1970–1980 luvun rock

[Pisin Kääpiö 186cm]

Vinkiksi 70-lukuisten kitarakombojen ystäville Johnny Winter ja Captured Live. Siinä mennään eikä meinata. Levy edustaa aikakautensa kitarabluesrockia pahimmillaan tai parhaimmillaan, katsantokannasta riippuen. Reipas tempo, vauhdikkaita sooloja, kahden kitaran eriparisooloja, sooloja soolon perään, vielä muutamia sooloja, jne. Ehkä paras Winterin versio Dylanin Highway 61:sta, ja paskat housuun laittava avaus Bony Moronien muodossa.

Winterin live-jäämistö on aika epätasaista kamaa, mutta onneksi ihan virallisistakin julkaisuista löytyy Captured Liven kaltaista hyvin täysipainoista materiaalia.

 

[Geezer]

Vinkiksi 70-lukuisten kitarakombojen ystäville Johnny Winter ja Captured Live. Siinä mennään eikä meinata. Levy edustaa aikakautensa kitarabluesrockia pahimmillaan tai parhaimmillaan, katsantokannasta riippuen. Reipas tempo, vauhdikkaita sooloja, kahden kitaran eriparisooloja, sooloja soolon perään, vielä muutamia sooloja, jne. Ehkä paras Winterin versio Dylanin Highway 61:sta, ja paskat housuun laittava avaus Bony Moronien muodossa.

Winterin live-jäämistö on aika epätasaista kamaa, mutta onneksi ihan virallisistakin julkaisuista löytyy Captured Liven kaltaista hyvin täysipainoista materiaalia.

Todella hyvä kiekko Johnny Winterin ja hänen Edgar-veljensä parhaalta kaudelta, jossa näkyy vahvasti kitaristi/biisinikkari/tuottaja Rick Derringerin kädenjälki. Derringer ei vain tuottanut reilua kymmentä veljesten 70-luvun alkupuolen albumia, vaan myös kynäli albiinoveljeksille biisejä. Tämän liven kakkosraidan "Roll With Me":n lisäksi hänen käsialaansa on myös sellaiset renkutukset kuin "Rock and Roll, Hootchie Koo" ja "Still Alive & Well". Loistavia artisteja, joilla oli arvoisensa yhteistyökumppani.

 

[oiler99]

Ilmoitusluontoista asiaa: Manfred Mann's Earth Band saapuu Suomeen 40 vuoden tauon jälkeen. Esiintyvät Helsingin Kulttuuritalolla 24.11.

MANFRED MANN'S EARTH BAND. Kulttuuritalo 24.11.2015 Klo 19.00 | Facebook

 

[Pavlikovsky]

The Cultkin on vielä voimissaan ja uusi levy tulee ulos tammikuun viides ja kantaa nimeä Hidden City. Choice Of Weapon jätti jotenkin valjun kuvan mulle, mutta en mä mitään Sonic Templeä nytkään odottele. Mukava, että jaksavat vielä paahtaa tien päällä ja studiossa nämäkin jermut. Astbury kuvien perusteella ottanut brucedickinson-lookin, aikuistuvat nämä rokkipierutkin näköjään jo ulkoiselta habitukseltaan, kun tarpeeksi vettä virtaa mississipissä.

 

[Pavlikovsky]

Tein jotain lauantaina mitä piti jo tehdä monet kerrat aiemmin, mutta sain vasta nyt aikaiseksi. Ostin levyhyllyyny UFO:n vuosien `74-86 - albumit, jotka tulivat mukavasti kätevässä boksissa. Kyseiset levyt ovat olleet mulle aina tuttuja, mutta nyt vasta korjasin asian niin, että sain suosikkilevyni ihan fyysisinä tekeleinä hankittua. Kyseinen ajanjakso on UFO:n musassa sitä kulta-aikaa ja jos kriittinen 70-luvun rockin fani haluaa rajata, niin oikeastaan vain tuo 70-luvun tuotanto, mutta kelpo boogie rockia UFO metelöi vielä 80-luvun puolellakin, joka ainakin mulle putoaa varsin hyvin. Pitää kuitenkin muistaa, että UFO nyt operoi melko kapealla sektorilla rock`n rollin vivahteikkassa kentässä, mutta tietyistä täsmäbiiseistään yhtye on aina ollut ja tulee olemaan tunnettu. Kyllähän tämä bändi on paljon muutakin kuin Doctor Doctor, Shoot Shoot tai Lights Out, vaikka nuo ajattomia lekoja ovatkin. Arvostusta nostaa edelleen se, että siellä se tyylikkäästi ikääntynyt ja harmaantunut Phil Mogg edelleen brittiaksentillaan kiertää bändin keulassa maailmaa ja veisaa ties monennetta sataatuhannetta kertaa let it rolleja kera hyvän huumorin, nämä ukot ovat suurimmat työhiet jo lavoille karistaneet.

 

[Rod Weary]

Tein jotain lauantaina mitä piti jo tehdä monet kerrat aiemmin, mutta sain vasta nyt aikaiseksi. Ostin levyhyllyyny UFO:n vuosien `74-86 - albumit, jotka tulivat mukavasti kätevässä boksissa. Kyseiset levyt ovat olleet mulle aina tuttuja, mutta nyt vasta korjasin asian niin, että sain suosikkilevyni ihan fyysisinä tekeleinä hankittua. Kyseinen ajanjakso on UFO:n musassa sitä kulta-aikaa ja

En ole kuunnellut noita, mutta jos ovat parempia kuin 70-71 -tuotanto, niin kovia ovat. Pitänee tutustua. Muhun siis uppoaa tuollainen trippailujamittelu aika täysillä. Flying on yksi suosikkilevyjäni.

 

[Pavlikovsky]

En ole kuunnellut noita, mutta jos ovat parempia kuin 70-71 -tuotanto, niin kovia ovat. Pitänee tutustua. Muhun siis uppoaa tuollainen trippailujamittelu aika täysillä. Flying on yksi suosikkilevyjäni.

Nuo UFO:n kaksi ekaa, UFO 1 ja UFO 2, loivat sellaiset raa`at perustat ja suuntaviivat bändin seuraaville pitkäsoitoille, mutta ovat toki tyylisuunnaltaan kuitenkin vielä huomattavasti polveilempia progen ja avaruusrockin suuntaan ja ovat siinä mielessä aika uniikkeja tapauksia UFO:n paalujunttarockissa. Pidän myös niistä ja bändi esittelee varhaisvaiheessa itsestään varsin erilaisen puolen, jotenkin mulle tulee nimittäin noista kahdesta ekasta mieleen Hawkwind. Noilla levyillä klassisen kokoonpanon miehistä mukana olivat siis toki Mogg, Parker ja Way, mutta kitarassa oli Mick Bolton. Phenomenom oli jo suoraviivaisempaa ja simppelimpää jytää ja osasyynä oli varmasti Schenkerin tulo yhtyeeseen ja schenkeriläisen aikakauden alku mitä tuli biisien kirjoittamiseen yms.

 

[arvee]

Minä olen onnistunut jättämään UFOn täydellisesti unidentified-kategoriaan.
Palstaveljille kiitos, kuulostaa kuulemisen, tutustumisen arvoiselta porukalta.

Lisään vielä: The Cultin olemassaolo hieman yllätti. Bändillä oli muutama tosi kova kappale aikoinaan.
Tuli kuultua Provinssi-rockissa muinoin. Samalla festarilla oli muistaakseni myös Big Country ja The Pogues.

 

[Pavlikovsky]

Ja kun UFO:sta vielä puhutaan, niin ei voi missään olosuhteissa ohittaa Strangers In The Night-livelevyä, jota yleisesti pidetään tuon aikakauden yhtenä jalokivenä mitä tulee aikalaisten klassikkolive-esityksiin (Mm. Purplen Made In Japan, Thin Lizzyn Live And Dangerous yms...). Live kokoaa aika hyvin Schenkerin ensimmäisen aikakauden täsmäbiisit yhdelle levylle ja yhtye on elämänsä vireessä. Kuten kaikkien muidenkin livelevyjen, niin UFO:n Strangers In The Nightin livemäisyyttä voidaan kriittisesti toki tarkastella jälkeenpäin erilaisten studiosohlailujen pohjilta, mutta perhanan kova pläjäys ehtaa juurirockia tuo silti on.

 

[heavy]

ei voi missään olosuhteissa ohittaa Strangers In The Night-livelevyä

Tämä. Ei oikeastaan muita UFO levyjä tarvitse kun Strangers in the Night on hyllyssä. Tunnustan että aikuinen mies itki onnesta Tavastialla kun UFO kitaristinaan Michael Schenker aloitti encoren Doctor, Doctor kappaleellaan.

 

[Jack of Spades]

Tämä. Ei oikeastaan muita UFO levyjä tarvitse kun Strangers in the Night on hyllyssä. Tunnustan että aikuinen mies itki onnesta Tavastialla kun UFO kitaristinaan Michael Schenker aloitti encoren Doctor, Doctor kappaleellaan.

Kyllähän Michael Schenker on loistava kitaristi. Tuossa Scorpionsin Lovedrive-albumilta livevetona Wacken-festareilta Lovedrive, jota mies oli soittamassa studiossa levylle ja taisi olla levyn ilmestyttyä kiertueellakin mukana.
SCORPIONS/MICHAEL SCHENKER [ LOVEDRIVE ] LIVE,2006 - YouTube

Tässä koko kova scorpparikitaristikolmikko Uli Jon Roth, Michael Schenker & Matthias Jabs yhdessä, Ulin psykedeelistä soitantaa. Scorpions - In Trance - YouTube

 

[Kiekkokatsoja]

Joskus 7v. sitten olin Michael Schenkerin keikalla. Loistava kitaristi, ja mahtuu mun listalla top-10 joukkoon kevyesti. Erityisesti 80-luvun alun biiseissä löytyy hienoja vetoja.

Löytyisikö suomalaisista cover bändeistä "listaa", jotka vetävät juurikin 70-80 luvun hard rockia? Keikoille menisin, jos sopivia löytyy.

 

[Yläpesä]

Tunnustan että aikuinen mies itki onnesta Tavastialla kun UFO kitaristinaan Michael Schenker aloitti encoren Doctor, Doctor kappaleellaan.

Heavy, minäkin itkin.

 

[oiler99]

Don Henley vahvisti, että Glenn Freyn kuolema oli Eaglesin loppu. Bändi suunnitteli täksi kesäksi Hotel Californian 40-vuotisjuhlarundia, mutta luonnollisesti ilman Freytä Eagles-nimellä esiintyminen on mahdotonta. Eaglesin viimeiseksi esiintymiseksi jäi tämä Jackson Brownen kanssa esitetty Frey-tribuutti.

Onneksi ehdin nähdä bändin kerran livenä, Hartwall Areenalla kesällä 2009.

The Eagles and Jackson Browne Tribute to Glenn Frey 2016 grammy's - YouTube

 

[Sako]

Legendaarinen suomalainen punkbändi lopettaa 35-vuotisen uransa - Viihde - Ilta-Sanomat
Nyyh, legenda on lopettanut. RIP Terveet Kädet.

Ääretön Joulu ep linkissä. 8 biisiä ja 6 min vuodelta -82.
Terveet Kädet ‎- Ääretön Joulu (Full EP) - YouTube

 

[oiler99]

Yhtyettä nimeltä Cheap Trick ei liene tässä ketjussa vielä mainittu? Kuuluu ehdottomasti omiin suosikeihini. Surrender, ELO Kiddies, Out In The Street (kyllä, se That 70's Show-tunnari joka on cover Big Starin biisistä), Dream Police ja I Want You To Want Me ovat sellaisia biisejä, joihin ei ikinä kyllästy. Bändi valittiin viikonloppuna rockin kunniagalleriaan täysin ansaitusti.

Cheap Trick on kovassa vedossa edelleen, tuorein levy Bang, Zoom, Crazy.... Hello ilmestyi viikko sitten ja kuulostaa tältä:

Cheap Trick - When I Wake Up Tomorrow - YouTube

 

[heavy]

Cheap Trick on kovassa vedossa edelleen

Vaikka bändi on tuttu jo Dream Police levystään saakka niin aivan suurimpiin suosikkeihin tuo ei ikinä ole kuulunut. Puolenkymmentä levyään hyllystäni löytyy kuitenkin, mutta mainitsemisen arvoinen on yhtyeen live-esiintyminen. Kerran onnistuin pääsemään keikalle ja olipa hyväntuulinen tilaisuus, hymy korvissa sai lähteä kotia kohti. Kannattaa tsekata jos kohdalle osuu, Suomessa tuskin valitettavasti onnistuu.

 

[Pavlikovsky]

Onko palstan retrorokkareita suuntaamassa sunnuntaina The Circukseen katsomaan ikonista Blue Öyster Cultia? Itse en paikalle pääse, mikä pirusti sapettaa, sillä luen itseni äänilevyineni jonkinlaiseksi BÖC-kannattajaksi. Classic rockia progevivahtein ja flirttaillen muillekin tyylisuunnille, vaikka on toki BÖC osannut uusiutuakin tuoreemmilla levyillään. Sellainen fiilis on nyt, että jotain suurta missaan, mutta onneksi tuli Sabbath nähtyä kuukausi sitten näistä eläköityvistä jytäyhtyeistä sentäs. Eric Bloom ja Buck Dharma kaikkine naamauurteineen edelleen stagella, voi veljet. Ken muistaa muuten Blue Öyster Cultin edellisen esiintymisen Suomessa?

 

[heavy]

Ken muistaa muuten Blue Öyster Cultin edellisen esiintymisen Suomessa?

Minä olin joskus 90-luvun loppupuolella Tavastialla nauttimasta tästä classic rock yhtyeestä. Eivät ole sen jälkeen tainneet käydä? Nytkin kiinnostaisi mutta tässä on vielä jotain muuttuvia tekijöitä esteenä.

 

[Yläpesä]

Onko palstan retrorokkareita suuntaamassa sunnuntaina The Circukseen katsomaan ikonista Blue Öyster Cultia?
---
Ken muistaa muuten Blue Öyster Cultin edellisen esiintymisen Suomessa?

Jos Ken sellaisen muistaa, hän lienee ollut pöllyssä, sillä tämän pitäisi olla bändin ensiesiintyminen Suomen kamaralla.
Lippu on taskussa ja tarkoitus on olla Porisperen lämmittelemänä Circuksen eturivissä valmiina standing ovationiin.

edit. Jaa, olinkin itse pöllyssä. Kuulemma sittenkin jo 83 ja toisenkin kerran 98 ja taas täällä. Varsinaiset kyläluudat.

 

[Jupe]

Tähän voisi myös pistää muistutuksen tulevasta, tämänvuotinen purple night kunnioittaa Tommy Bolinia kun on 40v juhlavuosi Private Eyes levystä.
http://www.psof.fi/2016/purple_night_2016/tiedote.pdf
Vierailevana starbana pikkuveli Johnnie joka on soitellut rumpuja mm Black Oak Arkansasissa.

Tässä maistiainen tuolta loistavalta levyltä, Post Toastee
Tommy Bolin - 1976 Private Eyes - YouTube

_

 

[Sapergia]

Frank Marino livenä oli melkoinen kokemus aikoinaan, keikka löytyy c-kasetille nauhoitettuna, Mountain myös on ollut tuon ajan suosikki.. Mainittu on suomalaisista Havana Black,ok mutta hieno oli myös Salmela Komitea, jonka laulaja Jukka Salmela oli olympiaedustajana luistelussa 1980.Hienona keikkana loistava Gary Holton Tampereella ja Fabulous Thunderbirds Renkussa..

 

[Yläpesä]

Blue Oyster Cult tuli, kävi ja häikäisi. Upeassa laulu- ja soittokunnossa oleva bändi täytti odotukset ja muutaman soolon kohdalla jopa ylitti ne. Hyväntuulista bändikemiaa on ilo katsoa ja tarttuuhan se väkisinkin myös yleisöön. Kunpa itsellä vielä seitsemääkymmentä lähestyttäessä olisi tuollaiset sormet kuin Buckilla.

 

[Pavlikovsky]

Juurirockin ystäville Sweden Rock on jälleen kuin allekirjoitus ikämies-rockista ja laatua on moneen lähtöön. Skorpparit, Saxon, Aerosmith, Running Wild, Ian Hunter, Warlock, Thunder, Wishbone Ash, Fates Warning.....ja kai Thin Lizzyn jonkinlaisen reinkarnaation eli Black Star Ridersin voisi tähän laskea.

Jotenkin tuo tilaisuus tulee aina niin "äkkiä" tuonne lähteäkseen, mutta kyllä tuo festivaali vie kuin litran mittaa meidän kotimaisia rokkifestareitamme vuotuisesti. Länsinaapurissa on imua edelleen, kun meillä Timo Rautiainen hoitaa niin Ruisrockit kuin Kotkan Meripäivätkin.

 

[Ferris]

Juurirockin ystäville Sweden Rock on jälleen kuin allekirjoitus ikämies-rockista ja laatua on moneen lähtöön. Skorpparit, Saxon, Aerosmith, Running Wild, Ian Hunter, Warlock, Thunder, Wishbone Ash, Fates Warning.....ja kai Thin Lizzyn jonkinlaisen reinkarnaation eli Black Star Ridersin voisi tähän laskea.

Jotenkin tuo tilaisuus tulee aina niin "äkkiä" tuonne lähteäkseen, mutta kyllä tuo festivaali vie kuin litran mittaa meidän kotimaisia rokkifestareitamme vuotuisesti. Länsinaapurissa on imua edelleen, kun meillä Timo Rautiainen hoitaa niin Ruisrockit kuin Kotkan Meripäivätkin.

Unohdit vielä mainita maailman salatuimman groovemetaltrion eli King's X:n.

Nyt ois kyllä tarjolla tosi kova setti kun kaksi ehkä kovinta suosikkiani (Thunder ja King's X) olisivat suht lähellä molemmat tarjolla ja lisäksi monia muita enemmänkin kuin kuunneltavia bändejä. Lomakin osuis just kohdalleen, joten ei oo enää kuin yks pikku ongelma... raha.