4 Nations Face-Off: Suomi

  • 212 631
  • 1 794
Suosikkijoukkue
KalPa
Omasta mielestä Suomen lähes kaikki pelaajat suoritti just sillä tasolla millä ovat änärissäkin suorittaneet viime aikoina. Aho tuosta porukasta meni sen tason alle. Harmi että tällä kaudella tai tämän hetkisessä vireessä tämä oli tulos.

Olympialaisiin tarvitaan huippuvireinen maalivahti ja huippuvireessä olevat johtavat pelaajat. Ja loukkaantumisia ei pakisto kestä. Jotain Lainetta tuonne ei tarvii roudata, naama niin norsun vitulla koko ajan että ei voi olla vaikuttamatta negatiivisesti.

e. Lisätään että Lehkonen alisuoritti myös änäri-vireeseen vrt.
 
Viimeksi muokattu:

Kiuru

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio ja vuosiluvut 1923 & 1897
Omasta mielestä Suomen lähes kaikki pelaajat suoritti just sillä tasolla millä ovat änärissäkin suorittaneet viime aikoina. Aho tuosta porukasta meni sen tason alle. Harmi että tällä kaudella tai tämän hetkisessä vireessä tämä oli tulos.
Hyvin pitkälti näin, isommassa kuvassa taas kärki petti (MGtä lukuunottamatta, toki kysymys laskettiinko hänet ennakolta kärjeksi), mutta ne keiltä ei suuremmin odotettu hoiti työnsä kunnialla. Kokonaisuudessa Leijonat pelasi ihan ok, mutta ihan ok ei riitä tällä tasolla. Jokaisessa pelissä oli kuitenkin hyviäkin hetkiä, kokonaisvaltaisesti ehkä ekan pelin kaksi ensimmäistä erää oli parasta Suomea.
 

Alejandro

Jäsen
Vuoden päästä sitten Olympiakarkelot ja tottakai kun pelataan paras yhdestä pelejä niin mahdollisuudet on, mutta pelillisesti ja yksilötaidollisesti on oletuksena puolivälierissä ulos.
Haastan tätä näkemystä. Mielestäni Suomi on alkulohkon ennakkosuosikki. Tsekki on taantunut todella radikaalisti, jos vertaa kokoonpanoa vaikkapa Torinon kisoihin. Jos ja kun Suomi voittaa lohkon, niin puolivälierissä pitäisi tulla vastaan helppo vastus. Oletuksena on, että Suomi pelaa välierissä.
 

Siwankassa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, Mikael Granlund
Yö nukuttu hyvin ja nyt tässä aamukahvia hörppiessä niin ei mua vituta toi Suomen suoritus tässä turnauksessa. Päässä on oikeastaan positiivisia asioita enemmän kuin negatiivisia. Toivottavasti Roope ja Sepe löytää taas homman juonen tuolla änärin puolella.

Kohti Milanoa! Ja onhan tätä huikeaa turnausta vielä yksi hieno peli jäljellä. Usa - Kanada finaali jota odotan todella paljon.
 

uuvatti

Jäsen
Suomi pelasi odotusten mukaan ja omasta mielestä jopa ylisuoritti reilusti Ruotsi pelissä tai sitten Ruotsi alisuoritti sen pelin.
Materiaaliero vaan on sen verran iso etenkin Kanadaan ja Usaan että jokainen voitto näistä olisi yllätys.

Tästä päästäänkiin siihen kysymykseen, että miksi suomalainen peruskiekkoilija on hitaampi, heikompi, huonompi laukomaan ja taidollisesti napsun huonompi kuin muiden huippumaiden peruskiekkoilija?

Aletaanko Suomessa pelaamaan pelisysteemillä liian aikaisin ja arvotetaanko voittamista liikaa jo teini-iässä, sen sijaan että kehitettäisiin yksilöä?

Omaan silmään suomalaiskiekon taso on hiipumassa ja samanlailla ei tule potentiaalista top-5 varausta kuin 10-vuotta sitten. Ollaanko mukavoiduttu, kun on nuorissa ja miehissä tullut mestaruuksia.
Omassa pikkuseurassa ainakin aloitetaan tämmöinen taktiikkagrindaus selkeästi liian aikaisin. Liikettä ja tekemistä treeneissä omaan silmään (ja kelloon) todella vähän vs odottelu tai fläppitaulun katsominen/ymmärtäminen.

Treeneissä peliä on vain nimeksi ja pelitapahtumia max. kerta viikkoon. Siinä jos mennään kolmella kentällä niin kyllä jää kaudessa pelikokemuksen hyvin vähäisiksi.

Lisäksi erinomaisuuteen ja kilpailuun ei kannusteta vaan päinvastoin, sitä kitketään. Vaatimustaso aivan liian pientä. En ole eri mieltä, etteikö lapsilla pitäisi vielä olla kivaa ja hauskaa (pitäisi olla hauskaa missä iässä vaan) harrastamista, mutta ei se poissulje sitä että vaaditaan kovaa suorittamista positiivisessa ilmapiirissä. Omakohtaisten kokemusten mukaan lapset nauttii myös siitä kun vaaditaan ja saadaan lapsi suorittamaan omilla äärirajoillaan.

Lisäksi kun lapsena vaaditaan niin varmasti useammin se aikuiselämäkin tulee sujumaan vähintään jokseenkin kelvollisesti vs että ei vaadita mitään - ihan kiekon ulkopuolellakin.

Nykyaikana niin lapsista kuin aikuisistakin on tullut kaiken näennäisen yltäkylläisyyden varjolla liian lepsuja ja laiskoja.

Sama pätee kuitenkin myös muihin maihin, mutta oletettavasti iskee koviten silloin, kun pelaajamassat ovat pieniä. Isommalla pelaajamassalla löytyy enemmän niitä erikoislahjakkuuksia sekä myös "hulluja" (toiset hyvällä ja toiset huonolla tavalla) vanhempia jotka poikkeavat normeista ja vaativat lapseltaan enemmän, ja sitä kautta auttavat huippuosaajaksi myös ilman niitä erityisiä luonnonlahjoja.
 

uuvatti

Jäsen
Itse olisin vaihtanut siinä tilanteessa jo, enkä sano jälkiviisaana vaan ottelun aikana toivoin.

En kauhean hyvin tiedä UPL:n kuntotilannetta, mutta tällaiseen turnaukseen olisin ottanut hänet isona maalivahtina peliin.
Sama, tai siis että ei jälkiviisaana, vaan olihan se 2-0 jälkeen selkeä paikka vaihtaa Saros luukulle. Ei edes välttämättä sen takia, että Lankinen olisi mokannut jotain, vaan siksi, että 4 vetoa ja 2 maalia aiheuttaa maalivahdille hyvin epävarman tunteen ja seuraavan hörppäyksen mahdollisuus kasvaa.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Faktahan on se, että voittaakseen Kanadan tasoisen joukkueen, on meillä mentävä kaiken täydellisesti. Nyt meiltä puuttui meidän tärkein puolustaja, ja vaikka pelanneet pakit vetivät yli odotusten, olisi Miro omalla panoksellaan tuonut Suomelle aivan älyttömästi erikoisosaamista.

Toinen asia on se, että ei meillä ole varaa siihen, että meidän kakkosketju vetää unta kuulaan läpi turnauksen. Olisin toivonut Pennaselta rohkeampia kokeiluja tämän suhteen, nyt mentiin samalla koostumuksella ja toivottiin että jospa se siitä. Aho ja Hintz olivat ylivoimaisesti suurimmat pettymykset.

Kolmantena, maalivahdin täytyy onnistua aivan törkeän hyvin. Lankinen aloittavana oli ihan selvä juttu, harmi että eilen ei ollut ns pöljä päivä.

En minä näe, etteikö Suomi voisi voittaa olympiakultaa. Mutta tasoitusta ei kyllä kannata antaa sillä, että oma tekeminen ei ole oikealla tasolla.
 

Kaitsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimo Summanen ja antipatiat
Mä nostaisin Lundellin ja Luostarisen onnistujiin. Laineelta en odottanut mitään, niin hänet tuonne hmmmm osastoon. Laineen pitäisi olla joukkueessa 13:s hyökkääjä. Kehiin ainoastaan ylivoimalla ja ilman maalivahtia pelatessa. Ylivoimillakin oli tosin kiekko hukassa vähän väliä, mutta vastapainoksi hyvä syöttö Rantasen maaliin.

Aho ja Hintz yhdessä suurimmat flopit. Lehkosen vaisuus yllätti. Lehkosen pitäisi kuitenkin olla heart and soul -pelaaja Suomelle.

Määttä on Suomen paidassa Miken tapaan aina tasaisen hyvä suorittaja.

Barkov on helposti meidän paras pelaaja. Kanadaa vastaan muilla ei ollut tasaisesti mitään vastaan sanottavaa, mutta Barkov pystyi tekemään peliä edistäviä juttuja melkeinpä vaihdosta toiseen. Kova juttu!
Joo. Aika paljon harmitti, kun Barkov karvaa, riistää, tekee pelit ja puolustaa. Yhtään ei tullut vierestä apuja. Jos Rane olisi pystynyt pysymään kiekossa vähän pidempään tai olisi laittanut jonkun passin maaliin, niin paremmin oltaisiin oltu pelissä.

Ei voi yhdeltä ukolta enempää vaatia. Lopussa ei muuten Barkovilta karannut kiekko tai menettänyt kertaakaan, vaikka oli kuinka kusinen tilanne siinä viivalla.
 

DiMarcus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Onhan se nyt jollain tavalla uskomatonta, että Suomi lähtee pelaamaan tällaisia pelejä tietynlaisena altavastaajana ilman selkeää pelitapaa. Materiaaliero on olemassa, mutta se ei todellakaan ole sellainen, jollaisena selostus ja studio antoivat sen eilen ymmärtää.

Koko turnauksen ajan valmennusjohto teki monia perustavanlaatuisia virheitä:

1) Tuttuja tutkapareja ei käytetty pl. Lundell-Luostarinen. Teräväinen ja Aho pelasivat Carolinassa yhdessä enemmän tai vähemmän vuosia, tätä ei ajateltu edes kokeilla? Nyt molemmat kyseisistä pelaajista alisuorittivat raa'asti. Hintz-Aho oli ihan hirveää katsottavaa, ja tätä joutui vielä ihmettelemään alusta loppuun. Grandlund olisi aina takuuvarmana suorittajana Leijonapaidassa pitänyt ehdottomasti lyödä Barkovin rinnalle lyömään kiekkoa pussiin.

2) Pelitapa. Suomi lähti eilen Kanadaa vastaan pelaamaan jotain aivan ihmeellistä kääntökiekkoa ja luomulätkää. Kiekon kanssa ei edes yritetty vaihtaa, vaan täysin paineettomassa tilanteessa lyötiin surkea ränni vastustajalle, jonka jälkeen koko viisikko kurvaa vaihtoon ja pelin flow jää täysin Kanadalle. Kestämätöntä. Lisäksi omassa päässä ei yritetty juuri ollenkaan kontrollilähtöjä, vaan jotain äärinopeaa pelinkääntöä. Tätä voi ihmetellä esim. McDavidin eilisessä 1-0 maalissa.

3) Maalivahtien peluutus. Ei toki suoraan valmennuksen piikkiin, mutta kumpikaan maalivahti ei saanut edes silmiä kiinni. Tällaisella torjuntatyöllä ei huippumaita voiteta.

Ratkaisuja Olympialaisiin?

1) Pennanen olisi saatava vaihtoon. Epätodennäköistä valitettavasti. Hänellä ei yksinkertaisesti ole meriittejä, munaa, tai päänkestokykyä valmentaa huippujoukkueita. Se on nähty jo moneen kertaan, ja lisäksi pelitapaa ei taida olla.

2) Näitä kakkostason NHLAHL-puolustajia on aivan turha roudata mukana, kun he eivät pysty pakki-pakkia antamaan omille. Kun peli on vuodesta 95% lasin kautta ulos, niin sitä ei pysty nopeasti turnaukseen muuttamaan. Euroopasta on löydettävä Heiskasen, Lindellin, Ristolaisen ja Mikkolan taakse muutama kärkihevonen, jotka kykenevät myös kiekolliseen peliin.

3) Ylipäätään pelitapa. Vauhtilätkällä tai jollain modatulla versiolla siitä Suomi ei pysty haastamaan USA:ta ja Kanadaa. Kiekkokontrollilla, tempon hidastamisella ja loistavalla maalivahtipelillä nämä kyllä kaatuvat.

4) Yksilöiden on onnistuttava. Aho, Hintz, Rantanen, Luostarinen, Lehkonen, Teräväinen jnejne. Tuollaisella suorituksella ei kaadu kukaan. Toki kun näin moni yksilö on sysipaska, kääntyy katse jälleen penkin taakse.
 

MA8

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Joo. Aika paljon harmitti, kun Barkov karvaa, riistää, tekee pelit ja puolustaa. Yhtään ei tullut vierestä apuja. Jos Rane olisi pystynyt pysymään kiekossa vähän pidempään tai olisi laittanut jonkun passin maaliin, niin paremmin oltaisiin oltu pelissä.

Ei voi yhdeltä ukolta enempää vaatia. Lopussa ei muuten Barkovilta karannut kiekko tai menettänyt kertaakaan, vaikka oli kuinka kusinen tilanne siinä viivalla.
Ei menettänyt ei, ja pelasi ylipäätään loistavan turnauksen. Pennaseen tämä kaatui, eikä materiaalieroon. Laittoi yhteen pelaajat, jotka jo ennakolta syövät toistensa vahvuuksia (Barkov-Rantanen, Aho- Hintz), eikä reagoinut, kun homma toimi juuri niin huonosti kuin olettaa sopi.

Vanha tutkapari Barkov-Granlund sai viimeisen ottelun lopussa pelata muutaman minuutin yhdessä, tuloksena kaksi maalia. Aho-Teräväinen ei saanut edes mahdollisuutta, vaikka Aho oli ihan hukassa ekasta vaihdosta alkaen. Lehkonenkin piti vikaan peliin nostaa Kakon paikalle, vaikka Kakon kanssa ykkösen peli toimi edes jotenkin.

Edit. DiMarcus näemmä kirjoitti samat asiat edellisessä viestissä, ja vähän paremmin.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Kyllä tämä mahalasku menee Pennasen piikkiin. Ainoa hyvä asia oli aikalisä 2-0-tilanteessa, mutta siinä kohtaa tavara oli käytännössä jo housussa. Kokonaiskuva oli sellainen, että Kanada ja USA vei meitä kuin litran mittaa ja rehellisesti sanottuna oltiin Ruotsiakin vastaan pääosin perässä.

Suomi oli selvästi huonompi kuin osiensa summa.
 

Petrell#32

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jos olisin Herra Liitto, ilmottaisin ihan tässä lähiaikoina, että Pennaselle kiitos, mutta ei ole varaa ottaa riskiä olympialaisiin. Sinne tulee OJ koutsiksi, vaikka häneltä asiaa ei ole vielä edes kysytty.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Onnistujat:

Barkov. Taas nähtiin miten hyvä hän on koko ajan. Kanadakin kunnioitti/pelkäsi Barkovia, heti pari miestä kimpussa ja niin hekin vaan sokeasti kiekkoa katsovat (heh) kun Sasha dominoi kulmassa tai maalin takana, että unohtuu miehiä vapaaksi. Lisäksi Barkovin kyky kaksinkamppailuissa (tai useampaakin vastaan) on ilmiömäinen. Nytkin yksi kanukki painaa Sashaa laitaan, toinen kiilaa miehen ja kiekon väliin, silti Sasha yhdellä kädellä saa nostettua mailaa ja voittaa kiekon tai ainakin saa häirittyä sen pois kanukeilta. Sitten suojaukset, vartaloharhautukset, suunnan/tempon muutokset. Koko ajan on työkalupakissa joku kikka mikä toimii. Ja aika vahvasti peli pyöri vastustajan päädyssä Barkovin kentän ollessa jäällä.

Granlund. Aiemminkin jo sanottu, mutta on vaan balls of steel ja kylmät hermot. Ajeli taklauksia, onnistuu paikoissa (harmi kun se alun veto ei uponnut yläpesään, olisi tehnyt täysin eri pelin). Hyvä laukaus ja käyttää sitä hanakasti. Lisäksi on fiksu pelaaja puolustamaan ja jotenkin vain istuu mihin tahansa systeemiin. Paras aina ratkaisuhetkillä.

Sanoisin, että pakit yleisesti. Lähtivät takamatkalta ja näin mutta odotusarvoon ja yleiseen tasoon nähden pelasivat hienosti.

Epäonnistujia ainakin Rantanen, Aho, Hintz, varauksin Laine koska tuo sen taso nyt vaan on eli omissa kirjoissa aikalailla sitä mitä odotin/pelkäsin. Samoin Pennanen/valmennus. En tiedä mistä kiikastaa, mutta nyt jäi monen pelaajan potentiaali käyttämättä, parhaiden pelaajien pitäisi näissä peleissä olla parhaita ja tuottaa perinteiselle tehtaan takuulla. Ahon ja Hintzin pelistä näkyi, että ei tiennyt mitä tehdä tai mitä odotetaan ja emmitään ratkaisuja, eivätkä päässeet vahvuuksiaan käyttämään ollenkaan. Hintzin nopeuttakaan ei nähty oikeastaan kertaakaan. Rantasella joitain väläytyksiä, mutta sellainen dominointi mitä Avs-peleissä on nähty puuttui täysin. Ei ollut jatkuva offensiivinen uhka kentällä, mitä on ollut joskus. Laineen yv-uhka näytti toimivan (ei annettu laukoa ja aukesi muille tilaa), olisihan se ollut kiva nähdä joku yv-maali siitä mutta luistelun hitaus, tai se että Laine ei ota enää punaisen jälkeen potkuja omiin päin näkyy. Pointin maalissakin olisi voinut olla paremmassa asemassa jos vain viitsisi luistella loputtoman haaraliu'un sijaan. Sen sijaan yhden käden näennäismailahäirintää ja kurottelu. Lehkonen oli myös ajoittain näkyvä ja taisteli mutta monesti meni sen hyvät karvaukset ja paineet hukkaan kun apuja ei ollutkaan jatkotilanteeseen.

Ehkä Suomen kaltainen yhteispelijoukkue olisi vaatinut enemmän treeniä ja pelitavan sisäistämistä, eli vahvalla joukkuepelillä kammettaisiin vastustajan yksilöt suohon. Uskon, että olympialaisissa saadaan vähän parempi hönkä päälle toistojen kautta. Tällainen pikainen turnausmoodi ehkä suosii näitä all stars-jengejä kun pelataan aika peruslätkää kuitenkin ja sitten yksilötaidolla paikataan/ratkaistaan suht simppeleillä kuvioilla, sekä virheistä välitön kuitti. Valmennus myös voisi reagoida pelissä vähän enemmän, nytkin painettiin aikalailla samalla kaavalla koko ajan ja näkyi, että ei toimi päätykiekot tai keskialueen tiiveys (tai sen puute lähinnä). Oliko sitten pelaajilta huonoa suorittamista/huolimattomuutta vai valmennus ohjeisti näin?

Toisaalta kun tässä itsekin miettii, että moni suomalaispelaaja oli vaisu niin samaa se on muillakin joukkueilla, ei siellä jokainen voi vetää highlight reel tasolla joka vaihtoa (paitsi Barkov) mutta silti jäi jotenkin jossiteltavaa ja vähän piippuun tämä turnaus. Mutta se on kiekkoa se.
 

Kalikka

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Näissä tilanteissa on helppo löytää syitä yksilöjen virheistä. Mutta yksi ihan koko joukkuetta piinannut ongelma lähes koko Kanada-pelin ajan oli syöttämisessä. Syöttöpeli oli ihan järkyttävää kauttalinjan. Kiekot pomppi koko ajan niin syöttäjällä kuin vastaanottajalla. Mikähän tuon aiheutti?

Tietysti voisi sanoa, että pelin vaade ja tempo oli liian kova, että ei vaan pysytty mukana. Mutta ei meillä siellä kuitenkaan mikään EHT-porukka ollut vaan minun käsityksen mukaan nämä samat kaverit pystyy pelaamaan sarja- ja pudotuspeliotteluita ihan ongelmitta samassa kaukalossa ja samalla temmolla.

Äärimmäisen vaikea on Suomen pärjätä, jos syöttöpeli ei toimi eikä pystytä pelaamaan kuin satunnaisesti 3-4 syötön mittaisia pelejä menettämättä kiekkoa. Suomen joukkuepelihän menee ihan rikki tästä.

Tähän peilaten oli hämmästyttävää kuulla, että Suomella oli lepoetukin, mutta silti Kanada oli noin selkeästi paremmin pelissä. Mitähän on mennyt valmistautumisessa pieleen?
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ja muut altavastaajat
Ensi vuodeksi Milanoon pitää miettiä muutama asia:
-Valmentaja( Pennanen jatkaa, se on 110% varma), mutta ketä siihen rinnalle? Tuleeko esim. Ruutu mukaan, saataisko OJ?
-Ketjusommitelmat etukäteen kuntoon. Luotetaan "tuttuihin" tutkapareihin.
-Eurooppalaisista sarjoista vahvistuksia? Tarvitaanko puolustukseen eurooppalaisvahvistuksia(Lehtonen?). Björninen nelosen keskelle?
 

Schadowan

Jäsen
Tässä on monta kulmaa, miten tätä turneeta lähtee lähestymään.

Itse otan sen kulman, että valmennus+pelaajat saivat aika paljon infoa tulevia olympialaisia ajatellen. Toivon mukaan opittiin asioita ja pystytään adjusteeraamaan pelitapaa+muita asioita tulevia koitoksia ajatellen.

Miro Heiskanen on merkittävin yksittäinen pelaaja näissä karkeloissa. Tärkeämpi kuin kukaan muu pelaaja joukkueelleen (kyllä, myös Barkovia tärkeämpi). Annan sen takia synninpäästön esim avauspelaamisen suhteen - Mikkolat ja Matinpalot olivat yksinkertaisesti liikaa kiekossa kiinni. Sen sijaan Määttä ja Lindell ja osittain Jokiharjukin olivat kiekollisina todella hyviä - Määttä jopa erinomainen. Saatiin myös Jokiharju/Matinpalo/Vaakanaiselle helvetin hyviä minuutteja alle ja tiedetään, että sieltä löytyy kyllä hätävaraa, jos joku ottaa loukkia.

Lindell-Miro
Määttä-Risto
Mikkola-Matinpalo/Jokiharju/Vaakanainen/Hakanpää/you name it.

On erittäin hyvä fiilis tuosta puolustuksesta näiden karkeloiden jälkeen. Puolustukselle ylipäätään annan kiitettävän arvosanan - maksimisuoritus.

Hyökkäys sitten onkin (hieman yllättäen) kinkkisempi juttu. Ainoastaan Barkov, MG sekä Lundell/Luostarinen saavat puhtaat paperit.

Hajatelmia:
- En olisi ikinä ajatellut, että Aho ja Lehkonen jäävät noin statisteiksi. Haluan uskoa, että roolitus kusi varsinkin Ahon suhteen.
- Hinestä ei yksinkertaisesti tiennyt - ei ole mj-historiaa ja epätasainen suorittaja muutenkin - silti mielestäni oli parempi kuin Aho.
- Rantanen on vaikea - sai mielestäni kiekkoa lapaan ihan väärissä paikoissa, eli omalla ja keskialueella. Kun sai kiekon kulmaan niin alkoi tapahtua, vaikkakin ihan sellaista dominanssia mitä NHL:ssä ollut, ei näkynyt. Vastuskin oli toki kova.
- Laine oli odotetulla tasolla. 5vs5 pelissö liability, yv.llä arvokas. Mä en ole Laineesta huolissani - ehjä kesä alle niin hyvä tulee.
- Kakko ihan ok Ruotsi pelissä - kanukkeja vastaan marginaalirooli.
- Teräväinen - on Teuvo ihmeissään tämän turneen jälkeen - neloskentässä kaksi peliä ja sitten filaan. Ei vaihtoakaan Ahon kanssa. Teuvo, mäkin olen ihmeissäni.
- Haula ja Armia - mitä nyt voi neloskentältä odottaa. Ihan ok kaiketi pelasivat.

Pennanen ei saanut yhden yhtä ketjua, joka voidaan viedä sellaisenaan Milanoon. Mä olen edelleen sitä mieltä, että Barkov-Rantanen ovat liian dieseliä keskenään. Mä en myöskään halua, että Aho ja Hine tuhlataan samaan ketjuun. Lundell+Luostarinen pysyy yhdessä - kuka pelaa laidassa, saa nähdä. Teräväinen hyökkäysketjuun tai ulos.

Tarvitaan myös lisää jalkaa joukkueeseen. Kasperi Kapanen - welcome.
 

Animal

Jäsen
Pennanen paransi turnauksessa kohden loppua. Kanada -matsissa oli ihan hyviäkin juttuja, kuten nopea aikalisä, molarinvaihto ja rohkeus ottaa molari ajoissa pois. Lopussa kärkijätkien säälimätön kuormitus. Näistä Pennaselle pinnat.

Passiivisuus ketjukokonaisuuksien muokkaamisessa oli taas miinuksen arvoinen suoritus. Viimeistään 3-0 tilanteessa olisi pitänyt aloittaa ruletti, jolla haetaan momentumia. Esim. Aho ja Rantanen samaan ketjuun, parhaat kaverit Barkov-Laine jne. Olisihan tuolla hyökkäyksessä varioitavaa ollut.

Selkein puute Suomella oli puolustuksessa. Ongelma ei ollut yksittäinen Matinpalo, Jokiharju tai Vaakanainen vaan se, että sieltä puuttui nykykiekkoon mobiileja pakkeja ja kokemusta. Näin jälkiviisaana sanon, että alkujaankin olisin valinnut mukaan hyvin liikkuvan Jokiharjun ja Heiskasen ja Ristolaisen poissaoloa tuo pakisto ei vaan kestänyt.
 

LGD

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Niin lyhyt turnaus, ettei kannata ihan viimeisen päälle vetää johtopäätöksiä yhtään mistään.

Se on ihan totta ja mahdollistaa sattumalle suuremman vaikutuksen. Silti ainakin omaan silmään näytti siltä, että ainoastaan Barkov pystyy kamppailemaan maailman absoluuttisen kärjen kanssa suht tasapäisesti. Teoriassa Rantanen ja Aho voisivat olla lähellä samaa kategoriaa parhaassa vireessäään. Eivät sitä olleet, edes lähellekään, ja korrelaatio tämän hetkisiin otteisiin änärissä oli selkeä. Vaikea nähdä, että kukaan muu Suomen kärkijätkistä nousisi ensi vuodeksi absoluuttiselle huipputasolle, laadukkaaseen kakkoskategoriaan on sitäkin enemmän mahdollisuuksia. Ehkä Heiskanen, mutta maailman parhaiden mittakaavalla hänkin on siellä kakkostasolla.

Toivottavasti ensi vuoden pelien aikaan Suomen parhaat starat ovat paremmassa iskussa, koska lyhyehkön turnauksen aikana otteita ja virettä voi olla vaikea kääntää. Melkein se on ehdoton edellytys, koska materiaalin osalta ollaan niin paljon jäljessä ja myös pelitapaetu puuttuu. En tunne Pennasen työtä tarkemmin, mutta kaikki hänestä nähty ja kerrottu saa epäilemään kykyjä. Eilenkin varmaan kaikki näkivät, että olisi voinut pohtia veskan vaihtoa aiemmin, taktiikan muutosta rännikiekkoihin ja joukkue oli anteeksiantamattoman lannistunut kolmosen ekat n. 14 minuuttia. Reagointi ja joukkueen lataaminen vaikuttivat epäonnistuvan selkeästi. Kokonaisuutena Pennanen vain vaikutti olevan liian suurissa saappaissa ja väärässä paikassa, mutta nyt hänellä on ensikokemus tämäntyyppisestä turnauksesta saatu ja hän voi keskittyä pelin ja pelitavan kehittämiseen. Toivottavasti hänen johdolla siihen kyettäisiin.

Ja tuloksen kannalta tarkasteltuna käytännössä maksimionnistuminen, koska päävastustaja voitettiin. Meille oli varattu turnauksessa kivan pikkuhaastajan rooli, joka ei sotke käsikirjoitusta(ml. Ruotsi) ja sitä ei tosiaan tehty.
 

Dexter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kuten Kaitsu kirjoitti, Barkov kyllä antoi kaikkensa ja oli Suomen porukasta tässä turnauksessa ainut pelaaja, joka osoitti kuuluvansa NHL:n terävimpään kärkeen. Harmitti, kun hänen rinnallaan ei kokeiltu rohkeasti muita pelaajia. Olisi ollut mukava nähdä siinä toinen onnistuja eli Granlund. Yössä läpi turnauksen olleelle Aholle rinnalle olisi voinut kokeilla entistä tutkaparia eli Teräväistä. Kanada-pelissä odotin aikaisin kolmeen ketjuun tiivistystä ja vilttiketjukomennuksia myös näille ns. "tähtipelaajille". Esim. Hintz olisi sinne joutanut. En nähnyt häneltä varmaan yhtään syöttöä lapaan. Eikö valmennus uskalla tehdä näitä ratkaisuja tulevia turnauksia ajatellen?
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä ja Liiga
Kevään MM-kisoihin ei varmaan tarvi sitten odotella NHL-vahvistuksia kun tämä meni näin
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Sanoisin, että jos esimerkiksi Tuomo Ruutu vetäisi seuraavan kapean kaukalon turnauksen, jossa NHL on mukana, perusasiat joukkueen roolittamisessa olisivat kunnossa.
Tämä on jo aika huvittavaa, että täysin nollakokemuksen päävalmentajana toimimisesta omaava Ruutu olisi nyt joku sateentekijä Leijonien peräsimeen. Erityisesti kun Ruudun onnistumisen tai hänen tuoman lisäarvon jo tämän turnauksen osalta voi kyseenalaistaa. Ruudun vastuualueella käsittääkseni oli hyökkääjien peluuttaminen ja heidän valmentaminen pelien välissä.

Omasta mielestäni hyökkääjien onnistuminen turnauksessa oli nimenomaan vaatimaton suhteessa odotusarvoon. Vaikutti siltä, että vaatimustaso ja/tai auktoriteetti oli kovin matalalla tasolla, kun siinä määrin löysää ja vastuutonta pelaamista nähtiin hyökkääjiltä niin takakarvaamisen, puolustusvastuun tai puolustusalueen hyökkäyspelin kiekollisten ratkaisujen osalta.

Uskon, toivon ja oletan, että Jussi Tapola palaa olympialaisissa rooliinsa Ruudun tilalle Pennasen oikeaksi kädeksi ja hyökkääjien peluuttajaksi. Tapola todennäköisesti aivan eri tavalla puuttuu edellä mainittuihin häviäviin pelitekoihin. Ruutu ainakin ulos päin näyttää nyt enemmän pelaajien kaverilta kuin jämäkän johtajuuden ja tiukan vaatimustason omaavalta koutsilta.
 

Alejandro

Jäsen
Kevään MM-kisoihin ei varmaan tarvi sitten odotella NHL-vahvistuksia kun tämä meni näin
Oletan ja toivon, että kärkipelaajiemme joukkueet pelaavat pitkälle kevääseen. Tästä syystä mahdollinen osallistujajoukko on verrattain pieni. Mutta vapaana olevista pelaajista iso joukko uskoakseni vastaa Lehtisen puheluun myönteisesti, koska vuoden päästä pelataan useiden pelaajien uran tärkein yksittäinen arvoturnaus.
 

PohjoisKariya

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Rangers, United, Broncos.
Hintz on kyllä pelaajana niin täydellinen mysteeri itselle kun olla ja voi. Joskus kun katsoi miehen pelaamista IFKoon paidassa, niin en oisi uskonut että tulee tekemään kovaa jälkeä rapakon takana. Pari vuotta eteenpäin; miehellä on supertähden status ja joka ikinen aamu Dallasin pelin jälkeen voi katsoa kuinka hänen sukunimensä loistaa tekstitv:n sivulla 235. MUTTA, silti kun katsoo meille suotuisampaan aikaan tulevia lähetyksiä, eli primetime-änäriä, global seriesiä, tai nyt 4nationsia, niin kaveri on kentällä joko näkymätön tai sitten ihan floppi.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Turnaus meni odotetun kaltaisesti. Jopa hieman odotuksia paremmin - varsinkin huomioiden Heiskasen poissaolon ja sitä kautta turnauksen ylivoimaisesti puukätisimmän ja -jalksisimman pakiston. Olisi se sitä ollut myös Miron kanssa, mutta hän olisi tuonut toki valtavasti lisää variantteja hyökkäyksiinlähtöihin, hyökkäyspelaamiseen ja ylivoimapeliin.

Oli hyvin todennäköinen skenaario, ettei Kanadaa vastaan ole jakoa. Heillä on jopa Kanadan mittakaavassa poikkeuksellisen paljon supertähtiä tässä joukkueessa. Peli oli heille todella suuri omassa turnauksessaan, jossa finaalista ulos jääminen olisi ollut valtava katastrofi. Kanada oli siten todella hyvin valmistautunut peliin ja pelasivat hienon ottelun hienolla joukkueella.

Mitään varsinaisia pelitavallisia ihmeitäkään ei tämmöisessä turnauksessa pysty tekemään. Toisin, kuin olympialaisissa, jossa valmistautumisen puutteesta pystytään hyödyntämään eurooppalaista kaukaloa ja sen ominaispiirteitä. Ja toisin, kuin vaikkapa World Cupissa 2004, kun ehdittiin jonkun verran valmistautumaan yhdessä ja saatiin hommaan flow päälle kotikaukalossa.

Hyvin ratkaisevaa Suomen osalta best-of-the-best -turnauksissa on aina myös se, että maalivahtipeli on aivan timanttisella tasolla. Tässä turnauksessa Saros ei pystynyt siihen USA:ta vastaan eikä Lankinen Kanadaa vastaan. Eikä täysin Ruotsiakaan vastaan. Eivät he missään tapauksessa huonoja olleet ja olisi kohtuutonta heitä syyttää tapoioista, mutta eivät myöskään päässeet jumalmoodiin, joka olisi ollut välttämätöntä Kanadan ja USA:n haastamiseksi.

Populistista ja yksinkertaistavaa vaatia valmentajalle kenkää tämän turnauksen perusteella. Se, mitä valmennus olisi voinut tehdä toisin, oli tässä turnauksessa vähäistä - vain hyvin pieniä nyansseja. Ehkä pari ketjumuutosta, ehkä muutos maalivahtien peluuttamisessa. Mutta ei juuri muuta. Ei mitään, mikä olisi muuttanut isoa kuvaa. Jos sitten MM-kisat - joihin Suomi tapaa valmistautua koko kauden - menevät penkin alle, tämä kysymys on toki relevanttia nostaa esiin olympialaisia ajatellen.

Se, että joitakin vituttaa valmentajan naama, ei onneksi ole liitolle kriteeri vaihtaa valmentajaa.

***

Kiva turnaus. Viihdyttävää katseltavaa. Mukavaa oli myös nähdä, kun Kanadan uskomattoman kova joukkue pelasi suurella sydämellä lippunsa eteen. Siitä huolimatta heillekin oli käydä köpelösti, kun nostivat jalkaa hieman liikaa kaasulta - sillä myös Suomella oli joukkueessa valtavasti hyökkäystaitoa, jonka myötä se pystyi rankaisemaan tuosta pienestä hyvänolontunteesta armotta. Kapteeni-Sidin hieno ja voittava peli sitten lopulta vasta ratkaisi matsin.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös