Tässä Härkälä/puolustuksen taso keskustelussa on nyt fokus pahasti hukassa. Puolustuspeli näyttää ihan helvetin huonolta yksinkertaisesti sen takia, että puolustavat pelaajat ovat pääsääntöisesti juuri siellä missä heidän ei tulisi olla, jolloin tietenkin ne paikat missä puolustajien pitäisi ehdottomasti olla, ovat aivan tyhjiä. Elikkä homman pitäisi mennä tietysti niin, että oman maalin edessä on suurinpiirtein 5 kertaa 7 metrinen suorakaide, johon pakit ja sentteri muodostavat niin sanotun alakolmion. Alakolmion yläpuolella on hieman kapeampi siniviivan asti ylettyvä niin sanottu yläkolmio, jonka puolestaan muodostavat laiturit ja taas sentteri. Eli jo tästä perusasetelmasta ymmärtää helposti, että sentterillä on iso rooli puolustuspelaamisessa.
Käytettävissä olevan maalivahdin tason mukaan, puolestaan suorakaiteita sitten suurennetaan tai pienenetään. Mitä parempi maalivahti sitä pienemmillä suorakaiteilla voidaan pelata, jolloin niiden sisään jäävät parhaat maalintekoalueet ovat niin kiinni, että sieltä ei käytännössä voi maalia tehdä. Ja toisaalta liikerajoitteinen puolustuskin ehtii hätiin ja pääse käyttämään staattisissa tilanteissa voimaa.
Ja sitten takaisin nyky Ässiin. Valmennusjohdon johtoajatuksena oli lisätä aktiivisuutta kiekottomassa pelissä. Eli käytännössä vastustajaa pyritään painostamaan kiekonmenetyksiin näiden kriittisten suorakaiteiden ulkopuolella, jolloin oma kiekollinen aika kasvaa ja maalintekomahdollisuuksia pitäisi tulla taitavalla joukkueella enemmän. Valitettavasti joukkueen jalat ja erityisesti sentterien pelinlukutaito, jälleen jalkojen liike ja fyysinen voima muodostavat jättimäisen ongelman. Homma menee niin, että joku puolustavista pelaajista jättää oman paikkansa joko taitamattomuuttaan tai sitten sen takia, että luulee saavansa aikaan kiekonriiston. Valitettavasti heikko liike ja kaksinkamppailuvoima sekä vastustajan oveluus saavat usein aikaan sen tilanteen, että kiekko pysyy edelleen vastustajalla ja nyt yksi mies on poissa passipaikaltaan. Tämän jälkeen sentteri yleensä joutuu paikkuuhommiin ja tekee ratkaisun jättää oman paikkansa, jolloin taas painottoman puolen laitahyökkääjän pitäisi ottaa sentterin paikka. Samaan aikaa vastustaja vaihtaa rytmin päiväkävelystä täydeksi laukaksi ja se meidän sentteri on seuraava kaveri, jota uunotetaan huolella. Jonka jälkeen lisää miehiä jättää oman paikkansa ja sellainen sekasotku, jota ei edes junnupeleissä nähdä kuin kerran kaudessa, pyörii omassa päässä muutaman kerran erässä. Vieraissa sama tapahtuu vastustajan aktiivisuuden takia noin 10 kertaa erässä.
Jos taas mietitään miten pelasi Toivolan Ässät vielä huonommalla pakkikalustolla kuin nyt, löydetään viisasten kivi, johon Härkälänkin toivoisi vahingossa kompastuvan. Eli Riskmannin kanssa katsottiin vetosektorit, joista vastustaja sai ladata vaikka sata kutia pelissä ja sitten toisaalta ryhmitettiin muut äijät omille paikoilleen siten, että Juuso näki käytännössä joka kudin ja ripareihin ei ollut mitään asiaa, koska maalinedestä löytyi aina kaksi pakkia ja sentteri valmiina ottamaan irtokiekon makuupaikoilla olevien vastustajien välistä. Sentteri heitti lasin kautta keskelle, Mave haki irtokiekon ja irrotti Kuuselan läpi tai heitti Krisselle poikittaissyötön. Lopputulema oli peli Ässille 4-1, laukaukset vastustajalle 40-20. Vastustaja hinkkasti housun persustat rikki laitojen vieressä ja Ässien miehet odottelivat rauhassa, koska kärsivällisyys pettää tai Juuso ottaa katkon. Ainoa ketju, joka näin ei pelannut, oli nelonen, joka pyrki pitämään kiekon kaiken aikaa pois omista. Nelonen veteli lyhyttä vaihtoa ja oli aina täynnä energiaa kentälle päästessään, jolloin se useimmiten myös tässä onnistui. Jos nelonen taas poikkeustapauksessa joutui omalle alueelle, se oli myös yleensä aina samassa kusessa kuin nyky-Ässät ovat koko ajan.
Sama asia pätee myös kiekottomaan peliin vastustajan puolustusalueella ja keskialueella. Vaarallisin kaista on keskellä ja kaista muuttuu sitä vaarallisemmaksi mitä lähemmäksi tullaan omaa maalia. Toivola siirsi joukkonsa kiekon menetyksen jälkeen yleensä muodostelmaan, jossa jompikumpi laituri oli hivenen ylempänä ja ohjasi vastustajan kiekollista kohti laitaa. Omalla siniviivalla odotti toinen pakki, sentteri ja toinen laita. Toinen pakki oli liberona valmiina hakemaan vastustajan todennäköistä päätykiekkoa tai varmistamaan linjaa, jos se sattui vastustajan nappisuorituksen seurauksena hajoamaan. Ihannetapaus olisi ollut siirtää linja muutama metri oman sinisen yläpuolelle, jolloin olisi saatu paitsioansa tukemaan puolustusta. Joskus Toivolalta kysyin miksei näin tehdä ja vastaus oli, että pelaajien liikkuvuus ei sitä mahdollista. Eli otettiin lusikka kauniisen käteen, eikä yritettykään tehdä Peltosesta tai Toivosesta mitään jääkiitäjiä, vaan annettiin heidän pelata omilla vahvuuksillaan. Tätä Härkälä ei ymmärrä, vaan hakkaa päätään Isomäen mäntyyn koko kolme vuotta, jos näin annetaan tapahtua. Surullista on se, että tällä joukkueella voisi taistella osaavassa valmennuksessa vähintääkin mitallista, ehkä jopa mestaruudesta.
Eli vielä loppukaneettina, valmentaja on vaihdettava, eikä se kuusi mestaruutta hei olisi yhtään huono vaihtoehto.
