Vilpittömät onnittelut Poriin.
Aikamoinen sankaritarina tämä taas oli. Joskus kauden puolessa välissä Ässät vaikutti päätyvän sijoille ”ynnä muut”. Peli oli takkuista, pari yksilöä väänsi hyvin muiden ollessa enemmän tai vähemmän jäässä ja koutseja oltiin potkimassa pihalle. Lopulta peli kuitenkin kääntyi ja Ässät sai juonesta kiinni, päästen pleijareihin hyvistä asetelmista.
Pleijareissa sitten homma meni kuin oppikirjan mukaan. KalPa kaatui loppujen lopuksi helposti, vaikka yksi matsi menikin enemmän tai vähemmän reisille tuloksellisesti. Tami olisi varmasti todennut jotain viisasta siitä, kuinka loppujen lopuksi tärkeää on voittaa oikeat matsit. Eipä paljon 5-0 haitannut, riitti kun voitti seuraavan matsin. JYP sarja sitten muistutti hieman oman joukkueen välieriä viime kaudesta, tosin tällä kertaa jyväskyläläiset eivät juhlineet: pienistä marginaaleista huolimatta parempi meni jatkoon.
Finaalit sitten olivat, oman joukkueen sukelluksen aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta, varmaan itselleni tunteikkaimmat sitten viimeisen oman mestaruuden. Loppuhetkien ja varmasti miestä syövien viimeisten hetkien tappioista huolimatta joukkue pystyi jatkuvasti kokoamaan itsensä ja vääntämään tarvittavat voitot. Tuollaista asennetta toivoisi jokainen omalta joukkueeltaan.
Edellisen kappaleen tunteeseen viitaten, aivan helvetisti lämmittää tuo joidenkin yksilöiden asenne ja yleisön kollektiivinen hulluus. Raumalaiset ja Eteläpääty ovat mielestäni organisoituina porukkoina liigan kärkeä ja Ässien vastaavia edellä, mutta Porissa jotenkin jokainen joukkueen kannattaja on paremmin hengessä mukana kuin muualla. Hyvin tuon porilaisen hulluuden näki finaaleissa, hyvä ettei katto lähtenyt hallista.
Mitä noihin yksilöihin tulee, niin heti ensimmäisenä on nostettava esiin joukkueen kapteeni. Vielä muistan kuinka tuo poikanen tuli Mestiksestä meille, pelasi ihan kelvollisesti mutta oli loppujen lopuksi vielä liian köykäinen kaveri liigaan. Pitkän kaava kautta sitten mies treenasi itsensä ensin liigatasolle ja lopulta nousi henkisten ominaisuuksiensa kautta aina mestarijoukkueen kapteeniksi. Kovasti näytti mestaruus lämmittävän tuota miestä, joka on kaikkien haastattelujen ja eleiden perusteella niin lojaali omalle joukkueelleen kuin mies vain voi olla.
Muista sitten täytyy nostaa esille AUK ja nämä Raumam Bojat. Vieläkin muistissa on erään AUK:n entisen junnujoukkuekaverin sanoma miehen noustua liigaan: kaveri totesi melkein katkerana entisen vaihtopelaajan nousseen liigaan ja entisen junnutähden valmentavan nyt junnuporukkaa. Pitkä ura miehellä on takana ja vaikeidenkin aikojen jälkeen lopulta palkinto odotti siinä joukkueessa, jonka paidassa mies koki hopeisen pettymyksen. Raumalaisten osalta sitten erittäin lämmittävää on se, kuinka vaikeiden aikojen jälkeen siirto tuli pahimpaan mahdolliseen kilpailijaan toi palkinnon hyvästä työstä. Ja tosiaan se palkinto tuli hyvästä työstä, ei vain olemisesta rosterissa.
Ei siinä, nauttikaa nyt siellä Porissa. Tuollaisen taipaleen jälkeen on syytäkin juhlia pitkän kaavan kautta.