Juniorivalmentajat

  • 239 833
  • 907

Glove

Jäsen
miten ja missä pelaaja joutuu tekemään joukkuharjoituksissa itselle epäedullisia asiota?
En ole Läpy, mutta tulee tästä vaan mieleen eräs SM-tason seura, jossa on tälle kaudelle neljällä tai viidellä pelaajalla ollut selkärankamurtuma tai sen esiaste. Kyse on rasitusvammasta, joten jotain on tehty väärin, eli pelaaja on joutunut tekemään itselleen epäedullisia asioita.

Nämä murtumat ovat kuitenkin käsittääkseni aivan liian yleisiä ja joka vuosi niitä on useassa seurassa yhteensä jopa useita kymmeniä per kausi. Jotain siis tehdään väärin. Asia olisi varmasti korjattavissa ja näiden murtumien aiheuttamat pitkät toipilasjaksot vältettävissä. Samoin kuin muidenkin rasitusvammojen. Ne kun ovat seurausta vääränlaisesta kuormituksesta. Yleensä joko suoritustekniikka on huono tai pelaajalla ei ole riittäviä pohjia harjoitteiden tekemiseen, jolloin keho kuormittuu väärin/liikaa.

Keskimäärin valmennus on varmaan hyvää ja paikoin jopa erinomaista. Toki toivoisin, että se perustasokin saataisiin luokkaan erinomainen.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
En ole Läpy, mutta tulee tästä vaan mieleen eräs SM-tason seura, jossa on tälle kaudelle neljällä tai viidellä pelaajalla ollut selkärankamurtuma tai sen esiaste. Kyse on rasitusvammasta, joten jotain on tehty väärin, eli pelaaja on joutunut tekemään itselleen epäedullisia asioita.

Nämä murtumat ovat kuitenkin käsittääkseni aivan liian yleisiä ja joka vuosi niitä on useassa seurassa yhteensä jopa useita kymmeniä per kausi. Jotain siis tehdään väärin. Asia olisi varmasti korjattavissa ja näiden murtumien aiheuttamat pitkät toipilasjaksot vältettävissä. Samoin kuin muidenkin rasitusvammojen. Ne kun ovat seurausta vääränlaisesta kuormituksesta. Yleensä joko suoritustekniikka on huono tai pelaajalla ei ole riittäviä pohjia harjoitteiden tekemiseen, jolloin keho kuormittuu väärin/liikaa.

Keskimäärin valmennus on varmaan hyvää ja paikoin jopa erinomaista. Toki toivoisin, että se perustasokin saataisiin luokkaan erinomainen.
Onko nuo kaikki 4-5 tapausta siis tosiaan yhdessä seurassa ja kenties vielä lisäksi yhdessä joukkueessa? Joka tapauksessa tässä kohtaa on katsottava seuran ja kyseisen joukkueen fyysikkavalmennuksen suuntaan, mitä siellä touhutaan. Yleensä näitä hiusmurtumia löytyy nuorilta ja varsinkin nopeasti pituutta kasvananeilta pelaajilta. Sinänsä itse harjoitehan voi olla oikeanlainen, mutta se on toteutettu vaillinaisella tekniikalla ja liian isoilla painoilla. Tässä kohtaa juuri tullaan siihen yksilövalmennukseen ja siihen, että kunkin yksilön kohdalla tehdään oikeita asioita oikea-aikaisesti. Valmentajan pitää huolehtia, että pelaaja oppii oikeat voimaharjoittelun tekniikat ja, että painot ovat sopivat. Jos tulee useita samantyyppisiä loukkaantumisia, niin kyllähän silloin pitäisi ruveta hälytyskellot soimaan. Itselle on tullut vastaan myös tapauksia, jossa pelaaja on tehnyt omia treenejä omalla ajalla ja siellä on sitten tullut juuri kyseisiä vammoja. Yhtä pelaajaa treenuutti hänen oma isänsä, kun joukkueessa kuulemma käytettiin turhan kevyitä painoja. Huonostihan siinä sitten kävi isän autotallitreenien jälkeen.
 

Glove

Jäsen
Onko nuo kaikki 4-5 tapausta siis tosiaan yhdessä seurassa ja kenties vielä lisäksi yhdessä joukkueessa? Joka tapauksessa tässä kohtaa on katsottava seuran ja kyseisen joukkueen fyysikkavalmennuksen suuntaan, mitä siellä touhutaan. Yleensä näitä hiusmurtumia löytyy nuorilta ja varsinkin nopeasti pituutta kasvananeilta pelaajilta. Sinänsä itse harjoitehan voi olla oikeanlainen, mutta se on toteutettu vaillinaisella tekniikalla ja liian isoilla painoilla. Tässä kohtaa juuri tullaan siihen yksilövalmennukseen ja siihen, että kunkin yksilön kohdalla tehdään oikeita asioita oikea-aikaisesti. Valmentajan pitää huolehtia, että pelaaja oppii oikeat voimaharjoittelun tekniikat ja, että painot ovat sopivat. Jos tulee useita samantyyppisiä loukkaantumisia, niin kyllähän silloin pitäisi ruveta hälytyskellot soimaan. Itselle on tullut vastaan myös tapauksia, jossa pelaaja on tehnyt omia treenejä omalla ajalla ja siellä on sitten tullut juuri kyseisiä vammoja. Yhtä pelaajaa treenuutti hänen oma isänsä, kun joukkueessa kuulemma käytettiin turhan kevyitä painoja. Huonostihan siinä sitten kävi isän autotallitreenien jälkeen.
Yhdestä joukkueesta tuo 4-5 en muista kumpi oli tarkka luku. Ja onhan noita aikaisempina kausinakin kuulunut vastaavia lukuja useammastakin suunnasta.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Yhdestä joukkueesta tuo 4-5 en muista kumpi oli tarkka luku. Ja onhan noita aikaisempina kausinakin kuulunut vastaavia lukuja useammastakin suunnasta.
Joo kyllähän näitä joka vuosi ilmenee siellä sun täällä, siinä ei ole mitään uutta, mutta yhdestä joukkueesta noin monta saman kauden aikana on kyllä todella paljon ja erikoista. itse en ole moiseen törmännyt, mutta toki samoissa seuroissa näitä on tapahtunut, mutta eri kausilla. Onko, mikä ikäluokka kyseessä, vai onko itse Liigajoukkueessa ollut nämä loukkaantumiset? Tiedän vuosien varrelta tapauksia, joissa nuori lahjakkuus on nostettu Liigajoukkueen rinkiin ja sitten on tullut juuri näitä selkärankaan kohdistuneita rasitusmurtumia. Mutta enemmän ne ovat olleet yksittäistapauksia, joten ikävä kuulla, että näitä olisi nykyisin näin paljon.
 

Glove

Jäsen
Joo kyllähän näitä joka vuosi ilmenee siellä sun täällä, siinä ei ole mitään uutta, mutta yhdestä joukkueesta noin monta saman kauden aikana on kyllä todella paljon ja erikoista. itse en ole moiseen törmännyt, mutta toki samoissa seuroissa näitä on tapahtunut, mutta eri kausilla. Onko, mikä ikäluokka kyseessä, vai onko itse Liigajoukkueessa ollut nämä loukkaantumiset? Tiedän vuosien varrelta tapauksia, joissa nuori lahjakkuus on nostettu Liigajoukkueen rinkiin ja sitten on tullut juuri näitä selkärankaan kohdistuneita rasitusmurtumia. Mutta enemmän ne ovat olleet yksittäistapauksia, joten ikävä kuulla, että näitä olisi nykyisin näin paljon.
SM-tasolla pelaava juniorijoukkue. Ikävähän tuommoinen on juniorin kannalta kun periaatteessa valmentajan virheen takia olet kuukausi sivussa tositoimissa kuntouttamassa itseäsi. Todennäköisesti olet jäljillä tuossa aiemmassa viestissäsi vaillinaisesta tekniikasta ja liian isoista painoista. Veikkaisin enemmänkin ensimmäistä. Mielestäni lisäpainoharjoittelu aloitetaan liian myöhään. Tekniikat oppisi paremmin lapsuusvaiheessa kuin nuoruusvaiheen alussa. Mikä pohja siinä olisikaan kun harjoittelu aloitettaisiin vaikka U10 iässä. Ehtisi tulla hemmetin paljon toistoja ennen kuin ollaan menossa isoissa painoissa. Toki hyvin reenannut 10-vuotiaskin nostaa tempauksessa oman painonsa ja työnnössä puolitoista kertaa. Mitä se sitten tekeekään esim. kyykyssä? Ainakin paljon potkua luisteluun.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Kun on ilmennyt, että samassa joukkueessa syntyy toistuvasti samanlaisia vammoja, niin eikö seura ole puuttunut tähän mitenkään? Jos ei, niin silloin toimijat eivät ole tehtäviensä tasalla. Onko tilanteesta ylipäätään keskusteltu seurassa?
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Muistaakseni tässä ketjussa käytiin keskustelua joku aika sitten ulkomaalaispelaajista suomalaisissa junnusarjoissa. Nyt Jatkoajassa olevan jutun mukaan Jääkiekkoliitto aikoo rajoittaa suomeen virtaavien ulkomaalaispelaajien määrää. Ensin ihmettelin, mutta tarkemmin aiheeseen perehdyttyäni alan ymmärtämään liiton tahtotilaa. Minulle tuli yllätyksenä, miten suuri määrä ulkomaalaispelaajia tulee vuosittain Suomeen. Elite Prospectsin mukaan U18 SM-sarjassa on pelannut tällä kaudella peräti 44 ulkomaalaista, 12 eri maasta. U20 SM-sarjassa on pelannut vastaavasti 46 ulkomaalaispelaajaa. Kasvu on ollut molemmissa sarjoissa todella rajua. TuTon U20 joukkue on ollut suurin muukalaislegioona 13 ulkomaalaispelaajalla selviää Urheilulehdessä ja Ilta-Sanomissa jo aikaisemmin julkaistussa jutussa. Jutussa perataan syitä eri tahojen toimesta, miten tähän tilanteeseen on Suomi-kiekossa tultu. Kannattaa lukea.
 

hammerhill

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kupittaan TPS
Lisäksi työni puolesta, mikä liittyy urheiluun tunnen todella paljon seuratoimijoita, valmentajia ja pelaajia ympäri Suomea ja ulkomailtakin. Junnusarjoista, Mestiksestä, Liigasta ja ulkomailla pelattavista ammattilaissarjoista. Viikottain käyn kymmeniä keskusteluja nokikkain tai muutoin eri seurojen toimijoiden, valmentajien ja pelaajien kanssa muun muassa junnuvalmennukseen ja ylipäätään valmennukseen liittyen. Aina kannattaa keskustella ja luoda verkostoja, kun tulee mahdollisuus, sillä joka kertaa yleensä opitaan jotain uutta puolin ja toisin.

Joten läpy, "jääkiekkoviisauteni", jos sellaisesta nyt voi edes puhua ei ole kirjoista peräisin, vaan edellä mainituista asioista. Kiitos kuitenkin, kun myönnät, että viisautta löytyy! ;)

Tuohon sun vikakirjoitukseesi, niin miten ja missä pelaaja joutuu tekemään joukkuharjoituksissa itselle epäedullisia asiota? Ja kuten muutamat muutkin tässä viestikejussa ovat kirjoittaneet, yksittäisten pelaajien heikompia osa-alueita pystytään vielä harjoittamaan ja kehittämään kilpaikäluokissa. Jos näin ei ole, niin sitten joukkueen/seuran toiminnassa on korjattavaa.

Ihan tähän alkuun todettava, että en arvosta tapaa millä Läpy ja muutama muu tässä ketjussa vastailee, mutta jos ei tunnista miten joukkueissa voi tehdä yksittäiselle pelaajalle epäedullisia juttuja, niin ei ole kyllä yhtään katsonut jääkiekon juniorivalmenuskenttää kriittisin silmin. Meillä on minusta aika isoja ongelmia, mitä koitetaan kulisseissa ratkoa ja se on juurikin näitä yksilökehityksen kaaria mitkä täällä kusee.

Me hukataan hirveä määrä lupaavia pelaajanalkuja valmennuksen on se sitten isä tai ammattivalmennus takia ihan siihen, että pelien voittamisesta on tullut seurojen ja valmentajien arvon mittari D ja varsinkin C-iässä. Moni poika ketä on toisia vahvempi, nopeampi tai muuten vaan fyysisessä kehityksessä edellä annetaan pelata täysin jääkiekon lainalaisuuksia vastaan, koska "tekevät tulosta" näiden ominaisuuksiensa avulla. Näitä tapoja pelata pönkitetään harkoissa ja kehutaan penkillä, koska halutaan voittaa.

Sitten vanhempana C:nä, tai B-SM tasolla tulee seinä vastaan, kun muut ovatkin saaneet nopeudessa entiset kärkipojat kiinni ja kaikki ne vuodet, kun on tehty juttuja väärin E, D ja jopa C2 ikäisenä puree peppuun. Ne jutut millä voitti drillit harkoissa tai sooloili tulosta pelissä eivät enää toimi ja niin tärkeinä vuosina, kun olisi pitänyt oppia miten tukeutua ketjukavereihin, oppia syöttöpeli, oppia hakemaan vapaata tilaa onkin lapsen kengissä.

Harvassa on ne valmentajat, ketkä sanovat D-iässä pojalle, että "no teitpä maalin, mutta näitkö, että sentteri haki keskeltä vapaana, laituri oli vapaana maalinkulmalla, mutta vedit sitten tosta samasta lähes nollakulmasta sisään ylämummoon. Ja se meni sisään, koska maalivahti ei ole tarpeeksi kookas sitä saamaan vielä kiinni. Mitä sun olis pitänyt tehdä, niin syöttää..."

Tai kun pakkipoika näkee vastustajan kärkipelaajan tulevan hyökkäysalueella laitaa pitkin eteenpäin, kerää rohkeuden ja haastaa siniviivan siinä, luottaen, että oma sentteri ja pakkipari polkevat kyllä omiin. Näitä on nähty lukuisia, kun sitten palataan penkille kun omissa soi, niin valmentajat sanovat, pitää pelata varmasti peli pitää voittaa. Mikä johtaa siihen, että pakit irtoo viivalta pitämään isoa gappia heti kun vastustaja saa kiekon ja se rohkea pelaamisen oppinen jää ihan puolitiehen. Vaatii aika kovaa tasoa valmentajalla kehua lajinomaisesta ratkaisusta. Siinä kun pitäisi moittia sitä pistelinkokärkisentteriä ketä huinii vastustajan maalin takana pakottaen pakit pelamaan peliä millä haetaan vain tulosta, voittoa, ei sitä, että pakki oppisi pelaamaan tilanteita lajinomaisesti ja luottaen siihen, että muutkin joukkueessa ovat valmiita puolustamaan.

Nämä jutut sitten kertaantuvat harjoituksissa, tehdään hyökkäysharjoittelua niin sallitaan siltä nopealta hyvältä vetäjältä ratkaista tilanteet siten, että mennään voimalla läpi ja mokket kun tulee vuosia kenttureita perässä jääkiekossa, niin vetää aina sisään. Kehut valmentajalta. Läpyä perään. Ei opita laittamaan mokkea liikkeelle, ei opita luottamaan, että käyttösyöttöllä saa kyllä kiekon takaisin, jne. Puolustetaan siten, että molemmat pakit keskittyy vain siihen "taitavaan vetäjään, kun ei se kuitenkaan syötä", näihin pitää olla niillä rastien vetäjillä henkseleitä puuttua, tai muuten vain vahvistetaan negatiivista kehitystä.

Näitä tarinoita on monta, mutta kehumalla ja jatkuvalla puolustelulla kuinka hyvää työtä seuroissa tehdään, ei nähdä kyllä sitä kokonaisuutta. On parempi, että pojat häviää pelaamalla jääkiekkoa niinkuin sitä "kuuluu pelata", kuin voittavat sillä, että valmentaja sallii muutaman kyvykkään pojan rikkoa pelin rakenne ja tehdä maaleja tavalla joka ei kiekossa tavanomaisesti onnistu. Tähän sorrutaan, kun liian nuorena pidetään pohjolaleirejä ja sunmuita, missä tapitetaan liikaa maaleja ja pisteitä per peli.

Tämä toiminta puree niitä kärkipoikia myöhemmin todella pahasti takamukseen. Siinä sitten vanhempana C:nä tai B-SM:ssä poika ihmettelee, kun D:ssä tuli tehtyä 2 pojoa per peli ja nyt nelosketjun laiturina pyyhkii ja koittaa ymmärtää miksei enää onnistu... No ei onnistu, kun nyt teillä on vastassa maalivahdit keillä on kokoa peittää ja ovat saaneet kenttäpelaajat kiinni taidoissa, puolustuspeli on alkanut ja et osaa tukeutua ketjuusi hyökkäyspäässä. Tätä ei enää paniikissa jäljellä olevina vuosina korjata.

Joten joo, on hyvinkin helppoa tehdä juttuja treeneissä, mitkä on pojan kehitykselle haittavaa ja on aivan liian monta valmentajaa, ketkä hurraa siellä aitoissa, kun vedot joita ei olisi koskaan pitänyt vetää menee sisään tai pakit pelaa tavalla joka johtuu vain ja ainaostaan siitä, että pelkäävät palautetta penkillä / sentterit pelaa tasan vain hyökkäyspäässä.

Sanot työsi puolesta näkeväsi/tekeväsi näiden toimioiden kanssa paljonkin töitä. Toivoisin, että katsoisit tältäkin kantilta asioita, koska minusta tämä näkökulma todellisuudessa erottaa hyvät valmentajat huonoista ja pitäisi olla ihan ykkösaiheena monessa seurassa.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan tähän alkuun todettava, että en arvosta tapaa millä Läpy ja muutama muu tässä ketjussa vastailee, mutta jos ei tunnista miten joukkueissa voi tehdä yksittäiselle pelaajalle epäedullisia juttuja, niin ei ole kyllä yhtään katsonut jääkiekon juniorivalmenuskenttää kriittisin silmin. Meillä on minusta aika isoja ongelmia, mitä koitetaan kulisseissa ratkoa ja se on juurikin näitä yksilökehityksen kaaria mitkä täällä kusee.

Me hukataan hirveä määrä lupaavia pelaajanalkuja valmennuksen on se sitten isä tai ammattivalmennus takia ihan siihen, että pelien voittamisesta on tullut seurojen ja valmentajien arvon mittari D ja varsinkin C-iässä. Moni poika ketä on toisia vahvempi, nopeampi tai muuten vaan fyysisessä kehityksessä edellä annetaan pelata täysin jääkiekon lainalaisuuksia vastaan, koska "tekevät tulosta" näiden ominaisuuksiensa avulla. Näitä tapoja pelata pönkitetään harkoissa ja kehutaan penkillä, koska halutaan voittaa.

Sitten vanhempana C:nä, tai B-SM tasolla tulee seinä vastaan, kun muut ovatkin saaneet nopeudessa entiset kärkipojat kiinni ja kaikki ne vuodet, kun on tehty juttuja väärin E, D ja jopa C2 ikäisenä puree peppuun. Ne jutut millä voitti drillit harkoissa tai sooloili tulosta pelissä eivät enää toimi ja niin tärkeinä vuosina, kun olisi pitänyt oppia miten tukeutua ketjukavereihin, oppia syöttöpeli, oppia hakemaan vapaata tilaa onkin lapsen kengissä.

Harvassa on ne valmentajat, ketkä sanovat D-iässä pojalle, että "no teitpä maalin, mutta näitkö, että sentteri haki keskeltä vapaana, laituri oli vapaana maalinkulmalla, mutta vedit sitten tosta samasta lähes nollakulmasta sisään ylämummoon. Ja se meni sisään, koska maalivahti ei ole tarpeeksi kookas sitä saamaan vielä kiinni. Mitä sun olis pitänyt tehdä, niin syöttää..."

Tai kun pakkipoika näkee vastustajan kärkipelaajan tulevan hyökkäysalueella laitaa pitkin eteenpäin, kerää rohkeuden ja haastaa siniviivan siinä, luottaen, että oma sentteri ja pakkipari polkevat kyllä omiin. Näitä on nähty lukuisia, kun sitten palataan penkille kun omissa soi, niin valmentajat sanovat, pitää pelata varmasti peli pitää voittaa. Mikä johtaa siihen, että pakit irtoo viivalta pitämään isoa gappia heti kun vastustaja saa kiekon ja se rohkea pelaamisen oppinen jää ihan puolitiehen. Vaatii aika kovaa tasoa valmentajalla kehua lajinomaisesta ratkaisusta. Siinä kun pitäisi moittia sitä pistelinkokärkisentteriä ketä huinii vastustajan maalin takana pakottaen pakit pelamaan peliä millä haetaan vain tulosta, voittoa, ei sitä, että pakki oppisi pelaamaan tilanteita lajinomaisesti ja luottaen siihen, että muutkin joukkueessa ovat valmiita puolustamaan.

Nämä jutut sitten kertaantuvat harjoituksissa, tehdään hyökkäysharjoittelua niin sallitaan siltä nopealta hyvältä vetäjältä ratkaista tilanteet siten, että mennään voimalla läpi ja mokket kun tulee vuosia kenttureita perässä jääkiekossa, niin vetää aina sisään. Kehut valmentajalta. Läpyä perään. Ei opita laittamaan mokkea liikkeelle, ei opita luottamaan, että käyttösyöttöllä saa kyllä kiekon takaisin, jne. Puolustetaan siten, että molemmat pakit keskittyy vain siihen "taitavaan vetäjään, kun ei se kuitenkaan syötä", näihin pitää olla niillä rastien vetäjillä henkseleitä puuttua, tai muuten vain vahvistetaan negatiivista kehitystä.

Näitä tarinoita on monta, mutta kehumalla ja jatkuvalla puolustelulla kuinka hyvää työtä seuroissa tehdään, ei nähdä kyllä sitä kokonaisuutta. On parempi, että pojat häviää pelaamalla jääkiekkoa niinkuin sitä "kuuluu pelata", kuin voittavat sillä, että valmentaja sallii muutaman kyvykkään pojan rikkoa pelin rakenne ja tehdä maaleja tavalla joka ei kiekossa tavanomaisesti onnistu. Tähän sorrutaan, kun liian nuorena pidetään pohjolaleirejä ja sunmuita, missä tapitetaan liikaa maaleja ja pisteitä per peli.

Tämä toiminta puree niitä kärkipoikia myöhemmin todella pahasti takamukseen. Siinä sitten vanhempana C:nä tai B-SM:ssä poika ihmettelee, kun D:ssä tuli tehtyä 2 pojoa per peli ja nyt nelosketjun laiturina pyyhkii ja koittaa ymmärtää miksei enää onnistu... No ei onnistu, kun nyt teillä on vastassa maalivahdit keillä on kokoa peittää ja ovat saaneet kenttäpelaajat kiinni taidoissa, puolustuspeli on alkanut ja et osaa tukeutua ketjuusi hyökkäyspäässä. Tätä ei enää paniikissa jäljellä olevina vuosina korjata.

Joten joo, on hyvinkin helppoa tehdä juttuja treeneissä, mitkä on pojan kehitykselle haittavaa ja on aivan liian monta valmentajaa, ketkä hurraa siellä aitoissa, kun vedot joita ei olisi koskaan pitänyt vetää menee sisään tai pakit pelaa tavalla joka johtuu vain ja ainaostaan siitä, että pelkäävät palautetta penkillä / sentterit pelaa tasan vain hyökkäyspäässä.

Sanot työsi puolesta näkeväsi/tekeväsi näiden toimioiden kanssa paljonkin töitä. Toivoisin, että katsoisit tältäkin kantilta asioita, koska minusta tämä näkökulma todellisuudessa erottaa hyvät valmentajat huonoista ja pitäisi olla ihan ykkösaiheena monessa seurassa.

Monisyinen asia, josta kokonaisuudesta poimin muutaman ilman sarvia ja hampaita.

Valmentaja ei voi joukkueen harjoituksissa valmentaa 25 yksilöurheilijaa.
Itselleni ei tulisi mieleenkään maalipaikassa kehottaa syöttämään maalin tekemisen sijaan. Minkään ikäluokan treeneissä/tai peleissä. Enkä nyt tarkoita, ettei maalisyöttö olisi tärkeä.
Mutta: Kätisyydet, valmius ottaa syöttö vastaan, syötön oikea-aikaisuus, syötön kovuus ja taito laukoa suoraan syötöstä.
Siinä tärkeimmät, jotka voivat mennä vikaan jos vertailukohtana on laukaus kohti maalia. Mahdollisen maalin syntymisen prosentti laskee rajusti, kun väliin tupsahtaa useampi muuttuja.
Jos lähdetään em. tilannetta pilkkomaan vielä tiheämmällä kammalla, niin E-U15-junnuissa on hyvin jos tasaväkisessä harjoitteessa/pelissä saa pelipaineen alla 3 syöttöä omille.

Itse harjoituksissa toki voi ja kannattaa kierrättää kiekkoa, koska miten sitä muuten oppii. Paitsi taas sillä omalla ajalla, mailan ja kiekon kanssa. Se on matematiikkaa, montako tuntia kaudessa valmentaja yksittäisen pelaajan selän takana opettamassa/neuvomassa per joukkue.
Ja joskus vaikka kuinka yrittäisi, jokin pelillinen ohje/tapa pelata jokin tilanne ei tartu pelaajaan. Ei vaikka puhuttaisiin U20-pelaajasta, katsottaisiin videoita, käytäisiin jäällä kädestä pitäen, hidastettuna tilanne/tilanteita läpi. Tuloksena seuraavassa pelissä tismalleen päinvastainen toimintamalli.
Joku pelaaja näkee kentän/pelin/muut pelaajat jo varhaisessa vaiheessa, toisilla siihen menee kauemmin. Ja piru kun se kiekkokin pitäisi kulkea mukana tai se pitäisi pystyä vastaanottamaan, että se pysyisi omilla.

Aina on helppoa yleistää, mutta kaikilla on mahdollisuus alkaa jääkiekkovalmentajaksi, mikäli intoa (ja varsinkin ylimääräistä vapaa-aikaa) piisaa. Meitä on moneksi, mutta varmasti kukaan ei valmenna tahallaan päin helvettiä, vaan parhaan sen hetkisen tiedon ja oman taitonsa turvin.
Seurat ottavat mieluusti vapaaehtoisia hommiin kilsa- ja verkkarikorvauksilla. Aina voi tehdä paremmin, mutta olisi ensin hyvä tietää, miten se voi tehdä.
 

hammerhill

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kupittaan TPS
Valmentaja ei voi joukkueen harjoituksissa valmentaa 25 yksilöurheilijaa.
Itselleni ei tulisi mieleenkään maalipaikassa kehottaa syöttämään maalin tekemisen sijaan. Minkään ikäluokan treeneissä/tai peleissä. Enkä nyt tarkoita, ettei maalisyöttö olisi tärkeä.
Mutta: Kätisyydet, valmius ottaa syöttö vastaan, syötön oikea-aikaisuus, syötön kovuus ja taito laukoa suoraan syötöstä.
Siinä tärkeimmät, jotka voivat mennä vikaan jos vertailukohtana on laukaus kohti maalia. Mahdollisen maalin syntymisen prosentti laskee rajusti, kun väliin tupsahtaa useampi muuttuja.
Jos lähdetään em. tilannetta pilkkomaan vielä tiheämmällä kammalla, niin E-U15-junnuissa on hyvin jos tasaväkisessä harjoitteessa/pelissä saa pelipaineen alla 3 syöttöä omille.

Kommentoin näihin kohtiin,

En sanonut, että olla vetämättä maalipaikoista vaan opettaa pelaajille mitkä on jääkiekon maalintekosektoreita ihan alusta alkaen. Nykyiset mailat ovat niin hyviä, että ihan nuoremassa E:ssä ne pojat ketkä oppivat laukaisutekniikan vetävät kiekkoja ranteelta 60-70km/h ja lämäävät satkuja. Maalivahdit eivät ole saaneet vastaavia kehitysaskelia vaan edelleen ovat samoja kuin 20 vuotta sitten, eli 130-160cm juniorimaalivahti seisoo aikuisten maalinsuulla. Pitäiskö U10-U14 ikäisillä olla välimallin maalikoko? Todennäköisesti, joo. Aivan liian helppoa on maalinteko tässä E-D iässä, vasta vanhemassa C:ssä homma muuttuu. Eli, on maalipaikkoja ja sitten "maalipaikkoja".

Toiseksi, tässä juuri tullaan siihen mitä koitan sanoa. Jääkiekko on sitä, että tiedostetaan oma ja kaverin kätisyys, ollaan valmiina ottamaan syöttö vastaan, tunnistetaan se syöttömahdollisuus, opitaan ajoittamaan syöttöjä ja hakuja maalille, opitaan syöttämään kovaa ja ennenkaikkea opitaan laukomaan suoraan syötöstä. Näitä pitää harjoitella E-D-C ikäisenä ja en itse näe sitä riittävästi tapahtuvan. Juuri näistä syistä, että se on muka niin kovin vaikeaa. On kun ei edellytetä, on kun ei valmenneta, halutaan voittaa vaan.

Ja edelleen, jos se D-C ikäinen joukkue pelaa kiekkoa, missä yksi poika kuskaa omista kiekon ylös, pyörii parikertaa maalin ympäri ja vetää maalin, niin ollaan tässä ongelman ytimessä. Siellä pitää uskaltaa syöttää, siellä pitää oppia ne ajoitukset. Tässä juuri tullaan siihen, että sanotaan, että on tosi hyvin, jos saadaan pelipaineen alla 3 syöttöä omille ikäluokissa E2 - C2. Ei ole. Tämän pitäisi olla se perus lähtökohta, että tehdään se avaussyöttö omista, käyttösyöttö tilan tekemiseen ja päätetään hyökkäys suoraan vetoon syötöstä. Niin helposti vaan se voitonnälkä sieltä tulee, että tämmöiset lajille tyypilliset jutut heitetään romukoppaan.

Itse syytän tästä osittain taklauksen rajoittamista E-junnuissa. Taklaaminen pakottaa syöttämään ja, kun ne sitten D2:ssa sallitaan, ne tulevat liian myöhään.

Mitä suomen juniorikiekko liian usein on, nopein vetää yksin läpi ja vetää ihan sama mistä kulmasta kohti maalia ja iso poika hakkamaan reboundia sisään. Hanskat kattoon. Tästä pitää sormella syytää ihan suoraan yhtä tahoa, eli valmennusta.

Toinen vaihtoehto valmentajien "suosimasta" konseptista on, se yksi tai kaksi taitavaa pyörii ympäri vastustajan maalia ja muut seisovat paikallaan. Tämä on myrkkyä näiden taitavien poikien kehitykselle. Ei opita tukeutumaan siihen omaan ketjuun.

Jos tämä tuntuu vaikealta konseptilta, esimerkki jalkapallon puolelta 7vs7 boksipaitsio-vaiheessa heikosti valmennettujen joukkueiden käyttämä pelitapa, jossa maalivahti avaa pitkän ja isot & vahvat hyökkääjät vetävät pallon maaliin. Tämä ei johda mihinkään oppimiseen, vaan pelataan voitosta.

Ei kaikki ole suomalaisessa junnuvalmennuskentässä huonosti, moni asia tehdään todella hyvin. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö valmennusta voisi kehittää ja pelin pelaaminen tulisi keskiöön voittamisen sijaan.

Ja, tässä maassa on monia joukkueita mitkä pelaavat todella hyvää juniorikiekkoa, erinomaisen valmennuksen alla. Eivät välttämättä paistattele sarjataulukoiden kärjessä, mutta kehittävät poikia ihan eri tavalla kuin toiset. Haetaan sitä kiekottoman liikettä, syötellään napakasti, opetellaan ajoitusta ja pelataan vapautuneesti. Tulee paljon virheitä, kun uskalletaan yrittää. Tulee paljon maaleja omiin, kun valmennetaan luottamaan ketjukaverien toimintaan. Yhdessä pelaaminen on opittava nuorena.

Mun harmitus on siinä, että ihankuin tätä huonoa valmentamista ei saisi sanoa ääneen ja hyssytellään niinkuin tässä ketjussa, kaikki tekevät parhaansa jne. tai "tee itte paremmin". Paskan marjat, osasta voi suoraan sanoa kun niitä vastaan pelaa, että siellä vastustajan penkin takana on ihan torspoja toimessaan. Ja sitten on niitä ikuisia pahnan pohjimmaisia ja vuodesta toiseen on "materiaalipulaa" tai ratsastetaan muutaman pojan yksilötaidoilla ja ei pelata viisikkona nimeksikään. Siitä pelityylistä kärsii ne parhaat pojat eniten, vaikka ei tältä heti näytä ja maaleja tulee. Joten kyllä, erinomaisia yksilöitä voi pilata joukkueen harjoituksissa. Ja niitä pilataan.

PS. Jääkiekkoa harjoitellaan nykyään rastikoulutuksena, jolloin rastilla on 3-6 poikaa. On aivan normaalia, että nykyään valmennetaan yksilöitä ja ketjuja. En oikein tiedä miltä ysäriltä tämä sun kommentti on "ei voi 25 poikaa yksilövalmentaa". Ei ne ole siellä samassa jonossa seisseet enää sitten 2000-luvun alun... ihan C ja B junnut vetävät usein kolmea tai neljää pienpeliä ympäri kaukaloa, eri teemoilla, jokaisessa pisteessä oma valmentaja. Se on just sitä yksilövalmentamista, kun sen rastin valmentaja keskittyy ihan pienen ryhmän tekemiseen. Normaaliarkea nykyään jääkiekossa.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Hammerhill nostaa esiin, että pelien voittamisesta on tullut seurojen ja valmentajien mittari. Jos näin seurassa sekä sen valmentajistossa ajatellaan, niin silloin ollaan hakoteillä. Itse ajattelen ja mitä on seuroista kokemusta, niin seuran ja valmennuksen mittarina on ollut, miten saadaan kehitettyä pelaajia ja siinä sivussa seuraavaksi vasta tulee joukkueen menestys. Joukkeillekin on luonnollisesti asetettu tilanteista riippuen jokin tavoite siitä, millä sarjatasolla tulisi pystyä pelaamaan juuri pelaajien kehtyksen kannalta. Mittareita pelaajan kehitykseen junnupolun varrella löytyy seuran ja valmentajien työkalupakista useita, mutta isossa kuvassa yksittäisten pelaajien kehitystä voi mitata esim. miten pelaajia saadaan eri ikäluokkien maajoukkueisiin ja myöhemmässä vaiheessa, miten pelaajia saadaan tuotettua aikuistensarjoihin, omaan edustusjoukkueeseen ja muuallekin.

Itse kannatan muutama vuosi sitten vastaan tullutta erään seuran ajatusmallia: "pelaaja ei ole minkään yksittäisen joukkueen pelaaja, vaan hän on seuran pelaaja, ja seura on pelaajaa varten". Seuran urheilutoimesta vastaavat henkilöt tekevät kunkin pelaajan kehityksen kannalta parhaat mahdolliset ratkaisut siitä esim. missä ikäluokassa/joukkueessa pelaaja pelaa. Päätös tehdään siis yksittäisen pelaajan kehityksen kannalta ei joukkueen menestymisen kannalta. Jos joillain yksittäisen joukkueen valmentajalla lähtee ns. mopo keulimaan ja hän rupeaa pelaamaan omaan ja joukkueen pussiin, niin silloin seuran urheilutoimesta vastaavien, seuravalmentajan/junnupäällikön ja valmennuspäällikön tulee tähän puuttua.
 
PS. Jääkiekkoa harjoitellaan nykyään rastikoulutuksena, jolloin rastilla on 3-6 poikaa. On aivan normaalia, että nykyään valmennetaan yksilöitä ja ketjuja. En oikein tiedä miltä ysäriltä tämä sun kommentti on "ei voi 25 poikaa yksilövalmentaa". Ei ne ole siellä samassa jonossa seisseet enää sitten 2000-luvun alun... ihan C ja B junnut vetävät usein kolmea tai neljää pienpeliä ympäri kaukaloa, eri teemoilla, jokaisessa pisteessä oma valmentaja. Se on just sitä yksilövalmentamista, kun sen rastin valmentaja keskittyy ihan pienen ryhmän tekemiseen. Normaaliarkea nykyään jääkiekossa.

Yksilövalmennuksella tarkoitan yksilövalmennusta. En pienryhmä, en pienpeli jne.
Jos olisit lukenut huolella tekstini, olisi asia avautunut. Yksilö. Kädestä pitäen. Jäällä. Hitaasta nopeampaan suorittamiseen, pelitilanteita varioiden, pelaajia lisäten. Jotenkin luulin, että selitin sen ihan ookoosti. Ilmeisesti en sittenkään.

Mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, taas täysin vilpittömästi:
Oletko koskaan yrittänyt valmentaa/opettaa alle 15-vuotiaille eri puolustusasemien (paikka vs. miesvartiointi) eroavaisuuksia HAPP:ia, tai hyökkäyspelistä HAHP:ia, avauksia paineen alla, keskialueen ylityksiä jne, niin että kiekollisena kiekko pysyy mukana, kiekottomana tiedetään mikä on oma tehtävä ja mitä sitten, kun kiekollinen muuttuu kiekottomaksi ja toisinpäin?
Kuten edellisessä viestissäni yritin (ilmeisen heikosti?) tuoda esille: Minkä tahansa ikäinen ihminen ei opi samoja asioita samassa ajassa kuin joku toinen. Joskus lähellä, mutta joskus vasta seuraavalla kaudella. Tai sitä seuraavalla.
Miten siinä voi olla avuksi: yksilövalmennuksella. Toki ajankäytön järkevissä puitteissa, molemmin puolin.

Lisäksi kaipaisin hieman ajatusta siihen, että mitä sille kiekonkuskaajalle pitäisi koutsin sitten sanoa?
Treenit on treenejä, peli peliä. Treeneissä voi hioa vaikka minkälaista jätönjättöä jne, mutta pelissä pitäisi kaikkien tietää mitä tehdä. Sillä sekunnilla. Ja yksi tai kaksi viisikosta on jo unohtanut miten se menikään...
Tämä on tietenkin karrikointia, mutta näiden kanssa painitaan vielä U20-iässäkin, vaikka kuinka jokainen ymmärtää käyttösyöttöjen ja kiekottomien tilan, sekä pelattavaksi tekemisen näkökulman.

Mutta joo, kaikenlaista tässä on tullut toki vuosien varrella todistettua ja luonnollisesti kun koutseja on paljon, hajonta on melkoinen. Aina vaan ei löydy parempaa/innokkaampaa/ehtivämpää ja kuten ollaan jo Liigassakin huomattu: halvempaa.

Vielä yksi asia: se, että saa vaikkapa ne 3,syöttöä paineen alla omille, on todella hyvin. Missä tahansa sarjassa. Kiekko vaihtaa omistajaa pelissä keskimäärin 250-400 kertaa ja nykyään useimmiten kiekollisen joukkueen virheen tms. seurauksena.
Syöttöketjut kertovat, että on harjoiteltu: pää ylhäällä pelaamista, syöttämistä eri asennoissa eri puolilta, vastaanottoa eri asennoissa, eri puolilta, kiekollisen liikettä, kiekottoman liikettä sekä näiden jatkumoita.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Hammerhill. Hyvä että nostit esille tuon pelin ja sen oppimisen, ehkäpä se kaikkein olennaisin aina tuppaa unohtumaan. Kuskaajat ovat kieltämättä pienessä päässä usein selkeä yksittäinen ongelma, mutta suurena ongelmana pidän ennen kaikkea negaatioiden kautta valmentamista (kaikissa ikäluokissa). Älä sitä ja älä tätä. Ruokitaan hitautta ja epävarmuutta, kun pitäisi puskea aktiivisuutta ja kiekollista rohkeutta, mikä heijastuu myös sitten osaksi muuhun harjoitteluun. On ollut hienoa nähdä varsinkin nyt koronan aikaan, miten pelkkä pipolätkä kehittää monen kaverin pelaamisen tasoa ilman valmennusta, ilman suunnitelmia tai hienoja seurastrategioita. Tämä vahvistaa omaa kokemaa siitä, että valmennuksessa vähemmän on yleensä enemmän.
 

hege

Jäsen
Mitenkäs teillä on joukkueissa näkynyt toimihenkilö tai vapaaehtoispuolella korona-uupumus?

Vuosi on ainakin meillä monesta vapaaehtoisesta toimihenkilöstä ollut aika kuluttava ja itse (jojona) huomannut että korona tuonut melkoisen määrän ylimääräistä säätöä treenien perumisten, pelien peruuntumisten, karanteenikuvioiden, informaation jakamisen yms. takia. Varsinkin tiedon jakaminen on ollut työllistävää kun monesti muutoksia tulee varsin nopeasti ja palloliitto, seura, kaupunki ei ehdi tietoa käsittelemään samaan tahtiin kun sitä luetaan iltapäivälehtien nettisivuilta niin monesti ei oikein pysty mitään vastaamaan kyselijöille. Taaskin tullut kyselyä miten uudet määräykset vaikuttavat harjoitteluun ja mitään ei pysty oikein sanomaan ja ihan turha laittaa viestiä seuran suuntaan kun siellä ihan samassa tilanteessa odotellaan muiden päätöksiä ja ohjeita.

Sitten on ne juniorit ja vanhemmat jotka haluaisivat olla tauolla korona-ajan ja olla maksamatta joukkueen tai seuran maksuja, tosin itse kun on fudis puolella niin maksut eivät ole kovat ja meillä treenit on käytännössä pyörinyt liki koko korona-ajan kun ollaan oltu ulkona ja pienemmissä komboissa eli tilanne ehkä helpompi kuin kiekkopuolella. Ihan ymmärrettävää, että osa ei lapsiaan joko halua päästää treeneihin näinä aikoina tai eivät halua maksaa kun treeniolosuhteet eivät ihan ole samanlaiset kuin normaalisti olisivat ja pelit myös puuttuvat mutta toisaalta joukkueella ja seuralla ei ole varaa siihen että osa maksaa vain ”kesäkaudesta” kun menot juoksee koko ajan. Me olemme ottaneet vähän tiukempaa linjaa nyt asiaan ja esim. sanottu että paluu joukkueeseen tapahtuu poissaolokauden jälkeen alimman harrastusjoukkueen kautta kuten esim. pidemmän loukkaantumisen tapahtuessa.

Kovasti tsemppiä kiekkopuolelle ja erityisesti yli 12-vuotiaiden kanssa tekemisissä oleville kun siinä sitä haastetta varmasti on että saa pidettyä toimintaa yllä.
 
Suosikkijoukkue
Stadin kingi
Mitenkäs teillä on joukkueissa näkynyt toimihenkilö tai vapaaehtoispuolella korona-uupumus?

Vuosi on ainakin meillä monesta vapaaehtoisesta toimihenkilöstä ollut aika kuluttava ja itse (jojona) huomannut että korona tuonut melkoisen määrän ylimääräistä säätöä treenien perumisten, pelien peruuntumisten, karanteenikuvioiden, informaation jakamisen yms. takia. Varsinkin tiedon jakaminen on ollut työllistävää kun monesti muutoksia tulee varsin nopeasti ja palloliitto, seura, kaupunki ei ehdi tietoa käsittelemään samaan tahtiin kun sitä luetaan iltapäivälehtien nettisivuilta niin monesti ei oikein pysty mitään vastaamaan kyselijöille. Taaskin tullut kyselyä miten uudet määräykset vaikuttavat harjoitteluun ja mitään ei pysty oikein sanomaan ja ihan turha laittaa viestiä seuran suuntaan kun siellä ihan samassa tilanteessa odotellaan muiden päätöksiä ja ohjeita.

Sitten on ne juniorit ja vanhemmat jotka haluaisivat olla tauolla korona-ajan ja olla maksamatta joukkueen tai seuran maksuja, tosin itse kun on fudis puolella niin maksut eivät ole kovat ja meillä treenit on käytännössä pyörinyt liki koko korona-ajan kun ollaan oltu ulkona ja pienemmissä komboissa eli tilanne ehkä helpompi kuin kiekkopuolella. Ihan ymmärrettävää, että osa ei lapsiaan joko halua päästää treeneihin näinä aikoina tai eivät halua maksaa kun treeniolosuhteet eivät ihan ole samanlaiset kuin normaalisti olisivat ja pelit myös puuttuvat mutta toisaalta joukkueella ja seuralla ei ole varaa siihen että osa maksaa vain ”kesäkaudesta” kun menot juoksee koko ajan. Me olemme ottaneet vähän tiukempaa linjaa nyt asiaan ja esim. sanottu että paluu joukkueeseen tapahtuu poissaolokauden jälkeen alimman harrastusjoukkueen kautta kuten esim. pidemmän loukkaantumisen tapahtuessa.

Kovasti tsemppiä kiekkopuolelle ja erityisesti yli 12-vuotiaiden kanssa tekemisissä oleville kun siinä sitä haastetta varmasti on että saa pidettyä toimintaa yllä.

Helmikuun alusta asti ollaan harjoiteltu poikien kanssa hallissa. Takana on 18 vajaan kolmen tunnin harjoitusta ja kaksi olisi tällä viikolla vielä edessä. Jäällä ollaan reenattu määräysten mukaan samoilla pienryhmillä eikä niihin olla tehty muutoksia, vaikka joku olisi ollut poissa harjoituksista.

Fiilis ja intensiteetti reeneissä on pysynyt koko ajan erinomaisena, mistä olen yllättynyt. En ole väsymystä pojissa havainnut, vaan motivoituneina ovat painaneet menemään, vaikka minkäänlaista palkintoa ei pelien muodossa ole näköpiirissä, joissa päästäisiin näyttämään osaamistamme. Koutsien kanssa ollaan tehty jatkuvasti uusia harjoitteita ja muokattu vanhoja siten, että tulee paljon erilaisia ärsykkeitä. Toki sitä tehdään normaalina aikanakin, mutta nyt se on korostunut.

Puhuin pojille siitä, että nyt meitä mitataan ja punnitaan jaksamisen suhteen. Jatkossa ollaan kuitenkin entistä vahvempia mieleltämme ja osataan arvostaa pelitapahtumia entistäkin enemmän. Se päivä kyllä vielä koittaa, kun taas pelataan. Asiat voisivat olla vielä paljon huonomminkin.

Koutsien ja muiden toimihenkilöiden kanssa ollaan myös yritetty pysyä positiivisina ja suht hyvin siinä ollaan onnistuttukin. Itse väitän kehittyneeni koutsina myös hieman, koska nyt on ollut aikaa kiinnittää huomiota pienemmissä ryhmissä entistäkin pienempiin yksityiskohtiin, jotka saattavat olla pelaamisessa kuitenkin hyvinkin olennaisia. Esim mailan asento eri pelitilanteissa, ote mailasta, lavan näyttäminen syöttöä vastaanottaessa, puhe kaverin kanssa, liikkeen jatkaminen syötön jälkeen, halu maalinteossa etc etc. Tarkemmalla silmällä, kuin ennen, on siis tullut kiinnitettyä näihin asioihin huomiota pienemmissä ryhmissä.

Nyt kioski menee ilmeisesti ensi viikolla maaliskuuksi taas kokonaan kiinni ja jää nähtäväksi pelataanko ainakaan etelässä enää tänä keväänä. Itselle kuitenkin tästä vuodesta jäänyt tähän mennessä mieleen päälimmäisenä harjoittelun hienoinen kehittyminen jäällä sekä positiivisen ilmapiirin iso vaikutus kaikkien toimijoiden henkiseen jaksamiseen normaalia vaikeimpina aikoina. Poikien puolesta harmittaa, koska pelit ovat heille iso juttu ja nyt niitä ei tule. Kesän jälkeen pelataan kuitenkin taas melkoisella varmuudella
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: hege

macce

Jäsen
Suosikkijoukkue
kaikki ne 'nimettömät' pikkuseurat..
Helou taas itse kullekin

Pitää myöntää, et on viime aikoina jäänyt foorumin seurailu vähemmälle, ollut niin raakasti muita asioita elämässä myllerryksessä. Yksi iso lieneekin se, että olen muuttanut Tampereelle... Nyt onkin sitten itsellä iso pohdinta kumpaan isoon seuraan ottaisin tässä jossain välissä yhteyttä kun alkaa taas halu päästä hallin uumeniin..

Jos (ja kun) meidän joukossamme on muita Tamperelaisia koutseja ni kehukaapas mitä teidän seura tekee hyvin ;) Itsellä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa ylipäätään Tampereeseen, pyrinkin tässä pähkäilemään kumpi olisi se 'oikea' vaihtoehto itselle...

Ja mitä nopsaan paria edeltävää viestiä lukasin ni tää korona-aika... ...varsin raskasta itse kullekin... Itte ainakin päätin, et pusken vaikka väkisin läpi, jotta junnuilla ois ees joku kehen tukea, heillehän tää on myös ollu äärimmäisen vaikeeta ku ollu niin epäselvää kaikki. Ja tulee edelleen olemaan... Teki kyllä sillon pahaa ilmottaa jätkille, et 'sori, mä jään pois kesken kauden', mut tein homman siltikin niin, et mä olin eka joka asian heille ilmi toi. En missään nimessä halunnu, et olisivat kuulleet sen keltään muulta. Kieltämättä oli kyl pala kurkussa ku viimesen matsin jälkeen kättelin joka jäbän...

Mut anyhow, katse tulevaan ja jossain vaiheessa pitäis pystyä päättämään kumpaa Tampereen isoa seuraa haluaisin lähteä edustamaan jatkossa. Kumpi edustaa niitä arvoja joita itse haluan ylläpitää omassa toiminnassani sekä ennenkaikkea, kumpi on valmis tukemaan mua koutsina sekä mun oppimista ja kasvua valmentajana. Juurikin yksi asia mikä jäi äärettömän vajaaksi pikkuseurassa jota edustin edeltävät kaudet...
 

Glove

Jäsen
Helou taas itse kullekin

Pitää myöntää, et on viime aikoina jäänyt foorumin seurailu vähemmälle, ollut niin raakasti muita asioita elämässä myllerryksessä. Yksi iso lieneekin se, että olen muuttanut Tampereelle... Nyt onkin sitten itsellä iso pohdinta kumpaan isoon seuraan ottaisin tässä jossain välissä yhteyttä kun alkaa taas halu päästä hallin uumeniin..

Jos (ja kun) meidän joukossamme on muita Tamperelaisia koutseja ni kehukaapas mitä teidän seura tekee hyvin ;) Itsellä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa ylipäätään Tampereeseen, pyrinkin tässä pähkäilemään kumpi olisi se 'oikea' vaihtoehto itselle...

Ja mitä nopsaan paria edeltävää viestiä lukasin ni tää korona-aika... ...varsin raskasta itse kullekin... Itte ainakin päätin, et pusken vaikka väkisin läpi, jotta junnuilla ois ees joku kehen tukea, heillehän tää on myös ollu äärimmäisen vaikeeta ku ollu niin epäselvää kaikki. Ja tulee edelleen olemaan... Teki kyllä sillon pahaa ilmottaa jätkille, et 'sori, mä jään pois kesken kauden', mut tein homman siltikin niin, et mä olin eka joka asian heille ilmi toi. En missään nimessä halunnu, et olisivat kuulleet sen keltään muulta. Kieltämättä oli kyl pala kurkussa ku viimesen matsin jälkeen kättelin joka jäbän...

Mut anyhow, katse tulevaan ja jossain vaiheessa pitäis pystyä päättämään kumpaa Tampereen isoa seuraa haluaisin lähteä edustamaan jatkossa. Kumpi edustaa niitä arvoja joita itse haluan ylläpitää omassa toiminnassani sekä ennenkaikkea, kumpi on valmis tukemaan mua koutsina sekä mun oppimista ja kasvua valmentajana. Juurikin yksi asia mikä jäi äärettömän vajaaksi pikkuseurassa jota edustin edeltävät kaudet...
Löytyikö joukkue?
 
Suosikkijoukkue
Stadin kingi
Karanteenissa aikani kuluksi pohdiskelen ja kirjoittelen..

38 päivää ollaan oltu uuden joukkueen kanssa yhdessä. Tänään joukkueella ohjelmassa harjoitus nro 28 sinä aikana. Viikkotasolla laadukasta yhteisharjoittelua on tullut reilut 10 tuntia, josta fysiikkaa eri muodoissa noin 8-9 tuntia ja jäällä ollaan oltu 2-3 tuntia. Tähän päälle toivon ja uskon, että pojat viettävät "vapaallakin" urheilullista elämää eri muodoissa ja liikkuvat vähintään sen toiset reilu 10 tuntia per viikko, ja pyrkivät tekemään esim laukauksestaan tai kiekonkäsittelystään erinomaisen. Ulkoinen olemus on onneksi erittäin urheilullinen lähes kaikilla.

Tekemisen taso ja ryhmädynamiikka on ollut parasta mitä junnuvalmentaja-ajaltani muistan. Joukkueessa on persoonia laidasta laitaan ja johtavat pelaajat ovat luonteeltaan - ja ilmeisen hyvän kotikasvatuksen ansiosta - positiivisen ulospäinsuuntautuneita. Ilman eri huomautusta ottavat hiljaisimmat ja seuran ulkopuoleltakin joukkueeseen valitut pojat huomioon ja kannustavat. Epämukavuusalueella liikutaan reeneissä joka päivä, mutta itkua ja valitusta ei juurikaan ole kuulunut. Harjoitellaan jo varovaisen tavoitteellisesti ja pojat ovat hyvin sisäistäneet sen, että jatkuvasti vain mukavuusalueella harjoitellessa ei voi tulla riittävän hyväksi, oli laji sitten sellon soittaminen tai jääkiekko. Ensi viikon jälkeen alkaa viiden viikon omatoimijakso harjoittelussa ja mietimme hieman erilaisia harjoitusohjelmia eri ruumiinrakenteisille äijille.

Joukkueen valmennus, taustahenkilöt ja johtavat pelaajat luovat joukkueeseen ilmapiirin. Sen täytyy olla ehdottoman rento ja positiivinen, ja asioista täytyy puhua heti, jos jollain alkaa joku hiertämään. Positiivinen vittuilu ja jatkuva sisäinen kilpailu kuuluvat kuitenkin asiaan. Ja kuten me kaikki tiedämme, avoimuus ja rehellisyys ovat avainasemassa ihmisten välisissä kanssakäymisissä, etenkin kun mennään kovalla tunteella ja sykkeellä.

Ei ole ollut kautta etteikö olisi tullut syviäkin alamäkiä, mutta jatkuva arjen laadukas ja rehellinen tekeminen kaikilla osa-alueilla toimivat heikoilla hetkillä selkänojana ja auttavat pitämään pitämään huonot jaksot lyhyinä
 

Glove

Jäsen
@Ykkössentteri isoimpana asiana pisti silmään viiden viikon omatoimijakso. Toki minä olen ollut joukkuevalmennuksesta sivussa joitain vuosia, mutta silloin kun sitä tein, kesän tauko oli 2-3 viikkoa. Voihan tuo olla ihan normaali käytäntö nykyään, en tiedä. Toinen huomio oli ”toive” siitä, että junnut liikkuu myös omalla ajalla. Et toki kertonut, mistä ikäluokasta on kyse. C2-ikäluokasta eteenpäin pitäisi myös pystyä tekemään ohjelmoitua omatoimista reeniä. Harjoituspäiväkirjasoftaa on monenlaista, joten seurantakin onnistuu. Mitä vähemmän jättäää sattuman varaan, sitä parempi tulos yleensä tulee.

Joka tapauksessa onnea ja menestystä tulevaan kauteen.
 
Suosikkijoukkue
Stadin kingi
@Ykkössentteri isoimpana asiana pisti silmään viiden viikon omatoimijakso. Toki minä olen ollut joukkuevalmennuksesta sivussa joitain vuosia, mutta silloin kun sitä tein, kesän tauko oli 2-3 viikkoa. Voihan tuo olla ihan normaali käytäntö nykyään, en tiedä. Toinen huomio oli ”toive” siitä, että junnut liikkuu myös omalla ajalla. Et toki kertonut, mistä ikäluokasta on kyse. C2-ikäluokasta eteenpäin pitäisi myös pystyä tekemään ohjelmoitua omatoimista reeniä. Harjoituspäiväkirjasoftaa on monenlaista, joten seurantakin onnistuu. Mitä vähemmän jättäää sattuman varaan, sitä parempi tulos yleensä tulee.

Joka tapauksessa onnea ja menestystä tulevaan kauteen.

Kiitos!

Viiden tai kuuden viikon tauko joukkueharjoittelusta on ollut aika normikäytäntö jo useampia vuosia eli juhannuksesta heinäkuun viimeiselle vkolle. Testit pidetään ennen taukoa ja heti tauolta palattua.

Toiveella liikkumisesta tarkoitin sitä, että todella sitten liikkuvat, koska niin ollaan sovittu. Pojat ovat vielä koululaisia, mutta harjoittelevat 1-2 kertaa viikossa myös aamuisin liikuntapainotteisella ylä-asteella. Harjoituspäiväkirjoja ym trackereita otetaan toki sitten omatoimijakson ajalta
 

Alavaari

Jäsen
@Ykkössentteri isoimpana asiana pisti silmään viiden viikon omatoimijakso.

Viiden tai kuuden viikon tauko joukkueharjoittelusta on ollut aika normikäytäntö

Kevätkausihan oli myös osalle joukkueista melko tiivis kun koronaseisokin aikana peruuntuneita pelejä runnottiin liukuhihnalta kasaan. Eiköhän tuo kevät ollut myös erityisjärjestelyjen takia normaalia kuormittavampi. Tämä tietysti vaihtelee alueittain ja joukkueittain, mutta varmasti monelle on tehnyt hyvää huokaista kohtuullisen mittainen jakso ilman joukkueen yhteisiä aikatauluja.
 
Suosikkijoukkue
Stadin kingi
Kevätkausihan oli myös osalle joukkueista melko tiivis kun koronaseisokin aikana peruuntuneita pelejä runnottiin liukuhihnalta kasaan. Eiköhän tuo kevät ollut myös erityisjärjestelyjen takia normaalia kuormittavampi. Tämä tietysti vaihtelee alueittain ja joukkueittain, mutta varmasti monelle on tehnyt hyvää huokaista kohtuullisen mittainen jakso ilman joukkueen yhteisiä aikatauluja.

Mä olen seisonut penkin takana viimeksi marraskuun lopussa virallisessa ottelussa. Siitä on nyt yli 8 kuukautta. Kaikenlaisia eri harjoituksia ollaan jouduttu keksimään tähän koronataukoon sekä jäällä että oheisissa, jotta pojillakin kiinnostus lajiin säilyisi, mutta onneksi huumori on edelleen kuitenkin riittänyt ja fiilis on ollut jatkuvasti erinomainen. Ihmismieli on selvästi loppupeleissä todella vahva, kun vaan tietää palkinnon kuitenkin sitten jossain vaiheessa ja jossain muodossa koittavan!

Perheellekin on ollut itsellä hieman enemmän aikaa ja vaimo ollut selvästi tyytyväinen, kun olen täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta ahkerammin. Heille muutenkin iso kiitos jaksamisesta meikäläisen "harrastuksen" tukemisessa!

Tartuntamäärät nyt taas Suomessa vahvassa nousussa, mutta uskon, että rokotteiden myötä kauden aikana homma kiekonkin puolella normalisoituu, kuten myös kaikenlaisessa arkielämässä muutenkin
 

Kake74

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Junior-Pelicans, Tamin Tribuuttiketju
Mä olen seisonut penkin takana viimeksi marraskuun lopussa virallisessa ottelussa. Siitä on nyt yli 8 kuukautta. Kaikenlaisia eri harjoituksia ollaan jouduttu keksimään tähän koronataukoon sekä jäällä että oheisissa, jotta pojillakin kiinnostus lajiin säilyisi, mutta onneksi huumori on edelleen kuitenkin riittänyt ja fiilis on ollut jatkuvasti erinomainen. Ihmismieli on selvästi loppupeleissä todella vahva, kun vaan tietää palkinnon kuitenkin sitten jossain vaiheessa ja jossain muodossa koittavan!

Perheellekin on ollut itsellä hieman enemmän aikaa ja vaimo ollut selvästi tyytyväinen, kun olen täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta ahkerammin. Heille muutenkin iso kiitos jaksamisesta meikäläisen "harrastuksen" tukemisessa!

Tartuntamäärät nyt taas Suomessa vahvassa nousussa, mutta uskon, että rokotteiden myötä kauden aikana homma kiekonkin puolella normalisoituu, kuten myös kaikenlaisessa arkielämässä muutenkin
Mä toimin tääl Päijät-Hämeessä E-junnujen kaa, ja korona on vieny paljon. Mutta parempaan mennään, ite uskon vahvasti. Ne pelit kun on se "icing on the cake", ni kyl muksujen motia on koeteltu,kubei pelaan päästy.
Onneksi ollaan pääosin saatu pidettyy Pelurit matkas mukana.
Ja huomenna taas lähtee jäät käyntiin :)
 

hege

Jäsen
Miten täällä lähtenyt syyskausi käyntiin?

Toivottavasti mahdollisimman moni pelaaja sekä vapaaehtoinen on pysynyt mukana toiminnassa. Meillä (junnujen fudiksessa) tämä säätäminen on ollut varsin kuluttavaa ja itse kun jojotan (ja välillä toimin huoltajana sekä nykyisin onneksi hyvin harvoin valmentaja) sellaista reilun 40 junnun jengiä niin hieman on toisinaan ollut takki tyhjänä tekemisen osalta vaikka onneksi meillä on kaksi jojoa.

Tsemppiä kauden alkuun!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös