Puljuhan voi alkaa upottaa laukausmäärillään. Toisaalta, väliin tuntuu vetävän liiankin hätäisesti. Vailla ajatusta jatkotilanteesta.
Joku Tappara, Kuusela ja kumppanit olleet viime vuodet osoitus äärimmäisestä kärsivällisyydestä ylivoimilla. Kiire ei ole mihinkään, aikaa on 120 sekuntia naulata, samalla kuitenkin nopeat ratkaisut mahdollistaen.
Jauhavat, jauhavat, jauhavat. Pistävät vaatimustason av-neliölle ihan tappiin. Ja sitten kun se paikka aukeaa, usein 90-120 sekunnin välillä kun neliöllä jo hapottaa ja ovat pakotettuja passivoitumaan, tehdään kuolettava isku. Neliön keskeltä, maalin kulmilta, pakin laukaus+maskipeli.
Joskus pelkkä purkaminen osoittautunut ylitsepääsemättömäksi vs Tappara. Irtokiekko laidassa, av-pakilla sauma, mutta Tapparan yv-suunnitelma, tukitoimet purevat nilkkaan, sitovat mailan, kiekko jää alueelle, nopea tilaa tekevä siirto ja pyöritys jatkuu.
Toki heillä on huippuluokan yksilöt. Mutta samalla optimiin hiottu yv-pelikirja, jossa etu ja todennäköisyydet pyritty kääntämään puolelle jokasella siirrolla, sijoittumisella, liikesuunnalla.