Ehkä kaikkien huolestuttavinta on se, että viimeisten kolmen viikon aikana ei ole eteenpäin päästy käytännössä ollenkaan ja tässä mielessä ei ole kovin realistista odottaa mitään jättihyppyä tulevina viikkoina.
En nyt tiedä, näitkö Kuopion pelejä, mutta Pataleiristä (ja muualtakin) tuli positiivisia kommentteja koskien mm. tätä karvauspelaamista ja ohjauspeliä.
Härkälän idea voimakkaasta karvauspelistä edellyttää käytännössä koko viisikon saumatonta yhteistyötä ja ennen kaikkea hyvää liikkuvuutta. Siinä vaiheessa kun kärkikarvaaja tekee päätöksen vaihtaa myötäkarvasta vastakarvaaan pitää koko viisikon reagoida tähän päätökseen välittömästi ja vaihtaa luistelusuuntaa kohti karvausaluetta.
Olisiko mahdollista, että joukkue on ollut liian väsynyt toteuttamaan tätä pelitapaa.
Tavallaan siis Maven, Tähtinsen tai Hiseyn taito menee kiekollinen taito menee hukkaan, koska kiekko yritetään hankkia vastustajalta sellaisella alueella kenttää, jossa maalintekopaikkaan pääsee vähän puukätisempi kaverikin.
Onkohan esim. Kivenmäen kentällisen tarkoitus toteuttaa tätä aktiivista karvausta? Aika harvoin 1. ja 4. kenttä pelaavat samalla tavalla.
Valittu pelitapa on kaiken lisäksi vielä enemmän ristiriidassa puolustuskaluston kanssa.
Mun mielestä saadaan ihan tasapainoiset pakkiparit, joista löytyy taitoa/liikettä sekä fyysisyyttä sopivalla suhteella.
Eli mielestäni pelitavan suhteen pitäsi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja palata selvään myötäkarvaan,
Härkälä on itse sanonut, että aktiivisen karvauksen ohella myös ohjauspelaaminen on tilanteen mukaan vaihtoehtona. Nyt Kuopiossa iso teema oli juuri ohjauspelaamisen sisäänajaminen.
Mave/Tähtinen/Hisey saisivat käyttää kiekollisia avujaan puolinopeissa lähdöissä.
Yksi iso teema tälle kaudelle oli juuri nämä puolihitaat lähdöt, joten eiköhän nämä sepät pääse niitä toteuttamaan?
Alivoimaa satelee koko ajan, koska sijoittumisvirheistä johtuvia ongelmia joudutaan paikkaamaan pikku ja joskus vähän isommillakin koukuilla.
Ei jäähyjä ole tullut juurikaan enempää kuin kulloinen vastustaja on saanut.
Ylivoimassa ei tunnu olevan mitään harjoiteltua kuviota ja ylipäätään kiekon rauhoittaminen alueelle tuntuu kovin vaikealta.
Erikoistilanteiden harjoitteleminen aloitettiin vasta (alkuperäisen ohjelman mukaan kuitenkin) Kuopion turnausta edeltävällä viikolla ja Kuopiosta kantautuneet tiedot viestivät kohtuullisesta ylivoimapelistä ja hyvästä alivoimapelistä.
Nyt on vain hankittu pelaajia, kun agentti on niitä tarjonnut. Tosiasia on kuitenkin se, että Virkkusen ja Hiseyn lisäarvo joukkueelle taitaa olla kuitenkin aika pieni.
Tämä hiukan kyllä huolestuttaa. Kätisyydet ja roolitukset vaativat vielä ainakin yhtä hankintaa. Toisaalta taas Hisey on nimenä aika myyvä ja taasen aika monipuolinen pelaaja, joka olisi pitänyt saada pidemmällä sopimuksella kiinni, vaikka NHL-tms pykälällä. Virkkunen tuli taas todella edullisesti potentiaaliin nähden. Häntä voi huoletta peluuttaa jossain vaiheessa 3. kentällisessäkin.
Tosin myös kesäharjoittelun ja sen metodiikan päällä on aika monta kysymysmerkkiä, jolloin voi olla, että juuri mitään ei ole tehtävissä kauden aikana. Jos itse olisin valmistautumassa harrastelijoiden iron man kisaan, voisin kuvitella treenvani suurin piirtein samalla kuin Ässät viime kesänä. Itse näen kuitenkin jääkiekon fyysikkaa valmennuksen painopisteen olevan huomattavasti enemmän räjähtävyydessä kuin kestävyydessä ja tässä ollaan mielestäni painotettu selvästi jälkimmäistä ominaisuutta viime kuukausina.
Itse en olisi tästä osa-alueesta huolissani. Kumminkin tämä kesä vedettiin aika pitkälle Hakkaraisen opeilla. Häntä arvostetaan niin paljon, että uskon metodien olevan aika toimivia. Lisäksi materiaali on sellainen, että aerobista kuntoa vaaditaan. Sama vaikutus on myös näillä uusilla säännöillä ja jatkuvasti tihentyvällä sarjaohjelmalla.
Maksimivoimakausi jätettiin väliin kokonaan loukkaantumisten pelossa. Ainakin tällä hetkellä se näyttää olleen oikea ratkaisu.
Siirsin tämän keskustelun paremman topicin alle. Jatketaan tästä tärkeästä aiheesta täällä.