Ilahduttavaa huomata, että täällä harvinaisen moni ymmärtää ja näkee tilanteen oikein. Olen erittäin pitkälti sama mieltä mainituista asioista. On hämmentävää miten Pennanen ei näitä asioita lainkaan nähnyt mitä mainitsit.Täytyy kyllä olla täysin eri mieltä tästä.
On jopa harvinaista, että jo pelkillä ketjukoostumuksilla valmentaja onnistuu riisumaan lähes kaikki tärkeimmät yksilöt omaa tasoaan heikommiksi.
Hintz: Tärkein ominaisuus = nopeus kiekon kanssa. Laitetaan laituriksi, jossa ei edes mahdollisuutta saada kiekko vauhtiin. Joitan vaihtoja keskellä.
Teräväinen: Barkovin jälkeen joukkueen paras pelipää. Laitetaan nelosen laitaan, ja ihmetellään, kun ei saa mitään aikaiseksi.
Aho: Pitkä historia Teräväisen kanssa. Ei edes kokeilla samassa kentässä, vaikka ovat faktisesti tehneet kovimmalla tasolla huomattavaa tulosta yhdessä.
Rantanen: Laitetaan Barkovin kanssa samaan kenttään, joten ei pääse pelaamaan vahvuuksillaan ollenkaan.
Lehkonen: Vahvuus on maalin edessä. Nyt ei päässyt pelaamaan omaa rooliaan ollenkaan, eikä kukaan oikein taida tietää, millaista pelityyliä häneltä tuolla haettiin.
Tähän kun lisätään vielä täydellinen pelitavan puute, niin on mahdotonta odottaa, että Suomi pystyisi kuromaan materiaalieroa kiinni. Haluaisin tietää hänet, kenen mielestä on hyvä idea lähteä USA:ta tai Kanadaa vastaan pelaamaan vauhtikiekkoa ilman, että edes pyritään vaihtamaan kiekon kanssa rauhallisissa tilanteissa? Tai että ilman vastustajan karvaamista ainoa vaihtoehto on äärinopea pystykiekko?
Suomen tärkeimmät yksilöt olivat jokainen Barkovia ja Granlundia lukuun ottamatta niin heikkoja, että katse kääntyy väkisin valmennukseen. Näitäkään ei sitten tajuttu yhteen laittaa.
Valmennuksen teoilla ja tekemättä jättämisillä on todellakin iso rooli myös lyhyemmässä turnauksessa. Pelkästään valmennuksen asenne ja olemus heijastuu koko joukkueeseen.