Yhteenvetona voitaneen siis todeta, että tämänkertainen maailmanloppu oli suurimmalle osalle pettymys (otantana Jatkoaika ja tämä viestiketju). Suuri voitto tämä oli kuitenkin maya-intiaaneille, joiden vanha "läppä" meni läpi suurelle osalle ihmiskuntaa (sama otanta).
Maailmanlopun vaiheet voidaan jakaa noin kolmeen. Alkuvaiheissa oli Pieni Unipöhnä päällä huonosti nukutun yön jälkeen, johon kuului vielä mauton ja ei kovin runsas aamiainen suklaamuroilla, jotka loppuivat ja maitoon sekoittui se inha loppujauho. Erityisiä tuntemuksia nostatti aamiaisen jälkeinen Pitkä Myyrän Kausi, jota kesti puolisen tuntia Kirkko ja seurakunta-lehden äärellä kun kiireellä piti saatana jotakin ottaa mukaan ja paska arpahan sieltä napsahti. Viimeisessä vaiheessa, nk. Kirjoitusten Aika, kauhunsekaisissa tunnelmissa seurattiin ja lohduteltiin toisia kanssatuhoutuvia jääkiekkoaiheisella keskustelupalstalla. Tuskankiljahduksia oli vaikea välttää, mutta tiettävästi kukaan ei kirjoittanut aiheesta "Veti surulliseksi / hiljaiseksi"-ketjuun. (Otantana kattava satunnaisesti valittu lähellä ollut henkilö)
Pettymys oli kuitenkin päällimmäinen tunne, kun mikään kutkuttavista tuhon skenaarioista ei toteutunut, ja roskat piti viedä ulos ihan niin kuin aina ennenkin. Tiskiäkin oli kertynyt, jotka ilmeisesti tulee sitten kuitenkin tiskata.
Yleisenä konsensuksena todettiin lopuksi, että mikkihiirihomomayoille tulisi antaa sakkoa saatana, ja seuraavalla kerralla otteluvalvoja paikalle kuten säännöissä lukee.
Seuraavaan maailmanloppuun ja näihin tunnelmiin, hei hei!