Ihan älyttömän paljon ei elokuvia tullut viime vuonna katseltua kyllä ja etenkin kotimainen tarjonta jäi tutustumatta, vaikka siellä mielenkiintoisia nimikkeitä olikin useita. Tehdään nyt kuitenkin listaa:
1. The Illusionist: Kyseessä siis animaatio joka ilmestyi viime vuonna, eikä se jo useampi vuosi sitten ilmestynyt taikurileffa (tämä ihan pisteidenlaskijalle tiedoksi). On kyllä ehdottomasti paras näkemäni viime vuoden elokuva. Koskettava ja hauskakin, mutta loppujen lopuksi hyvin surullinen tarina ikääntyvästä taikurista jolle ei oikein löydy enää paikkaa. Perustuu Jacques Tatin tekemään käsikirjoitukseen. Käytännössä melkeinpä mykkäelokuva, joka perustuu visuaalisuudelle, joka on sitten päätähuimaavaa. Tässä jää kyllä kaikki Disneyt, Dreamworksit, Pixarit ja Ghiblitkin mielestäni toiseksi, vaikka niitä kovasti arvostakin. Mestarillinen elokuva. Harmi, ettei tainnut olla muualla kuin Rakkautta & Anarkiaa festivaaleilla tarjolla.
2. Shutter Island: Kyllähän setä Scorsese on edelleen vedossaan. Hienosti toteutettu ja ajoittain hyytävätunnelmainenkin elokuva, pitäen sisällään useitakin hyviä roolisuorituksia. En tiedä olenko outolintu, mutta ei se loppuratkaisu ihan kauheasti päässyt yllättämään, ehkä olen vaan tottunut, että tämäntapaisissa elokuvissa (onko niitä paljon muita?) yleensä jutut kääntyvät päälaelleen ja asiat on ihan muuta kuin miltä alkuun näyttää. Joka tapauksessa mainio elokuva ja miellyttävän erilainen elokuva Scorseselta, tosin onhan hän aina aika ajoin yllättänyt aika erityyppisillä jutuilla. Suosikkiohjaajiani kautta aikain ja tämä ei sitä kruunua himmennä.
3. Buried: En ole koskaan oikein pitänyt Ryan Reynoldsia minään, kun näyttelemisestä aletaan puhua. Tässä elokuvassa mies kuitenkin osoittaa talenttia ja suoriutuu mielestäni haastavasta roolista mainiosti. Muutenkin huikeatunnelmainen elokuva joka pitää otteessaan. Pidän usein tälläisistä elokuvista, missä liikutaan todella minimalistisissa raameissa ja tässä nimenomaisessa elokuvassa se todella korostuu. Tämä kannattaa keskittymällä katsoa itse, en spoilaa kertomalla yksityiskohtia. Klaustrofobiasta pahasti kärsiville en kyllä suosittele välttämättä.
4. Mr. Nobody: Enemmän musiikkikuvioissa viimeaikoina pyörinyt Jared Leto on vaihteeksi tehnyt elokuvaakin ja ihan kelpo suorituksen vetäiseekin tässä varsin paljon keskittymistä vaativassa elokuvassa. Mielestäni mies on muutenkin ihan pätevä näyttelijä. Odotettua vänkyräisempi sci-fileffa, mutta mikäs siinä! Yllätti positiivisesti ja haastoi ajattelemaan. Tässäkään ei mitään ihan valmiiksipureskeltuja juttuja käsitelty ja yleensäkin tälläiset vaihtoehtoistodellisuuksia käsittelevät jutut kiehtoo erittäin paljon. Visuaalisesti myös todella näyttävä. Oli ehkä suurin yllättäjä koko vuonna.
5. Inception: No, olihan se näyttävä, otteessaan pitävä ja kaikin puolin hienosti tehty elokuva, jos nyt ei ehkä mielestäni ihan sen kaiken saadun suitsutuksen arvoinen kuitenkaan. Pääsee kuitenkin omalle top5 listalle jo pelkästään henkilökohtaisesti erittäin viehättävän aihepiirin ja vahvojen näyttelijäsuoritustenkin vuoksi (pl. Ellen Page, joka oli ärsyttävä). Nolan kuitenkin jatkaa vahvaa linjaansa ja erottuu edukseen. Di Caprio on myös mukavassa nosteessa kyllä roolien suhteen. Hiukan jotain samaa kyllä henkilöhahmoissa tässä sekä Shutter Islandissa.
Järjestys menikin uusiksi, kun tuli katsottua tänään yksi elokuva lisää, pisteitä ei siis seuraavalla, mutta pidän nyt kuvauksen tuossa, koska oli silti vaikuttava elokuva.
Eli kunniamaininta:
Enter the Void: Tässäpä sitten outo elokuva... Phuuh. Tavallaan siinä rajoilla pidinkö oikeastaan yhtään, koska katselukokemus oli monella tapaa aika tuskaisaa ja uuvuttavaa erityisesti visuaalisesti, eikä ihan lyhyestäkään elokuvasta kyse. Oli tämä kuitenkin sen verran mieltä ravisteleva trippi, että tietystä epämiellyttävyydestään huolimatta ansaitsee päästä vitosen sakkiin. En ole ohjaajan aiempia töitä nähnyt, joten tämä oli kyllä minulle monella tapaa aika uutta kameratyöskentelyn ja kerronnan suhteen. Jos on yhtään ennakkoluulottomuutta elokuvien suhteen ja on valmis näkemään jotain oudolla tavalla raskasta, niin ehdottomasti kannattaa katsastaa.
***
Kuten todettua. Suomalaisten elokuvien osasto on jäänyt näkemättä, joten sellaiset erittäin mielenkiintoiset tapaukset kuin: Prinsessa, Napapiirin sankarit ja Miesten vuoro olisi ehkä voineet ainakin osa jyrätä listalle. Katsoo jos ehdin katsoo noista jotain vielä ennen määräaikaa, ehkä lista vielä ehtii muuttua. Eipä tuo lista nykymuodossaankaan ihan kehno ole, vaikka kokonaisuudessaan tuntuisi, että pari edellistä vuotta on tarjonnut vähän enemmän minulle.
