Vitutusketju

  • 10 535 774
  • 56 130

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Faija vaihtoi viime yönä hiippakuntaa.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Otan osaa...

Edit. Tuo on kyllä vähän outo sanonta.
Täälläpäin ihan tuttu.

Ne pionit mistä kyselin. Ne kukkii.

ja nuokin meni sit 90 astetta väärin. No, olkoon.
 

Liitteet

  • 6C5AAC27-2F35-4231-9273-5F1500F1F98C.jpeg
    6C5AAC27-2F35-4231-9273-5F1500F1F98C.jpeg
    183,2 KB · kertaa luettu: 104
K

Kiekkokatsoja

Koko päivä on ollut muutenkin enemmän ja vähemmän perseestä. Pää ei pelitä, olen väsynyt, mielenterveys reistailee, kavereiden luokse menemisen kanssa on säädettävä liikaa ja nyt meni bänditouhukin reisille. Tuo rumpusetti on kaiken huippu, ei voi pysyä yhtä ainutta harkkaa koossa vaan jotain on irrottava ja kiinnitettävä. Kuluu aikaa, kylmenee ja lopputuloksena ei ole mitään mihin olisin tyytyväinen.
Sorry kun oon tyly. .Mutta kun uni, ravinto, liikunta, ja päihteettömyys ym.perusasiat, on elämän tärkein juttu. Sori, ehkä suutut.
 

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas
Olen reilu 20v. ajanut erilaisilla trukeilla ja toiminut varastonhoitajana, kaikenlaista pakkausta on tullut uran aikana vastaan. Mikä jumalauta siinä on että kaikista painavimmat tavarat pitää pakata tulitikuista tehdyille lavoille ja tehdä jaloista sen verran korkeita, että Roclan tukipyörän piikit menevät kyllä alle, mutta eivät lähde sitten millään pois.

Kotimaassa sentään on eur lavat kunniassa, mutta annas olla kun tavaraa tulee aasiasta tai etelänaapurista tulee välillä sellaista tikkua, että voi luoja.

Erityismaininta vielä niille sankareille ketkä keksivät laittaa kollitarran pahvilaatikon sauman kohdalle ja piilottaa lähetteen sinne alle. Alkais se loma jo.
 
Viimeksi muokattu:

teppana

Jäsen
Olen reilu 20v. ajanut erilaisilla trukeilla ja toiminut varastonhoitajana, kaikenlaista pakkausta on tullut uran aikana vastaan. Mikä jumalauta siinä on että kaikista painavimmat tavarat pitää pakata tulitikuista tehdyille lavoille ja tehdä jaloista sen verran korkeita, että Roclan tukipyörän piikit menevät kyllä alle, mutta eivät lähde sitten millään pois.

Kotimaassa sentään on eur lavat kunniassa, mutta annasolla kun tavaraa tulee aasiasta tai etelänaapurista tulee välillä sellaista tikkua, että voi luoja.

Erityismaininta vielä niille sankareille ketkä keksivät laittaa kollitarran pahvilaatikon sauman kohdalle ja piilottaa lähetteen sinne alle. Alkais se loma jo.

Otan osaa. Meille on tullut viime kuukausina uutta tavaraa ihan suomalaiselta toimittajalta. Tavara tulee n.17,5 kilon pahvilaatikoissa jotka ovat about 30x40x60 kokoisia. Laatikot on pakattu kuljetuskärryyn siten, että niitä on sen 8-12 per kärry. Jostain helvetin syystä lähete on melkein poikkeuksetta siellä kasan alimmaisen laatikon kyljessä niin, ettei sitä näe jos ei pura koko helvetin kärryä. Käsin. En kuollaksenikaan ymmärrä miksi se lähete pitää tunkea sinne minne aurinko ei paista. Muuten laatikot saisivat olla kärryssä ja tuotanto ottaisi niistä sitä mukaa kun tarve on. Mutta en pysty ottamaan lähetystä vastaan ja laittamaan maksua hyväksyntään ilman lähetettä, eli se on joka helvetin kerta kaivettava erikseen sieltä kasan pohjalta. Pieni, mutta vittumainen asia.
 

Hollanti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Varmaan se KalPa
Vituttaa, kun lähipiirissä on semmonen saatanan reppana, joka ei voi yhtä perjantai-iltaa illa kuivin suin kun vahtii omaa skidiäsä.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Minä kuulun henkisesti suuriin ikäluokkiin, vaikka olen heidän lapsiaan. Minä kunnoitan heidän saavutuksiaan, muistelen heidän historiaansa, jaan ainakin osittain heidän arvomaailmansa, kuuntelen heidän tekemäänsä musiikkia jne. He ovat tehneet meille kaiken. Valmiin maailman.

Ei sen näin pitäisi mennä. On minulla omatkin vuosikymmeneni, mutta kun tuntuu siltä, että ne vain hädin tuskin pärjäävät näille mahtivuosikymmenille. Tuntuu siltä, että pitäisi tehdä kaikki toisin, jotta erottuisi. Ja miksi siihen lähtisin, koska suuret ikäluokat ovat tehneet monet asiat oikein. Suuret ikäluokat kulttuurisesti niin mahtavia, ja sanon tämän vain kunnioituksella.

Ja tätä ei pidä käsittää väärin. Kunnoitan suuria ikäluokkia todella paljon. Kysymys vain kuuluu, että tuleeko meistä heidän jälkeläisistään koskaan mitään muuta kuin sen tietyn ikäluokan jälkeläisiä.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Luulin jo käsitelleeni kymmenisen vuotta sitten sattuneet ikävät asiat, erään läheisen ihmisen kuoleman ja muutenkin sen koko elämänvaiheen, mutta paskan vitut. Edellispäivänä jauhettiin ystävän kanssa vanhoista ajoista, tietenkin pelkkään hyvään keskittyen, kuka niitä synkempiä juttuja nyt muistelisi. Noh, minä muistelen, vaikka en tahtoisi. Koko eilisen ahdisti niin saatanasti, yritin sitä lääkkeillä (tai tarkemmin lääkkeellä) helpottaakin, ehkä onnistuinkin, en tiedä. Kuitenkin tuon lääkitsemisen seurauksena nukahdin liian aikaisin josta taas seurasi se, että puoli viideltä kroppani oli sitä mieltä, että jo riittää se nukkuminen. Mitäpä siinä sitten, aamukahvin keittoon. Meni ehkä viisi minuuttia kunnes hoksasin, että samat ahdistusajatuksethan siellä päässä pyörivät. Ehkä eivät pyörisi jos ne jotenkin saisi käsiteltyä ja paketoitua, mutta miten, en tiedä.

Varmaankin näistä pitäisi jollekin ammattilaiselle käydä juttelemassa, mutta tilanne on monimutkainen, koska syistä joita en halua eritellä en mitenkään uskaltaisi olla täysin rehellinen ja jos ei nuppitohtorille voi olla täysin rehellinen, mitä järkeä sellaisen pakeille on hakeutua? Vaimolle olen näistä rehellisesti avautunut, kuten myös harvoille ja valituille ystäville ja kyllähän se puhuminen hetkellisesti auttaakin, mutta sen seurauksena jutut jäävät päähäni pyörimään, jonka seurauksena ajatukset ns. ahtavat yli.

En tiedä saatana. Kaikki on näennäisesti hyvin, kun menneisyyden demonit ovat päässä omassa tyrmässään jonka ovi on visusti kiinni, mutta toisinaan se ovi aukeaa vahingossa. Tai ei ne mitään vahinkoja ole, tyhmänä vain kerta toisensa jälkeen luulen, että voihan niitä demoneita joskus visiteerata, että ovat ne siellä tyrmässään varmasti jo sen verran heikentyneetkin. Vaan eivät ne perkeleet muutu heikommiksi, eivät ainakaan ne isoimmat ja ilkeimmät.

Ei tämä ehkä niinkään vituta, mutta turhauttaa ja ahdistaa. Taivun uskomaan, että makselen tässä ilmeisen isoa velkaa menneisyydelle ja että kaikilla on ristinsä kannettavana. Oma ristini tuntuu painavalta ja toisinaan, kuten vaikka juuri nyt, olen vaarassa musertua sen alle. Melko varmaksi tiedän etten muserru, kyllä se risti tälläkin kertaa suorille käsille lopulta nousee. Vaan vituttaahan se kun tietää, että tämä ei ole viimeinen paini tuon ristin kanssa.

Sellaista sekaista tajunnanvirtaa tällä kertaa. Joskus ennenkin on jossain kipeässä asiassa auttanut, kun on kirjoitellut tänne sitä asiaa auki sen mitä pystyy, jospa olisi tälläkin kertaa niin. Onneksi kuitenkin elämäni on pääasiassa näistä mietteistä ja ahdistuksista vapaata. Jaksaa paremmin ahdistella, kun tietää melko varmaksi, että kyllä se päivä tästä taas kirkastuu.
 
Suosikkijoukkue
Häviää viimeistään finaaleissa
@Trenchtown joku viisas on joskus todennut että suru ei poistu koskaan, sen kanssa oppii vain hiljalleen elämään. Kyllä mullakin tulee edelleen satunnaisia hetkiä, kun toivon kaihoisasti että eno olisi yhä täällä hauskuuttamassa meitä muita, vaikka hänen kuolemastaan on jo noin 12 vuotta aikaa. Edelleen näen hänet silloin tällöin unissani.

Eivät ne hyvät muistot poistu koskaan. Ja se juuri on rakkaan menettämisessä vaikeinta.

Mutta joo, jos tuntuu että tuosta menneestä, kaukaisesta tapahtumasta on jäänyt joitain tärkeitä asioita käsittelemättä/puhumatta, niin suosittelen itsekin että kannattaa hakeutua juttelemaan niistä jolle kulle.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
joku viisas on joskus todennut että suru ei poistu koskaan, sen kanssa oppii vain hiljalleen elämään.
Näin olen kuullut ja onhan siinä varmasti totuuden siemen. Toiset sanovat ajan parantavan haavat, mutta mun kokemuksen mukaan aika voi myös repiä auki jo kertaalleen arpeuttamansa haavat ja se tietenkin sattuu. Luulen tässä tämänkinkertaisessa synkistelyssäni tuon mainitsemani kuolemantapauksen osalta kyseen olevan siitä, että epälooginen syyllisyys se siellä sisimmässä kovertaa itselleen lisää tilaa. En ollut tuohon kuolemaan syyllinen, en edes osittain, mutta paljon olisin voinut tehdä ennen sitä toisin ja näin ainakin merkittävästi vähentää kuoleman riskiä. Toisaalta onhan se niinkin, että jos joku vetää itsensä kiikkuun, on siitä turha syyttää köyden keksijää. Olisi tämä kyseinen kuolema ollut edessä kuitenkin, niillä elämänvalinnoilla todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin enkä olisi voinut lopputulemaan vaikuttaa mitenkään.

Pitäisi olla jossittelematta, tiedän kyllä, mutta minkäs teet.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Omaan elämääni ei vaikuta, kun pisneksessä en mukana ole, mutta pienpanimoiden elämään ja pärjäämiseen kyllä. Miksi ei voi sallia niiden ulosmyyntiä? Vitutusketjun kamaa, kun tällasia supervälkkyjä hommia vielä Suomessa on.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Omaan elämääni ei vaikuta, kun pisneksessä en mukana ole, mutta pienpanimoiden elämään ja pärjäämiseen kyllä. Miksi ei voi sallia niiden ulosmyyntiä? Vitutusketjun kamaa, kun tällasia supervälkkyjä hommia vielä Suomessa on.
Kyllä pienpanimot voivat myydä tuotteitaan ulos omista kaupoistaan Suomessa.
 

teppana

Jäsen
Ei vaan suoraan panimoista. Sehän torpattiin nyt HS:n mukaan.

Täh? Itse ainakin olen ostanut pienpanimoiden tuotteita suoraan heidän omalta tiskiltä jo vuosia sitten. Varmaan about 4-5 vuotta sitten ostin viiniä suoraan viinitilalta jostain Turun yläpuolella. Tänä kesänä ostin lähimmältä pienpanimolta saunaoluet mökille.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Eilisen HS:n mukaan ei voi...
Kyllä voi. Etämyynti torpattiin, ainakin toistaiseksi. Suurin osa pienpanimoiden myynnistä tapahtuu tosin ravintoloiden kautta. Niiden ollessa kiinni ehdotettiin etämyynnin sallimista.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Kyllä voi. Etämyynti torpattiin, ainakin toistaiseksi. Suurin osa pienpanimoiden myynnistä tapahtuu tosin ravintoloiden kautta. Niiden ollessa kiinni ehdotettiin etämyynnin sallimista.

Joo, ymmärtääkseni pienpanimot haluaisivat myydä juomia myös suoraan panimoista ilman rajoituksia. Koskee myös prosentteja, kun on paljon erikoisoluita yli sen 5,5%. Niiden myynti on siten täysin kiinni ravintoloista ja mahdollisesti Alkosta, jos ovat saaneet niitä sinne.

Etämyynnillä varmaan tarkoitettiin myös panimon suoramyynnin lisäksi tilaamista sieltä.
Ymmärrän hyvin että valvonta ei ole kovin yksinkertainen juttu aina, mutta harvoinpa esim.alaikäiset ovat kiinnostuneet noista kalleimmista erikoisoluista. Suoramyyntikin on enemmän hinnoissa kuin Pirkat ja peruskoffit kaupoissa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
oo, ymmärtääkseni pienpanimot haluaisivat myydä juomia myös suoraan panimoista ilman rajoituksia. Koskee myös prosentteja, kun on paljon erikoisoluita yli sen 5,5%. Niiden myynti on siten täysin kiinni ravintoloista ja mahdollisesti Alkosta, jos ovat saaneet niitä sinne.
Jos on riittävän pieni pienpanimo, niin voi myydä ilman rajoituksia myös yli 5,5 % oluita omasta myymälästään. Koko määrittyy vuosituotannon mukaan, puolimiljoonaa litraa vuodessa tuotantoa taitaa olla raja.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Saatana vittu keleper.
Loma loppu, vähäksi aikaa. Sit tässä yrittänyt hoidella faijan perikunta-asioita, näistä kun ei ole mitään kokemusta aiemmin, niin tuntuu että jokapuolelta tulee vastaus "miks vittua täältä kysyt". No, oppii kun tarpeeksi lyö päätänsä byrokratiaan. Onneksi perikunta on tähän mennessä samaa mieltä asioista ja perintöjuttuja ei tarvitse miettiä. Se tästä vielä puuttuiskin.

Sit ois sunnutaina tädin muistotilaisuus. Ja kaiken kukkuraksi sitten parhaan frendin faijalla on odotettavissa viikkoja, max pari kk. Ja kun hän on ollut mulle toinen faija. Yritä nyt frendiä tässä jotenkin tukea ja neuvoa, soittelee ja kyselee et mitäs täs nyt pitäis tehdä. No yritän, kun mulla on kuitenkin kokemusta ihan äskettäin mitä on odotettavissa. Koskaan ei sada kun kaatamalla. Vittu.
 
Viimeksi muokattu:

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, maapisteet, Captain Conker
Tänään tuli varmistus sille tiedolle, jota olin aavistellut jo aiemmin; en saanut opiskelupaikkaa tänäkään vuonna.

Voisin kirjoittaa tähän aivan tautisen pitkän tekstin tilanteen herättämistä fiiliksistä ja sen taustasyistä, mutta se ei kiinnosta ketään, joten säästän sen vaivan. Sanottakoon siis vain, että en ole aivan varma, olenko eniten vittuuntunut, vihainen vai surullinen. Joku noista osuu oikeaan. Sitä en kyllä ihan ymmärrä, että miksi tämä tuntuu niin saatanan pahalta. Olinhan minä toki kaikkeni yrittänyt, mutta siitä huolimatta arvasin tämän tapahtuvan.

Mulla ei ole opiskelupaikkaa ja nykyisen määräaikaisuuden päätyttyä ei enää töitäkään. Mulla ei siis ole elämässä mitään sisältöä enkä mä etene mihinkään suuntaan. Pelkkää pärjäämistaistelua päivästä toiseen.

Jos huomenna olisi vapaapäivä, niin vetäisin nyt pään täyteen. En voi kuitenkaan mennä töihin krapulaisena, joten juominen saa nyt jäädä väliin.

Ai niin, se piti vielä sanoa, että viimeksi tämän käydessä pelkäsin jo ennestään huojuvaisen mielenterveyteni heikkenevän entisestään, ja se pelko osoittautui oikeaan. En nyt missään hengenhädässä ole enkä toivottavasti siihen tilaan päädykään, mutta kyllä se vähän pelottaa, että kuinka huonovointiseksi sitä vielä päätyy.

Etkös sä ollut nuori kaveri? Mä tiedän että tuo vituttaa aikansa, ja se on ihan normaalia. Muista vaan olla itsellesi myös armollinen. Sulla ei ole mikään kiire mihinkään. Mä olen 39v ja en tiedä vielä mitä tekisin elämälläni. Mulla on ystäviä jotka ovat löytäneet oman alansa ja käyneet koulut vasta kolmenkympin jälkeen.

Sulla ei ole mikään kiire. Oikeasti. Eikun rauhassa etsimään uutta duunia, harrastusta jne. Ihan rauhassa vaan. Sillä ei ole mitään väliä mitä ystävät tai perhe on tehnyt aikanaan. Tee vaan oma juttusi.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, maapisteet, Captain Conker
Joo, olenhan minä aika nuori (täytän 20 loppuvuodesta). Ehkä tässä alkaa tämän pahimman alkuvitutuksen hälvennyttyä löytyä edes jonkinlaista toivonkipinää, mutta juuri tällä hetkellä sitä on mahdotonta löytää ja olen lähinnä aivan saatanan hukassa ja huolissani.

Kai tämä tästä ajan kanssa.

Hei. Sä olet todella nuori vielä. Sulla ei ole kiire mihinkään. Vitutus kertoo että välität siitä mitä haluat elämälläsi tehdä. Paljon myös koulutuksia alkaa tammikuussa jne. Joskus näyttää paskalta mutta kun saat vaan aloitettua tilanteen kartoituksen ja mitä voisit tehdä sen koulun sijaan tänä ja ens vuonna niin helpottaa kuule paljon. Muista että jengi hakee todella yleisesti myös vuosia haluamaansa kouluun ennen kuin pääsevät sisään. Ja kaikki nämä myös keksivät muuta tekemistä sille välille. Niin säkin.

Ajan kanssa vaan ja älä vitutukseen dokaa, dokaa mielummin sen takia että on hauskaa frendien kanssa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös