Tuamas on yllä asian ytimessä. Ässien ongelmat alkoivat nimenomaan massojen hukkaamisesta. Sinällään ihan alunperin kaikki vika ei ole Ässissä itsessään, koska ennen Astooran valmistumista jääpula oli oikeasti suuri ja asiaa ratkaistiin ensisijassa jättämällä nuorimmat ja kakkosjoukkueet vähille jäille. Parempi ratkaisu olisi ollut ottaa lisää poikia samoille jäille, keskittyä tekemään perustyötä lajitaitojen parissa ja unohtaa tietoisesti kaikki pelaamisen taktiikaan kuuluvat asiat kilpakiekkoikään asti. Tällöin olisi luonnollisesti tullut takkiin Lukolta d-junnujen aluesarjassa, mutta pohja olisi ollut terveempi. Edellä jossain mainittu 99-ikäluokka on ehkä karmein esimerkki kaikkien munien laittamisesta samaan koriin suurin piirtein e-junnuiässä. Luonnollisesti pelkästään sen hetkisistä ykköspelaajista koostuva erittäin suppea ryhmä pärjää vielä pikkupojissa, mutta samalla syödään täydellisesti mahdollisuus pärjätä silloin kun oikeasti pitäisi alkaa tekemään tulosta.
Kyllä, tästä olen paasannut useampaan otteeseen täällä ja "oikeassa elämässä".
Pelitaktiset asiat ovat aivan toissijaisia C-junnuihin asti ja oikeastaan tavallaan vielä C:ssäkin, koska Ry:n urheilullisena tavoitteena pitää olla vain ja ainoastaan mahdollisimman monen PELAAJAN/YKSILÖN jalostaminen mahdollisimman kovalle tasolle.
Joukkueiden menestys on aivan täysin toissijainen asia, pelitaktisten asioiden painottamisesta ja joukkueen menestyksestä voidaan alkaa puhumaan vasta C:ssä.
Tähän saakka kaiken tekemisen pitää tähdätä siihen että yksilöt kehittyvät ja mahdollisimman suuret massat pysyvät hommassa mukana.
Ry:llä oli vielä viitisen vuotta sitten kunnianhimoinen tavoite muistaakseni kaksinkertaistaa nuorimpien ikäluokkien pelaajamäärät, jolloin massat saataisiin mukaan ja "luonnollinen poistuma" ei rapauta toimintaa, kuten nyt on jo tapahtunut.
Juurikin tuo liian aikainen tasojoukkueiden tekeminen syö pitkän päälle myös urheilullista tulosta, ei ole mitään mieltä pitää tiukkoja ykkös- ja kakkosjoukkue jakoja vielä nuorissa junnuissa. Jos halutaan vahvistaa parempien yksilöiden tekemistä, niin sitä varten sitten akatemiajäitä jne. lahjakkaille ja halukkaille, mutta joukkuetoiminnassa liian aikainen tasojoukkueiden tekeminen kääntyy väkisinkin itseään vastaan.
Osasyy tässä on organisaatiossa ja ehkä vielä isompi syy joukkueiden valmennuksessa, joissa painotetaan joukkueen menestystä pelaajan kehityksen kustannuksella liian aikaisin. Ei pakki opi kuin Pentikäiseksi sillä, että peleissä pakotetaan lyömään rännikiekkoa eikä hyökkääjä kuin Paloseksi sillä että pakotetaan lyömään kiekko päätyyn ja munaravia perään.
