Muistissa on jostain yli kymmenen vuoden takaa, kun jonkun venäläisen aktivistin matka Suomeen estyi rajalla. Venäjän rajaviranomaiset eivät päästäneet tätä lähtemään maasta, koska hänen passistaan "puuttuivat kaikki parilliset sivut".
Sitä ei kukaan kertonut, että miten paperista on mahdollista poistaa vain toinen puoli. Mutta Venäjällä kaikki on mahdollista.
Passi oli varmaankin väärennetty. Väärentäjä oli ryssinyt ja tehnyt passista 2-ulotteisen, jolloin yhdelläkään sivulla ei ollut kääntöpuolta, kun paperilla ei ollut paksuusulottuvuutta. Tosin yhdelläkään sivulla ei olisi tällöin voinut järkevästi ajatellen olla etupuoltakaan, mutta väärennös olikin mitä ilmeisimmin hankittu Venäjältä.
Venäläinen kontrollin käsite poikkeaa hieman meikäläisestä. Olin joskus liki 20 vuotta sitten Moskovassa työmatkalla, ja minun oli määrä vierailla länsi-moskovalaisessa toimistorakennuksessa yhden potentiaalisen asiakasyrityksen luona neuvottelussa. Rakennuksessa oli silloista normaalia tarkempi kulunvalvonta, koska yksi rakennuksen vuokralaisista oli eräs Venäjän puolustushallinnolle paljon töitä tekevä toinen yritys. Vierailla piti olla myös passi mukana henkilöllisyyden toteamista varten (tämä ei ollut etukäteen tiedossani).
Miten sattuikaan, olin saapunut aamulennolla Moskovaan ja poikennut kirjautumassa hotelliin ekaksi. Tuolloin passi otettiin joksikin ajaksi haltuun rekisteröintiä varten, ja hotellista riippuen passin sai takaisin joko minuuteissa tai tunneissa. Kuten arvata saattaa, passini jäi hotellille lähtiessäni asiakkaalle, joten minulla ei ollut näyttää sitä asiakkaan päässä päivystävälle vahtimestarillekaan. Hänelle ei sitten käynyt passin naamakuvasivusta otettu kopiokaan (oli mukana), koska hänen olisi pitänyt ottaa siitä uusi kopio, joka olisi sitten ollut liian huonolaatuinen. Eikä minun oma passikopiokaan kelvannut suoraan, koska ”siitä näkee ettei se ole otettu talon kopiokoneella”. Suomalainen ajokortti ei liioin kelvannut. Rouva pahoitteli asiaa, hän kun oli vakuuttunut noidenkin paperien perusteella henkilöllisyydestäni.
Rouva vahtimestarilla oli kuitenkin idea. Hän kysyi, tiedänkö josko yrityksestäni olisi käynyt paikalla joku kollegani aiemmin. Kyllä, toimitusjohtaja ja esimieheni - kutsuttakoon häntä tässä nimellä Lyhin Jättiläinen - oli käynyt siellä muutama kuukausi aiemmin. Rouva sitten kaivoi mappeja, ja löysikin kohta kopion Lyhimmän Jättiläisen passista. Nyt asia oli varsin harasoo. Sovimme rouvan kanssa, että olen Lyhin Jättiläinen, ja koska olen siis käynyt paikan päällä ennenkin, niin rouva ”muisti” minut. Koska tunnistaminen oli tapahtunut periaatteella ”tunnemme toisemme”, niin passia ei siis tarvittu, eikä kopiotakaan. Sain sitten kaulaani kulkukortin nimellä Lyhin Jättiläinen. Rouva vannotti minua esiintymään kysyttäessä tuolla nimellä, jos käytävällä liikkuva vartija jostakin syystä puhuttelisi. Näin pääsin sitten läpivalaisukoneelle, ja siitä sitten edelleen hissille ja ylempiin kerroksiin kohti asiakkaan toimistoa. Käytävillä sitten kävi ilmi, että joidenkin firmojen ovet olivat auki, kuulemma siksi, että ”täällä ei liiku asiatonta väkeä, koska meillä on kulunvalvonta, ja kaikilla vierailla on oma nimi kulkukortissa”. Asia selvä.
www.verkkouutiset.fi
www.iiss.org
yle.fi
www.is.fi
