1970–1980 luvun rock

[bebeto]

Ei tehneet biisejä Blondielle, Chapmann oli tuottajana.

Asia vilpitön, seison korjattuna. Oikeastaan ainoa bändi tuolta glamrock-aikakaudelta jota kuuntelin oli Slade. Johtui varmasti pitkälti laulaja Noddy Holderin raspisesta saundista muiden sen ajan solistien kuulostaessa kastraattitenoreilta. Yhtye tuli keskisestä Englannista Wolwerhamptonin seudulta, samoilta kulmilta kuin Robert Plant. Vuonna -72 ilmestyneeltä Slayed?-albumilla olivat klassikot Move over, Gudbye T'Jane sekä Mama weer all crazee now. Kaikki taidettiin julkaista myös singleinä, ainakin soivat radiossa usein.
edit. Lisäsin pari linkkiä, ekan takana Move over ja toinen Gudbye T'Jane

http://www.youtube.com/watch?v=NwnCi9cTq4I
http://www.youtube.com/watch?v=Ji1RSSZg1es

edit2. Saatanan komeet reisiharjat Noddylla noihin aikoihin.

 

[Pavlikovsky]

Onko teille Albert Järvisen soolojutut miten tuttuja? Usein unohdetaan, että Albert tilutteli varsin kohtuullista soolotavaraakin sekä oli muissakin projekteissa mukana. Etenkin Flashbacksliders eli toisinsanoen Backsliders oli oman aikansa juttu Suomessa. Homma perustui sellaiseen rehelliseen harrikkarockiin, jossa ei hienouksia tarjoiltu, mutta ei sitä kaivatukaan. Keikat Backsliderseilla olivat aikanaan varsin energisiä ja tuollainen bändihän on kuin luotu hikiseen kapakkaan takomaan voimaboogieta. Backsliders julkaisi levyjä kera Albertin aina 80-luvulta eteenpäin, mutta ysärillä homma taisi lopahtaa. Ilmeisesti yhtyeestä on väkeä vaihtanut hiippakuntaa enemmänkin. Joka tapauksessa bändi takosi aikanaan jykevää rock`n rollia ja muutamat Hurriganesin vedot lähtivät komeasti, kuten Chinatown aikanaan.

Tässä Let`s Go Rocking Tonight: https://www.youtube.com/watch?v=XQGPDNjhvGw

Sori, menee jo ysärille.

 

[heavy]

Minä en muista kuin yhden Flashbacksliders levyn.. Keikalla kävin kerran Tavastialla tuota kokoonpanoa ihmettelemässä. Albert levytti muuten itsensä Lemmynkin kanssa joskus 80-luvulla yhden singlen.

 

[bebeto]

Onko teille Albert Järvisen soolojutut miten tuttuja? Usein unohdetaan, että Albert tilutteli varsin kohtuullista soolotavaraakin sekä oli muissakin projekteissa mukana. Etenkin Flashbacksliders eli toisinsanoen Backsliders oli oman aikansa juttu Suomessa. Homma perustui sellaiseen rehelliseen harrikkarockiin, jossa ei hienouksia tarjoiltu, mutta ei sitä kaivatukaan. Keikat Backsliderseilla olivat aikanaan varsin energisiä ja tuollainen bändihän on kuin luotu hikiseen kapakkaan takomaan voimaboogieta. Backsliders julkaisi levyjä kera Albertin aina 80-luvulta eteenpäin, mutta ysärillä homma taisi lopahtaa. Ilmeisesti yhtyeestä on väkeä vaihtanut hiippakuntaa enemmänkin. Joka tapauksessa bändi takosi aikanaan jykevää rock`n rollia ja muutamat Hurriganesin vedot lähtivät komeasti, kuten Chinatown aikanaan.

Tässä Let`s Go Rocking Tonight: https://www.youtube.com/watch?v=XQGPDNjhvGw

Sori, menee jo ysärille.

Tässä sama biisi videon kera: http://www.youtube.com/watch?v=4oRPf4YIp78

On myönnettävä että niin paljon kuin Alpusta tykkäsinkin on hänen soolotuotantonsa kuuntelu jäänyt aikas ohkaiselle. Valitettavasti.

 

[Ahar]

Onko teille Albert Järvisen soolojutut miten tuttuja? Usein unohdetaan, että Albert tilutteli varsin kohtuullista soolotavaraakin sekä oli muissakin projekteissa mukana. Etenkin Flashbacksliders eli toisinsanoen Backsliders oli oman aikansa juttu Suomessa. Homma perustui sellaiseen rehelliseen harrikkarockiin, jossa ei hienouksia tarjoiltu, mutta ei sitä kaivatukaan. Keikat Backsliderseilla olivat aikanaan varsin energisiä ja tuollainen bändihän on kuin luotu hikiseen kapakkaan takomaan voimaboogieta. Backsliders julkaisi levyjä kera Albertin aina 80-luvulta eteenpäin, mutta ysärillä homma taisi lopahtaa. Ilmeisesti yhtyeestä on väkeä vaihtanut hiippakuntaa enemmänkin. Joka tapauksessa bändi takosi aikanaan jykevää rock`n rollia ja muutamat Hurriganesin vedot lähtivät komeasti, kuten Chinatown aikanaan.

Tässä Let`s Go Rocking Tonight: https://www.youtube.com/watch?v=XQGPDNjhvGw

Sori, menee jo ysärille.

Backslidersin Marko Hirsma toimi myöhemmin Bandidosin pressana Helsigissä, riitaantui sitten kerhonsa kanssa, varasti heiltä muutaman moottoripyörän ja tapahtumaketjun lopuksi kaksi entistä kerhokaveriaan teloitti hänet ampumalla kotitalonsa parkkipaikalle perheensä nähden.

 

[bebeto]

Kun nyt tuli puheeksi kovat suomalaiset kitaristit niin seuraavassa näyte yhdeltä vielä elossa olevalta:
http://www.youtube.com/watch?v=EUbSHUnlt6Y

Asialla on Kangasalan Clapton.

 

[Willimies]

Oikeastaan ainoa bändi tuolta glamrock-aikakaudelta jota kuuntelin oli Slade. Johtui varmasti pitkälti laulaja Noddy Holderin raspisesta saundista muiden sen ajan solistien kuulostaessa kastraattitenoreilta.

Itse aloittelin musiikin kuuntelua tuolla aikakaudella. Ensimmäinen suosikkini oli Sweet, mutta Slayedin ilmestyttyä Slade vei ykköspaikan.

Vielä parivaljakkoon Chinn-Chapman palatakseni, olihan heillä aivan uskomaton määrä hittejä, tuossa vain muutamia esimerkkejä:

Sweet: Funny Funny, Co-Co, Poppa Joe, Little Willy, Wig-Wam Bam, Block Buster, Hell Raiser, The Ballroom Blitz, Teenage Rampage, The Six Teens

Suzi Quatro: Can the Can, 48 Crash, Devil Gate Drive, Daytona Demon

Mud: Dynamite, Tiger Feet, The Cat Crept In, Rocket

Smokie: If You Think You Know How to Love Me, Don't Play Your Rock 'n' Roll to Me, I'll Meet You at Midnight, Living Next Door to Alice

 

[bebeto]

Itse aloittelin musiikin kuuntelua tuolla aikakaudella. Ensimmäinen suosikkini oli Sweet, mutta Slayedin ilmestyttyä Slade vei ykköspaikan.

Vielä parivaljakkoon Chinn-Chapman palatakseni, olihan heillä aivan uskomaton määrä hittejä, tuossa vain muutamia esimerkkejä:

Sweet: Funny Funny, Co-Co, Poppa Joe, Little Willy, Wig-Wam Bam, Block Buster, Hell Raiser, The Ballroom Blitz, Teenage Rampage, The Six Teens

Suzi Quatro: Can the Can, 48 Crash, Devil Gate Drive, Daytona Demon

Mud: Dynamite, Tiger Feet, The Cat Crept In, Rocket

Smokie: If You Think You Know How to Love Me, Don't Play Your Rock 'n' Roll to Me, I'll Meet You at Midnight, Living Next Door to Alice

Olihan noita hittejä heillä juu, osasivat haistaa mikä myy. Tämä kotimainen supergroup ei aikanaan kauheasti myynyt mutta minä diggailin kovasti. Yle Teemalta on näköjään aikanaan tullut ulos, olisi hauska nähdä joskus koko ohjelma. Alla linkki biisiin:
http://www.youtube.com/watch?v=sls3cRmY298

 

[bebeto]

Yhtä merkittävää 70-luvun brittibändiä ei ole vielä mainittu eli TSAHB. Skotti Alex Harveyn kipparoima The Sensational Alex Harvey Band tunnettiin etenkin kovista livevedoistaan.Tässä näyte: http://www.youtube.com/watch?v=0E8bHdJ9_4k

Tästä Jaques Brelin biisistä Juice suomensi Paten suuhun sopivat sanat.

 

[bebeto]

Oletteko kuulleet sloganin Parasta Pirkanmaalta? No tässä sitä tulee, Nolo et Rähjä:
http://www.youtube.com/watch?v=ygY5q_0zB34

 

[bebeto]

Suomenkielistä kantrirokkia parhaimmillaan eli Freud Marx Engels & Jung ja biisi En Koskaan Mene Sänkyyn Ruman Naisen Kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=AGluazDO0PA

Marraskuussa uutisoitiin Pekka Myylykosken, miehen joka teki tämän tekstin, sairastuneen syöpään. Nostaisin Myllykosken tekstintekijänä tuonne hyvin lähelle Leskistä. Loistavaa lyriikka unohtamatta Mikko Saarelaa. Toivottavasti tauti on hoidettavissa. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

 

[bebeto]

Muistaako kukaan bändiä nimeltä Catwalk tuolta 80-luvun puolivälistä? Tämähän oli Heikki Silvennoisen projekti jossa muut jäsenet olivat: Matti A. Takala,rummut, Mikko Löytty,basso ja laulussa Heikki Vihinen. Vihinen käytti tuossa bändissä taiteilijanimeä Pointero. Seuraavan linkin takaa löytyy liveveto lokakuulta -99 Lastenklinikan Tuki ry:n järjestämästä Manserokin Legendat-tapahtumasta.

http://www.youtube.com/watch?v=aOsnfy2R5tk

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ostin Epeksestä kaksi Catwalkin pitkäsoittoa 80-luvun lopulla, kun niitä myytiin muutamalla markalla. Hyvän vastineen sain rahalle, ei siinä mitään, mutta ei tuollaiselle kokoonpanolle ollut oikein markkinoita siihen aikaan.

Catwalk oli pieteetillä soitettua raskasta bluesrockia Creamin ja Hendrixin hengessä. Hyvinkin siis sitä sorttia, jota kuuntelin kovasti 80-luvulla. Nuo jutut oli vaan jo soitettu tuhannet kerrat aiemmin sekä etu- että takaperin, vaikka Catwalkin ei soittonsa puolesta tarvinnut hävetä yhtään mitään.

Mutta muistaako joku vielä Pepe Ahlqvistin, tämän harppumiehen? Sinänsä koko Ahlqvist ei liikauttanut Kääpiön musiikillista maailmaa suuntaan eikä toiseen, mutta ihan esikuviensa lailla ja tyylitajuisesti hän kelpo pelimannina soitteli. Pepe tuli vain mieleeni Catwalkin kautta siten, että molemmissa tapauksissa ja etenkin Ahlqvistin tapauksessa oli asioitu ahkerasti perinnelipastolla. Kuten omalla sarallaan Catwalk, niin varsinkin Ahlqvist kävi kiinni sellaiseen musiikin tyylilajiin, jossa ei oikein ollut sijaa luoda varsinaisesti uraauurtavalla tavalla mitään uutta. Eikä Pepe tähän kai pyrkinytkään, vaan soittamaan tyyli- ja perinnetietoista harppubluesia.

Silloin en kyllä ymmärtänyt mikä tuo juttu oli, kun esekit ja ties mitkä ryhtyivät isolla rahalla tukemaan Pepe Ahlqvistin projektia valloittaa Amerikka. Varmaan vuosisadan idea lähteä myymään pitkin Yhdysvaltoja suomalaista jannua, joka osaa soittaa bluesia huuliharpulla. Amerikasta sellaisia tyyppejä löytyi entuudestaan noin miljoona valkoista ja kaksi miljoonaa mustaa. Harvoin on päästy yhtä lähelle klassista jääkaappeja eskimoille -asetelmaa.

 

[bebeto]

Ostin Epeksestä kaksi Catwalkin pitkäsoittoa 80-luvun lopulla, kun niitä myytiin muutamalla markalla. Hyvän vastineen sain rahalle, ei siinä mitään, mutta ei tuollaiselle kokoonpanolle ollut oikein markkinoita siihen aikaan.

Catwalk oli pieteetillä soitettua raskasta bluesrockia Creamin ja Hendrixin hengessä. Hyvinkin siis sitä sorttia, jota kuuntelin kovasti 80-luvulla. Nuo jutut oli vaan jo soitettu tuhannet kerrat aiemmin sekä etu- että takaperin, vaikka Catwalkin ei soittonsa puolesta tarvinnut hävetä yhtään mitään.

Mutta muistaako joku vielä Pepe Ahlqvistin, tämän harppumiehen? Sinänsä koko Ahlqvist ei liikauttanut Kääpiön musiikillista maailmaa suuntaan eikä toiseen, mutta ihan esikuviensa lailla ja tyylitajuisesti hän kelpo pelimannina soitteli. Pepe tuli vain mieleeni Catwalkin kautta siten, että molemmissa tapauksissa ja etenkin Ahlqvistin tapauksessa oli asioitu ahkerasti perinnelipastolla. Kuten omalla sarallaan Catwalk, niin varsinkin Ahlqvist kävi kiinni sellaiseen musiikin tyylilajiin, jossa ei oikein ollut sijaa luoda varsinaisesti uraauurtavalla tavalla mitään uutta. Eikä Pepe tähän kai pyrkinytkään, vaan soittamaan tyyli- ja perinnetietoista harppubluesia.

Silloin en kyllä ymmärtänyt mikä tuo juttu oli, kun esekit ja ties mitkä ryhtyivät isolla rahalla tukemaan Pepe Ahlqvistin projektia valloittaa Amerikka. Varmaan vuosisadan idea lähteä myymään pitkin Yhdysvaltoja suomalaista jannua, joka osaa soittaa bluesia huuliharpulla. Amerikasta sellaisia tyyppejä löytyi entuudestaan noin miljoona valkoista ja kaksi miljoonaa mustaa. Harvoin on päästy yhtä lähelle klassista jääkaappeja eskimoille -asetelmaa.

Kyllä tuota Ahlqvistin Amerikan valloitusta tuli itsekin aikanaan ihmeteltyä. SF Blues on tietenkin projekti joka Ahlqvistia ja Silvennoista yhdistää. Herrat löivät hynttyyt yhteen 2000-luvun alkupuolella ja muutaman pitkäsoitonkin maailmaan saattelivat.

 

[Vuokralainen]

Catwalkin näin livenä joskus aikoinaan Ämyssä. Kova oli meno.

 

[bebeto]

Catwalkin näin livenä joskus aikoinaan Ämyssä. Kova oli meno.

Jostain aivojen sopukoista nousi muisto,Catwalk esiintymässä vanhan kirjastotalon puistossa sunnuntai-iltapäivänä 80-luvulla. Soittivat Rush:n YYZ:n ja ei ollut huono veto ollenkaan vaikka Takalan Mattia nyt ei pitäisi Neil Peart:in verrata. Olin aivan äimän käkenä tuosta pläjäyksestä.

 

[Jack of Spades]

..Loistavaa lyriikka unohtamatta Mikko Saarelaa..

Tarkoittanet tässä Eppu Normaalissakin soittanutta basistia ja alkuaikojen sanoittajaa? Hänen kynästään on mm. Eppujen loistava teksti - Vanha kellarissa valittaa - YouTube

 

[bebeto]

Tarkoittanet tässä Eppu Normaalissakin soittanutta basistia ja alkuaikojen sanoittajaa? Hänen kynästään on mm. Eppujen loistava teksti - Vanha kellarissa valittaa - YouTube

Häntäpä hyvinkin tarkoitan. Saarelan Mikkohan teki tekstit Eppujen alkutaipaleella mutta hänen muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan biologiaa? joutui Martti ottamaan kynän kauniiseen käteensä.

 

[Jack of Spades]

Häntäpä hyvinkin tarkoitan. Saarelan Mikkohan teki tekstit Eppujen alkutaipaleella mutta hänen muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan biologiaa? joutui Martti ottamaan kynän kauniiseen käteensä.

Noinhan tuo jokseenkin taisi mennä. Saarelan jälkeen taisi basistiksi Epuille tulla "Vaari" Nevalainen ja sitten Ruusukallion Sami, joka soitti bassoa myös mm. toisen Suomi- ja Manserockin suuren, Popedan Live at BBC levyllä, joka äänitettiin Lontoossa. POPEDA RASWAA KONEESEEN (LIVE AT THE BBC) - YouTube

 

[bebeto]

Noinhan tuo jokseenkin taisi mennä. Saarelan jälkeen taisi basistiksi Epuille tulla "Vaari" Nevalainen ja sitten Ruusukallion Sami, joka soitti bassoa myös mm. toisen Suomi- ja Manserockin suuren, Popedan Live at BBC levyllä, joka äänitettiin Lontoossa. POPEDA RASWAA KONEESEEN (LIVE AT THE BBC) - YouTube

Näin etenivät asiat, Mikko "Vaari" Nevalainen oli kannuksensa hankkinut uuden aallon yhtyeessä Kollaa Kestää. Bändin suurin hitti oli "Jäähyväiset Aseille", ei aaseille kuten jotkut vääräleuat ovat mukailleet. Alla linkki teokseen:
http://www.youtube.com/watch?v=al25nHa7sOs

 

[Jack of Spades]

Jatketaan 70-80 lukujen Suomirockilla. Ensimmäisenä tulee mieleen helsinkiläinen Hurriganes, jonka kitaristia Albert Järvistä jo sivuttiinkin ylempänä. Hurriganes - Roadrunner Live 1974 - YouTube

80 perustettu Juliet Jonesin Sydän tuli nähtyä kasarilla. Juliet Jonesin Sydän - Kantri (live 1987) - YouTube

Ässien kannattajana pitää toki nostaa esille porilainen Dingo, jonka LP Kerjäläisten Valtakunta taitaa vieläkin olla Suomen myydyimpien levyjen top5:ssa. -85 live Porin puuvillatehtaalta Dingo - Kerjäläisten valtakunta (live´85) - YouTube

 

[Pavlikovsky]

Täpärästi vielä 80-luvun puolella perustettu brittiläinen Thunder mahtunee vielä tähän ketjuun (yhtye kulki aiemmin 80-luvulla nimillä Nuthin` Fancy ja Terraplane). Thunder on ollut sitä saarivaltion rock-skenen kakkos- tai kolmoskenttää ennemminkin ja isoimmat maineteot yhtye teki pitkin 90-lukua 3-4:llä ensimmäisellä levyllään varsin mukavan bluespohjaisella jytärockillaan. Vokalisti Danny Bowes, kitaristi Luke Morley ja rumpali Gary James ovat olleet yhtyeen kulmakiviä kaikki vuodet, vaikka noin muuten kokoonpano on vaihdellut.

Yhtye ehti lopettaa toimintansa milleniumin aikaan vain sen takia, että tekisivät comebackin muutamien levyjen sekä kiertueiden muodossa ja uusi lopettaminen tapahtui muutama vuosi sitten, mutta ei veteraanit lavoilta osaa olla pois vaan 2011 yhtye teki jälleen rock-maailmassa voisi sanoa odotetun comebackin lavoille. Helmikuun puolivälissä yhtye teki uuden studioalbumin lähes 8 vuoteen ja hyvältähän ja ennen kaikkea perusvarmalta Luke Morleyn Thunderilta tämä kuulostaa. Saarivaltion levylistalla mentiin kympin sakkiin heti sitten vuoden 1995 Behind Close Doorsin mikä on harvinaista tällaisiltä underground-rokkikukoilta nykyään. The Who-koukkuja olen kuulevinani levyltä mikä ei olisi yllätys, koska Morley on kova The Whon lipunheiluttaja.

Onko Thunder pumppuna tuttu teille?

 

[Pavlikovsky]

Vaikka kuolematon Johnsonin Wilko pomppii nykyään eri stageilla soolona, niin kannattaa edelleen mennä tsekkaamaan nykyinen Dr. Feelgoodkin, tuo aikansa pubirockin pioneeri, joka ei tingi lavalla yhtään tyylistään tänä päivänäkään. Back In The Night, Sneaking Suspicions ja Going Back Home taipuvat hyvin ilman Wilkoakin. Yhtye tulee minikiertueelle maahamme kesällä ja vanhat boogiekäävät veivaavat rytmikästä rhythm & bluesia Tampereen Klubilla 30. heinäkuuta ja Lahdessa Möysän Essolla 31. heinäkuuta. Lisäksi 1. elokuuta bändi keikkailee Loviisassa Roots’n Boots -juurimusiikkifestivaaleilla 1. elokuuta. Keikkapaikat kuulostavat juuri sellaiselta mihin Dr. Feelgood sopii kuin kakkulat Kekkoselle. Seuraavalla Suomen valloituskiertueella sitten juhannus-turnee alkaen jostain Saarijärven tanssilavalta, sekin varmasti yhtyeelle kävisi mainiosti.

 

[Hakki#20]

Onko Thunder pumppuna tuttu teille?

On tuttu pumppu, levyhyllystä löytyy 5 levyä:
Laughing On Judgement day, The Thrill Of It All, Behind Closed Doors, Thunder Live sekä Their Finest Hour.
Ja kiitos muistutuksesta tästä bändistä, kuuntelin pitkästä aikaa tuon live-levyn. Ja hyvältähän se edelleen kuullostaa! En tiennytkään, että ovat tehneet uuden levyn. Täytyypä tsekata se.

 

[Moto]

Olin katsomassa Melrosea kesällä Raatin stadionilla, kun esiintyivät ZZ Topin lämppärinä. Vaikka olinkin katsomossa niin energia kyllä välittyi. Rich Little Bitch kuulosti todella kovalta.

Jäi viime kesällä Kaisaniemessä Melrosen ZZ Top-lämppäys väliin ja sen jälkeen olen koittanut paikata puutetta. Eilen siihen avautui hyvä sauma, kun bändi esiintyi melkein naapurissa Bar '52:ssa. Tiedä häntä, onko tuolla lähiökapakalla/lounaspaikalla jotain erityissuhteita muusikoiden suuntaan, kun siellä käy ajoittain yllättävänkin nimekkäitä artisteja. Eikä pelkästään vanhojen pierujen suosikkeja, vaan tänä keväänä Paleface ja Atomirotta ovat tulossa sinne, vaikkei itseäni kiinnostakaan (ainakaan ensin mainittu).

Olihan se erikoista nähdä Tokela kepittämässä suunnilleen samalla tontilla, mistä yleensä lappaa lautaselle lihamureketta ja muusia. Ei tuo paikka nyt mikään maailman paras liveklubi ole, mutta keikka oli timanttinen ja jopa alkoi ilmoitettuun aikaan (23:15). Uusi levy tuli ostettua sieltä mukaan ja ei nuo biisit juuri joudu vanhemman tuotannon rinnalla häpeämään. Pitääkin varmaan haalia myös niitä aiempia levyjä, kun toistaiseksi ei ole tuttua juuri muu kuin hittiosasto.