Alkusarjan maaliero on usein ollut mitä parhain indikaattori Suomen joukkueen menestyksestä MM-kisoissa. Nykymuotoisia MM-kisoja on pelattu jo 15 vuotta, ensimmäiset 1996. Kun Suomi voitti MM:n v. 1998, maaliero oli 17-10. Vuoden 2001 hopeajoukkueella se oli 13-5. Seuraavat pronssimitalivuodet: 2002 14-5, 2003 12-9 ja 2004 19-6. ja v. 2006 19-13. Eli kiteyttäen, kun joukkue tekee selvästi enemmän maaleja kuin päästää, mitali on lähes aina tullut. Tämän vuoden joukkueen maaliero on kaikkien aikojen parhain, suorastaan uskomattoman hyvä: 17-4. Lisättäköön vielä se, että jos maaliero on ollut niukasti plussaa tai jopa negatiivinen, noutaja on myös tullut nopeasti.
Selitys tälle asialle ei liene kovin mystinen. Turnaus on lyhyt eikä aikaa pelin kuntoon saattamiselle ole paljon. Jos jokin asia tökkii, se tökkii koko ajan. Ihmeitä ei tapahdu (ainakaan Suomelle) viikossa. Toisaalta, jos peli on kaikilta osin saatu toimivaksi, se toimii myös pudotuspeleissä. Tämän perusteella voisi ennakoida Suomen jatkoonpääsyä: hyökkäys on ollut erittäin tehokas turnauksessa ja puolustus on ollut tiivis. Jos joukkue jatkaa samalla tavalla eteenpäin ja kykenee yhtenäiseen joukkuepeliin, mitään estettä menestykselle ei ole.
