Otan osaa...Faija vaihtoi viime yönä hiippakuntaa.
Täälläpäin ihan tuttu.Otan osaa...
Edit. Tuo on kyllä vähän outo sanonta.
Sorry kun oon tyly. .Mutta kun uni, ravinto, liikunta, ja päihteettömyys ym.perusasiat, on elämän tärkein juttu. Sori, ehkä suutut.Koko päivä on ollut muutenkin enemmän ja vähemmän perseestä. Pää ei pelitä, olen väsynyt, mielenterveys reistailee, kavereiden luokse menemisen kanssa on säädettävä liikaa ja nyt meni bänditouhukin reisille. Tuo rumpusetti on kaiken huippu, ei voi pysyä yhtä ainutta harkkaa koossa vaan jotain on irrottava ja kiinnitettävä. Kuluu aikaa, kylmenee ja lopputuloksena ei ole mitään mihin olisin tyytyväinen.
Olen reilu 20v. ajanut erilaisilla trukeilla ja toiminut varastonhoitajana, kaikenlaista pakkausta on tullut uran aikana vastaan. Mikä jumalauta siinä on että kaikista painavimmat tavarat pitää pakata tulitikuista tehdyille lavoille ja tehdä jaloista sen verran korkeita, että Roclan tukipyörän piikit menevät kyllä alle, mutta eivät lähde sitten millään pois.
Kotimaassa sentään on eur lavat kunniassa, mutta annasolla kun tavaraa tulee aasiasta tai etelänaapurista tulee välillä sellaista tikkua, että voi luoja.
Erityismaininta vielä niille sankareille ketkä keksivät laittaa kollitarran pahvilaatikon sauman kohdalle ja piilottaa lähetteen sinne alle. Alkais se loma jo.
Tämä päivä on kaikessa epäonnisuudessaan itsetuhoisia ajatuksia herättävä.
Näin olen kuullut ja onhan siinä varmasti totuuden siemen. Toiset sanovat ajan parantavan haavat, mutta mun kokemuksen mukaan aika voi myös repiä auki jo kertaalleen arpeuttamansa haavat ja se tietenkin sattuu. Luulen tässä tämänkinkertaisessa synkistelyssäni tuon mainitsemani kuolemantapauksen osalta kyseen olevan siitä, että epälooginen syyllisyys se siellä sisimmässä kovertaa itselleen lisää tilaa. En ollut tuohon kuolemaan syyllinen, en edes osittain, mutta paljon olisin voinut tehdä ennen sitä toisin ja näin ainakin merkittävästi vähentää kuoleman riskiä. Toisaalta onhan se niinkin, että jos joku vetää itsensä kiikkuun, on siitä turha syyttää köyden keksijää. Olisi tämä kyseinen kuolema ollut edessä kuitenkin, niillä elämänvalinnoilla todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin enkä olisi voinut lopputulemaan vaikuttaa mitenkään.joku viisas on joskus todennut että suru ei poistu koskaan, sen kanssa oppii vain hiljalleen elämään.
Kyllä pienpanimot voivat myydä tuotteitaan ulos omista kaupoistaan Suomessa.Omaan elämääni ei vaikuta, kun pisneksessä en mukana ole, mutta pienpanimoiden elämään ja pärjäämiseen kyllä. Miksi ei voi sallia niiden ulosmyyntiä? Vitutusketjun kamaa, kun tällasia supervälkkyjä hommia vielä Suomessa on.
Omaan elämääni ei vaikuta, kun pisneksessä en mukana ole, mutta pienpanimoiden elämään ja pärjäämiseen kyllä. Miksi ei voi sallia niiden ulosmyyntiä? Vitutusketjun kamaa, kun tällasia supervälkkyjä hommia vielä Suomessa on.
Tarkoitatko nyt ravintoloiden ulosmyyntiä?
Kyllä pienpanimot voivat myydä tuotteitaan ulos omista kaupoistaan Suomessa.
Ei vaan suoraan panimoista. Sehän torpattiin nyt HS:n mukaan.
Kyllä voi. Etämyynti torpattiin, ainakin toistaiseksi. Suurin osa pienpanimoiden myynnistä tapahtuu tosin ravintoloiden kautta. Niiden ollessa kiinni ehdotettiin etämyynnin sallimista.Eilisen HS:n mukaan ei voi...
Kyllä voi. Etämyynti torpattiin, ainakin toistaiseksi. Suurin osa pienpanimoiden myynnistä tapahtuu tosin ravintoloiden kautta. Niiden ollessa kiinni ehdotettiin etämyynnin sallimista.
Jos on riittävän pieni pienpanimo, niin voi myydä ilman rajoituksia myös yli 5,5 % oluita omasta myymälästään. Koko määrittyy vuosituotannon mukaan, puolimiljoonaa litraa vuodessa tuotantoa taitaa olla raja.oo, ymmärtääkseni pienpanimot haluaisivat myydä juomia myös suoraan panimoista ilman rajoituksia. Koskee myös prosentteja, kun on paljon erikoisoluita yli sen 5,5%. Niiden myynti on siten täysin kiinni ravintoloista ja mahdollisesti Alkosta, jos ovat saaneet niitä sinne.
Tänään tuli varmistus sille tiedolle, jota olin aavistellut jo aiemmin; en saanut opiskelupaikkaa tänäkään vuonna.
Voisin kirjoittaa tähän aivan tautisen pitkän tekstin tilanteen herättämistä fiiliksistä ja sen taustasyistä, mutta se ei kiinnosta ketään, joten säästän sen vaivan. Sanottakoon siis vain, että en ole aivan varma, olenko eniten vittuuntunut, vihainen vai surullinen. Joku noista osuu oikeaan. Sitä en kyllä ihan ymmärrä, että miksi tämä tuntuu niin saatanan pahalta. Olinhan minä toki kaikkeni yrittänyt, mutta siitä huolimatta arvasin tämän tapahtuvan.
Mulla ei ole opiskelupaikkaa ja nykyisen määräaikaisuuden päätyttyä ei enää töitäkään. Mulla ei siis ole elämässä mitään sisältöä enkä mä etene mihinkään suuntaan. Pelkkää pärjäämistaistelua päivästä toiseen.
Jos huomenna olisi vapaapäivä, niin vetäisin nyt pään täyteen. En voi kuitenkaan mennä töihin krapulaisena, joten juominen saa nyt jäädä väliin.
Ai niin, se piti vielä sanoa, että viimeksi tämän käydessä pelkäsin jo ennestään huojuvaisen mielenterveyteni heikkenevän entisestään, ja se pelko osoittautui oikeaan. En nyt missään hengenhädässä ole enkä toivottavasti siihen tilaan päädykään, mutta kyllä se vähän pelottaa, että kuinka huonovointiseksi sitä vielä päätyy.
Joo, olenhan minä aika nuori (täytän 20 loppuvuodesta). Ehkä tässä alkaa tämän pahimman alkuvitutuksen hälvennyttyä löytyä edes jonkinlaista toivonkipinää, mutta juuri tällä hetkellä sitä on mahdotonta löytää ja olen lähinnä aivan saatanan hukassa ja huolissani.
Kai tämä tästä ajan kanssa.