Tuli mieleen sellainenkin, stana, kun yksi vanha tuttu, jota en ollut nähnyt ainakaan kymmeneen vuoteen (oli sillä välillä suorittanut opiskelut ja päässyt hyväpalkkaiseen ja arvostettuun työhön), hoki joka väliin "kyllä kyllä", kun sen kanssa keskustelin. Argh, että rupesi ärsyttämään! Ei siinä hokemassa sinänsä mitään, mutta kun se liittyi siihen sen saavuttamaan asemaan. Tiedättehän, on silleen vähän mennyt ksta päähän, niin pitää puhuakin luonnottoman virallisesti. Argh!!!!!!!!! Ksta kun menee päähän, siinä menee ihminen pilalle. Olenko vain kateellinen?
Toinen tapaus on taas ihan päinvastainen. Kaveri päässyt todella korkealle harmaisiin eminensseihin, mutta on ihan sama tyyppi kuin ennenkin. Häntäkään en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Ihmiset ovat erilaisia.