Sellasen kuvan vois kuitenkin saada, että kaislikossa suhisee. Radikaalimpia näkemyksiä. Mietitäänköhän puoluetoimistoilla ja strategioissa kuinka tätä säännöstellään? Riippuu lie tavoitteista ja keillä on lankoja käsissä. Mikä ja minkä muotoinen on sopiva, hyödyllinen annos nationalismia haalia puolueen varjon alle.
Kirjoitin tänne pidemmän postauksen, mutta päätin sitten olla sitä lähettämättä. Nyt kuitenkin kadun sitä, ja kirjoitan siitä jonkinlaisen lyhennelmän.
Tuossa yllä linkkasit tuon katsauksen historiaan ja kehitykseen. Se on minusta ihan hyvä. Se mikä minua on vaivannut jo 2000-luvun alkupuolelta asti, on se, että miksi esimerkiksi nämä äärioikeiston ja -vasemmiston tutkijat ja media ei kysy tärkeintä kysymystä: miksi? Miksi nationalistiset aatteet ovat saaneet niin hyvän jalansijan ympäri länsimaita?
Oma näkemykseni on se, että koska länsimaat ovat murroksessa. Jos tarkastellaan vaikkapa ajanjaksoa 1993-2023, niin aika moni asia on ehtinyt 30 vuodessa muuttua.
Murrokset ovat hyvää maaperää populistisille, yksinkertaisille ja radikaaleille aatteille. Viime vuosisadan alussa Euroopan isoihin massoihin vetosi ratkaisuna "porvarit hirteen" -tyyppinen ajattelu. Nyt länsimaiden massoihin vetoaa protektionistiset ajatukset. Työttömälle tai työpaikastaan taistelevalle duunarille on helposti omaksuttavissa sellainen ajatus, että ongelmien syynä on globalisaatio: työt menevät Kiinaan, työt menevät EU:hun tai vähintään se edesauttaa työpaikkojen katoamista, työt menevät maahanmuuttajille. Moneen vetoaa aatteet, että kaikki ongelmat ovat mädänneen yhteiskunnan syytä, joka olisi tuhottava tulella ja teräksellä, ja antaa uuden uljaan järjestelmän nousta anarkiasta.
Minun on helppo ymmärtää, miksi ahtaassa paikassa oleva suomalainen on helppo saada mamu-vastaisen aatteen tukijaksi. Minun on myös helppo ymmärtää, miksi ahtaassa paikassa oleva suomalainen on helppo saada anarkististen aatteiden tukijaksi. Kaikki olisi niin paljon paremmin, jos kaikki olisi kuin ennen, tai jos ei olisi jatkuvaa kilpailua, markkinavoimia ja kapitalismia.
Yhdestä näkökulmasta katsottuna tämän voi nähdä tarkoittavan, että aiempi järjestelmä on epäonnistunut. Omalla tavallaan se varmaan onkin. Toisesta näkökulmasta katsottuna voi ajatella, että murroksessa aatteiden radikalisoitumista on vaikea välttää - ne tekijät, jotka aikanaan tulevat tasaamaan yhteiskuntia, eivät vielä ole olemassa.
Nyt sitten vastineeseen: en tiedä mitä puoluetoimistoilla ajatellaan, mutta itse pitäisin tärkeänä sitä, että Suomessa, Euroopassa ja länsimaissa radikaalius ja populismi pysyisivät maltillisina. En usko, että voimme estää aatteiden nousua, mutta voimme silti koettaa ylläpitää keskusteluyhteyttä.
Yhteiskunnat kyllä sopeutuvat. Niiden rakenteet muuttuvat. Mutta yhteiskuntien rakenteet eivät kestä liian nopeaa murrosta, ja siksi minusta parasta olisi koettaa hidastaa murroksen vaikutuksia, vaikkei niitä kannata pyrkiä kokonaan estämään.
www.hs.fi
yle.fi
