Meidän syksyiset häät on peruttu. Minä ahdistuin liikaa suunnittelusta ja vetäydyin itseeni. Mies huolestui ja puhalsi pelin poikki kun... olin ihan loppu töistä, häiden ajattelusta, jalispeleistä ja päädyin sairaslomalle mielenterveyden takia. En tiedä mitä tapahtui mutta minä vain katsoin jalkapalloa... kun siinä peli loppuu kun pilli soi ja se voittaa jolla on enemmän maaleja tai sitten se on tasapeli. Helppo hallita. Halusin vain maata, katsella kun pojat pelaa ja sitten vain nukkua. Hetkeksi sulkea silmät ja kun ne avaisi niin ei tarvitsisi enää herätä.
Halusin vaan niin paljon pois edes hetkeksi lepäämään. Mies otti syliin ja sanoi että rakastaa, ihan oikeasti. Että meidän pitää taas yrittää selvitä, ettei häillä ole niin väliä. Halusin vain nukahtaa mutta valvoin liikaa. Katsoin niitä pelejä. Mies yritti ymmärtää vaikka näki että minua väsytti. En täysin tajunnut mitä tapahtui mutta sitten nukahdin enkä jaksanut enää herätä. Vihasin itseäni kun en taas jaksanut olla normaali, hyvä ihminen. Väsyin, tuli ahdistunut olo ja annoin periksi.
Nyt olen toivoa täynnä, eilen oli hyvä päivä Helsingissä. Jaksoin hyvin ja museoissa oli kivaa. Välillä ajattelin että vähän viinaa helpottaisi oloa mutta tajusin ettei se auta, sekoan vain vielä enemmän. Toisin vain enemmän ongelmia parisuhteeseni. Joka vielä on voimissaan kun mies niin rakastaa. #Metoo. Tänään kitkin kasvimaalla ja pesin pari koneellista pyykkiä. Tein lasagnea ja kaalikeittoa. Kävin lenkillä ja siivosin auton. Ensi viikolla taas töihin ja sitten kohta kesälomalle.