En tiedä aiheuttaako hyökkäysalueen koko tämän tilanteen vai pelisysteemi, mutta erittäin harvoin, jos lainkaan, on nähty neliön keskelle tai sen läpi meneviä syöttöjä. Ilmeisesti tämä lisätila pakottaa neliön pieneksi maalin eteen, mikä estää nämä poikittaissyötöt. Tällöin pitäisi saada pakille poikittaissyöttöjä, koska ilman maalivahdin sivuliikettä tulevat vedot onnistuvat erittäin harvoin.
Tästä johonkin kirjoitinkin. Suomi pelaa yv:tä samalla lailla, kuin isossa kaukalossa. Peliä pyöritetään kulmasta, usein joku on vielä maalin takanakin, eikä siniviivalla olevaa tilaa osata käyttää oikein.
Vataselle saadaan kyllä kiekkoja viivaan, mutta poikittaissyötöstä ei tainnut vetoja tulla kovinkaan montaa. Jyri Niemen kovaa laukausta ei olla päästy hyödyntämään myöskään. Aina kun Niemi saa kiekon lapaansa, ei hänellä ole oikein kunnollista vetopaikkaa. Sitten tulee tätä steppailua, joka ei ihan yhtä hyvin häneltä onnistu, kuin esimerkiksi Vataselta. Vatanen taas laukoo liikaa plekseihin ja aina vedot tulevat vielä leipomisen jälkeen, jolloin maalivadilla on hyvät mahdollisuudet torjua ne harvat vedot, jotka eivät päätyyn kolise.
Granlund paransi Tsekki-pelistä kyllä, mutta jotenkin se pelin pyöritys on edelleen hakusessa. Rajala väläyttää kerran tai pari pelissä, mutta ratkaisupaikoissa jäätyy. Muuten vaeltelee varjojen mailla. Hartikaisella taas on HPK-faneille tuttu jonasandersson-syndrooma. Hienon näköistä pyörimistä kyllä, kulmissa. Monta kertaa oli vahvan kulmapörräämisen jälkeen paikka syöttää viivalle, mutta niin vain haettiin jotain vetoa pienestä kulmasta, tai syötettiin vastustajan lapaan. Reboundeissakin iso pelaaja oli heikko. Jos pääsi kiekkoon, suti sen maalivahdin syliin.
Joku vähän suoraviivaisempi sniper tuohon Hartikaisen tilalle. Elo pelasikin siinä välillä pelin lopulla ja hän voisikin ottaa sen paikan heti alusta asti Itävaltaa vastaan. Hartikainen voisi sopia pirteästi pelanneen Jormakan ketjuun, jotka pyörittivät myös peliä kulmissa.