Kyllähän Porissa on liiketaloudellisesti katsoen pyöritetty jääkiekkoseuraa poikkeuksellisen hyvin, seura on velaton ja toiminta rahoittaa itse itsensä ilman ulkopuolista rahoitusta.
Suurin ongelmahan Ässillä on Isomäen jäähallin luokattomat oheistilat, jotka syövät todella merkittävästi ottelutapahtumasta saatavia tuloja.
Tällä hetkellä Ässillä on pienimpiä, ellei jopa pienin oheispalveluiden tuotto per katsoja, johtuen pääasiassa hallin asettamista rajoitteista.
Hallin uudistaminen on toki (varsinkin kun kyseessä on kaupungin omistama halli) Ässien resursseilla varsin hankalaa, mutta uudistamiseenkin on omien tietojeni mukaan tietty suunnitelma, johon kuuluu ensimmäisessä vaiheessa (ensi kaudella) vaihtoehtojen kartoittaminen ja suunnitelmien pyytäminen hallin laajennuksen/remontoinnin suhteen.
Toki sitten aina voidaan spekuloida sillä, että millä riskitasolla lähdetään uusiin kausiin, toistaiseksi on budjetoitu mahdollisimman maltillisesti, mutta esim. ensi kaudelle tai viimeistään seuraavalle kaudelle voisi nuorten pelaajien kehityksen realisoituessa lyödä hiukan enemmän rahaa kiinni, jolloin haettaisiin urheilullista menestystä hieman suuremmalla taloudellisella riskillä.
Itse lähtisin tällä hetkellä siitä, että Ässillä on tulevaisuutta ajatellen pullat ihan hyvin uunissa ja valittu linja jossa omista kasvateista kasvatetaan ne ratkaisijat on juurikin se oikea. Pientä hienosäätöä esim. tulonhankinnassa ja muussa oheistoiminnassa toki olisi, mutta niin se on kaikessa liiketoiminnassa.
Ruotsiin kun tilannetta verrataan, niin toisin esiin muutamia pointteja. Ensinnäkin siellä nuo pienen yleisöpohjan (ainakin nimellisesti, kaupungin kokojen suhteen) joukkueet ovat enemmän "koko maakunnan" joukkueita, eli faneja on laajemmalta alueelta kuin pelkästään siitä omasta kylästä.
Toiseksi fanikulttuuri ja urheilukulttuuri on valitettavasti oikeastaan lajissa kuin lajissa Ruotsissa paremmalla mallilla kuin Suomessa.
Ja kolmanneksi on se, että Ruotsissa yhteiskunta ja eritoten verottaja suhtautuu urheiluliiketoimintaan huomattavasti suotuisammin kuin Suomessa. Lähtien ihan siitä, että Ruotsissa pääosin sponsorointiin annettu raha on verotuksessa vähennyskelpoista ja pelaajien rahastointimahdollisuudet ovat paremmat. Suomessa urheilu on lapsipuolen asemassa verotuksellisesti, koska esim. kulttuuria ja tiedettä tukiessa verovähennysmahdollisuus on huomattavasti urheilun tilannetta suotuisampi.