Mua ärsyttää helpot ja tavalliset sanat, joita ei haluta sanoa oikein. Hyväksyn murresanojen käytön kun jollekin asialle on oikeasti joku tietyn alueen oma sana, mutta ei ole mitään tekosyytä sanoa ales tai taakke jne.
Paljon puhuttu "ketä" ärsyttää tottakai sekin, mutta siihen sekoittuu nykyään jo aina epäilys että sitä käytetään nyt jo silleen ironisesti väärin, koska eihän ketään voi olla niin tyhmä että enää sitä käyttäisi tosissaan, kun siitä mainitaan aina ja joka paikassa. Melkein sama tämä enään, mutta siinä ironiaepäilysten sijaan tuntee enemmänkin jotain hämmennyksen tapaista, että kenenkähän kellariin lukittuna tuokin on viettänyt elämänsä ilman mitään kontaktia telkkariin, lehtiin, kirjoihin, kouluun tai muihin ihmisiin, kun ei muka ole koskaan oppinut kuinka siitä ekstraärrästä on jankutettu.