuus = nopeus kiekon kanssa. Laitetaan laituriksi, jossa ei edes mahdollisuutta saada kiekko vauhtiin. Joitan vaihtoja keskellä.
Teräväinen: Barkovin jälkeen joukkueen paras pelipää. Laitetaan nelosen laitaan, ja ihmetellään, kun ei saa mitään aikaiseksi.
Aho: Pitkä historia Teräväisen kanssa. Ei edes kokeilla samassa kentässä, vaikka ovat faktisesti tehneet kovimmalla tasolla huomattavaa tulosta yhdessä.
Rantanen: Laitetaan Barkovin kanssa samaan kenttään, joten ei pääse pelaamaan vahvuuksillaan ollenkaan.
Lehkonen: Vahvuus on maalin edessä. Nyt ei päässyt pelaamaan omaa rooliaan ollenkaan, eikä kukaan oikein taida tietää, millaista pelityyliä häneltä tuolla haettiin.
Tähän kun lisätään vielä täydellinen pelitavan puute, niin on mahdotonta odottaa, että Suomi pystyisi kuromaan materiaalieroa kiinni. Haluaisin tietää hänet, kenen mielestä on hyvä idea lähteä USA:ta tai Kanadaa vastaan pelaamaan vauhtikiekkoa ilman, että edes pyritään vaihtamaan kiekon kanssa rauhallisissa tilanteissa? Tai että ilman vastustajan karvaamista ainoa vaihtoehto on äärinopea pystykiekko?
Suomen tärkeimmät yksilöt olivat jokainen Barkovia ja Granlundia lukuun ottamatta niin heikkoja, että katse kääntyy väkisin valmennukseen. Näitäkään ei sitten tajuttu yhteen laittaa.
Jännä tosiaan, että täällä jatkoajassa jo useampi nähnyt tilanteen nuin. Mutta valmennus veti sitten ihan pitkin vittuja kaikki kentälliset.Näistä kyllä pisti ihmetetyttämään eniten tuo Ahon ja Hintzin käyttö.
Kuitenkin Coloradossa sitä MacKinnonin nopeutta on hyödynnetty Lehkosen ja Rantasen välissä ja kolmikko on toiminut. Hintz olisi tuonut tähän sentterinä sen nopeuden. Hintz oli jopa Rantasen sentteri (Kalapudas vasemmalla Lehkosen hommissa) U20 WJC:ssä 2016 kun Maailmanmestaruus voitettiin (Pennanen ja Manner apuvalmentajina) ja tätä vaihtoehtoa ei vaan nähty. Käsittämätöntä.
Toinen on sitten tuo iät ja ajat toiminut Aho-Teräväinen. Ja kyllä se Granlund Barkovin rinnalle kuuluu, ihan no-brainerina. Siitäkin oli kokemusta jo niin kaukaa kuin Sotchi 2014.
Nämä ovat niitä peruspalikoita, joista se kokonaisuus vain pitää saada toimimaan. Jotenkin sinne oli saatu aivan pöljät parivaljakot, tuota Lundell-Luostarista lukuunottamatta.
Milanossa se on vaan perkele oltava näin:
Granlund - Barkov - X
Lehkonen - Hintz - Rantanen
Teräväinen - Aho - X
Luostarinen - Lundell - X
Saa suorittaa.
Melkein tuntui vittuilulta, että viimeisessä ottelussa Teräväinen kokonaan katsomoon ennemmin kuin yritettäisiin kaikista loogisinta vaihtoehtoa. Ehkäpä Pennanen kyllästyi kun kaikki turistitkin mukamas osasivat rakentaa ketjut häntä paremmin ja teki sitten ihan päinvastoin vähän niin kuin korostaakseen, että ammattivalmentaja osaa paremmin kuin suuri yleisö.
Vaan kun ei ole sama tempo ja vaade kuin sarja- ja pudotuspeliotteluissa. Näissä karkeloissa jokainen kentällinen on parempi, tai vähintään yhtä kova kuin seuratasolla se ykköskenttä. Kyse on aivan samasta kuin EHT-tasolla, jossa pelinopeus ja pelin vaade on eri tasolla kuin yhdessäkään kansallisessa liigassa, joista nuo pelaajat valitaan. Kun parhaat kotaan yhteen, tapahtuu väistämätön tason nousu. Se millä Suomi voisi näissä peleissä edes teoreettisesti pärjätä, on se tutuksi tullut Jalosen tiivis viisikkopuolustus, täydellinen maalivahtipeli sekä annos hyvää tuuria. Kun tällä porukalla, jonka taitotaso eikä pelinopeus ole samalla tasolla kuin vastustajalla, peliin lähdetään Pennasen pelikirjalla, on lopputulos nähdyn kaltaista. Ollaan aika lailla vastaantulijoita kun vastustajan kone käy täysillä sylintereillä, niinkuin se eilen kävi 4-0 tilanteeseen saakka.Tietysti voisi sanoa, että pelin vaade ja tempo oli liian kova, että ei vaan pysytty mukana. Mutta ei meillä siellä kuitenkaan mikään EHT-porukka ollut vaan minun käsityksen mukaan nämä samat kaverit pystyy pelaamaan sarja- ja pudotuspeliotteluita ihan ongelmitta samassa kaukalossa ja samalla temmolla.
Toi taitaa olla joku fantasy ranking joka perustuu pelkästään pisteisiin . Barkov on kuitenkin top-3 sentteri ja varmasti top-10 pelaaja koko liigassa ja tuossa Rankingissa 83. Ahonkin sijoitus aika alhainen.Nhl.com ei ole jääkiekon raamattu tai edes epävirallinen totuus, mutta jos katsoo vaikkapa sen juuri ennen turnausta tekemää listausta "200 parasta pelaajaa", niin voi jotakin päätellä siitä mikä on eri maiden taso yksilötasolla. Suomen pelaajista tälle listalle mahtuvat: 14. Rantanen, 37. Sebastian Aho, 58. Aleksander Barkov, 83. Mikael Granlund, 108. Artturi Lehkonen, 138. Roope Hintz, 144. Kevin Lankinen, 166. Anton Lundell, 186. Kaapo Kakko ja Miro Heiskanen sai maininnan Key injuries, eli olisi ollut listoilla ilman loukkaantumista. Ja kun näistä yksilöistä kasataan joukkue, niin välillä tuntuu, että odotukset Suomessa ovat hieman epärealistisia sen suhteen, miltä Suomen pelin pitäisi näyttää Kanadaa ja USAa vastaan.
Veikkaan ”yleinen äijäily”.Toki, vahvan NHL-taustansa takia. Silti kiinnostaisi tietää mikä oli heidän panoksensa, lisäarvonsa ja analyysinsa turnausta kohti, turnauksen tiimoilta?
Jokinen huutamaan Fuckia koppiin ja jos ei enkku kaikille taitu niin Jortikka voi niille karjua vittu-saatanaa.Veikkaan ”yleinen äijäily”.
Ei ihan pelkästään pisteisiin:Toi taitaa olla joku fantasy ranking joka perustuu pelkästään pisteisiin . Barkov on kuitenkin top-3 sentteri ja varmasti top-10 pelaaja koko liigassa ja tuossa Rankingissa 83. Ahonkin sijoitus aika alhainen.
Summanen pieksee ne jotka tuolla ei vielä herää.
Pennasen valmennushabitusta ei tarvii valkopestä.
Sitten taas toisaalta, apuvalmentajana Tuomo Ruutu, GM osastolle Jere Lehtisen ohella Jarmo Kekäläinen ja Mikko Koivu.
Toki, vahvan NHL-taustansa takia. Silti kiinnostaisi tietää mikä oli heidän panoksensa, lisäarvonsa ja analyysinsa turnausta kohti, turnauksen tiimoilta?
M Lehtonen valitti loukkaantumisia ja sanoi, että ensi vuonna saadaan mm. Heiskanen, joka vetää sen 30 min. Vähän lapin lisää, mutta ensi vuonna saattaa olla vieläkin pahempi loukkaantumissuma. Niillä pelataan mitä on. Olympiajoukkueeseen mahtunee tarvittaessa joku pakki myös Euroopasta.
Jännä tosiaan, että täällä jatkoajassa jo useampi nähnyt tilanteen nuin. Mutta valmennus veti sitten ihan pitkin vittuja kaikki kentälliset.
Tuohon tosiaan sitten laitureiksi: Kakko, Armia, Laine, Tolvanen, Kotkaniemi, Haula nuin lähtökohtaisesti. Ei pitäisi olla hirveän vaikea homma saada ketjuja "toimiviksi".
Kyllä. Mutta aika iso osa näistä Suomen pelaajista pärjäilee ihan mainiosti näissä ykköskentissä itse osana niitä tai niitä vastaan pelatessa. Ei ole niin, että nämä Suomen NHL-pelaajat pärjäisi NHL:ssä vaan pelatessaan 3. ja 4. kenttiä vastaan.Vaan kun ei ole sama tempo ja vaade kuin sarja- ja pudotuspeliotteluissa. Näissä karkeloissa jokainen kentällinen on parempi, tai vähintään yhtä kova kuin seuratasolla se ykköskenttä. Kyse on aivan samasta kuin EHT-tasolla, jossa pelinopeus ja pelin vaade on eri tasolla kuin yhdessäkään kansallisessa liigassa, joista nuo pelaajat valitaan. Kun parhaat kotaan yhteen, tapahtuu väistämätön tason nousu. Se millä Suomi voisi näissä peleissä edes teoreettisesti pärjätä, on se tutuksi tullut Jalosen tiivis viisikkopuolustus, täydellinen maalivahtipeli sekä annos hyvää tuuria. Kun tällä porukalla, jonka taitotaso eikä pelinopeus ole samalla tasolla kuin vastustajalla, peliin lähdetään Pennasen pelikirjalla, on lopputulos nähdyn kaltaista. Ollaan aika lailla vastaantulijoita kun vastustajan kone käy täysillä sylintereillä, niinkuin se eilen kävi 4-0 tilanteeseen saakka.
Nhl.com ei ole jääkiekon raamattu tai edes epävirallinen totuus, mutta jos katsoo vaikkapa sen juuri ennen turnausta tekemää listausta "200 parasta pelaajaa", niin voi jotakin päätellä siitä mikä on eri maiden taso yksilötasolla. Suomen pelaajista tälle listalle mahtuvat: 14. Rantanen, 37. Sebastian Aho, 58. Aleksander Barkov, 83. Mikael Granlund, 108. Artturi Lehkonen, 138. Roope Hintz, 144. Kevin Lankinen, 166. Anton Lundell, 186. Kaapo Kakko ja Miro Heiskanen sai maininnan Key injuries, eli olisi ollut listoilla ilman loukkaantumista. Ja kun näistä yksilöistä kasataan joukkue, niin välillä tuntuu, että odotukset Suomessa ovat hieman epärealistisia sen suhteen, miltä Suomen pelin pitäisi näyttää Kanadaa ja USAa vastaan.
Ainakin ne pätkät mitä YLE nopeasti näytti, niin Tuomo siellä piirteli jääharjoituksissa fläppitaululle ja Pennanen lähinnä tarkkaili taustalta. Mutta näinhän se usein menee, että hommia on delegoitu apukoutseille.
Mikko Koivun asemasta ja osaamisesta en tiedä, muiden paikat lienee no-brainer tuossa tiimissä.