Nuoret miehet ovat kovin ongelmallinen viiteryhmä. Olipa kyseessä kristillisen- tai islamilaisen kulttuurin kasvatit, aina löytyy joku prosentti joka tieten tahtoen etsii vaaraa. Kuka kaahaa autolla, kuka haastaa riitaa, kenellä korkki jää auki, kuka lähtee kohtuuttoman pitkille uintimatkoille jne...
Tämä ilmiö meidän valitettavasti täytyy tunnustaa. Olisikohan jopa niin, että suomalainen nuori mies on keskimäärin parhaassa turvassa silloin kun hän on armeijassa.
No, nyt puhutaan tapauksesta, jossa toinen osapuoli ei enää ollut kovin nuori, mutta käyttäytyi ilmeisesti vaarahakuisesti.
Rauhan aikana näiden vaarahakuisten osa on joutua ikävästi marginaaliin. Sodan olosuhde nostaisi heidät esikuviksi meille nössöille.
Käytöksen taustalla on tietysti ryhmäpaine. Näin, joskaan ei juridisesti, mutta moraalisesti tämänkin tragedian osasyyllisiä (kummankin uhrin) näkökulmasta on se hölmöyteen yllyttävä kaveripiiri.
Pieni vastuunmurunen vierähtää meille kaikille, jotka heitämme löylyä tämän kiukaan kiville somessa.
Lähtökohtaisesti mielenosoitukset ovat riskikäyttäytymistä. Demokratiassa vaikuttaminen tehdään vaaleissa. Olipa mielenosoituksen syy mikä tahansa, sen tarkoitus on usein luoda optista harhaa: meitä näin ajattelevia on näin paljon, katsokaa!
Sitten joukkopsykoosissa uskotaan että Meissä on voimaa ja yhteiskunnan tulevaisuus ja toivo!
Paskat ole. Järkevä ihminen äänestää vaaleissa ja käy vaalien välissä töissä sekä lätkämatseissa.