Nyt oli nimimerkiltä lapajäähän niin hyvä syöttö suoraan lapaan, että on pakko laakaista.
Mikä ihmisiä riivaa? Miksi Jokereita vihaa omat "fanit" sarjan takia? Minkä takia sarja harmittaa? Miksi sen sarjan annetaan haitata?
Monen tekijän summa. Allekirjoittaneen ja monen muun näkökulmasta Jokerit kadotti sielunsa 28.6.2013. Sinänsä KHL:a vihaa enää tässä vaiheessa vain harvat, se ei vaan kiinnosta Suomessa kuin pientä joukkoa kiekkoihmisiä. Sarja ei enää kuhise kovan profiilin pelaajia(Kovatshuk, Radulov esim.) vaan suurin osa sarjan pelaajista ei kerro suomalaisille yhtikäs mitään. Suomessa varsin vahvana elävät Venäjä-antipatiat ovat varmasti osasyy siihen, ettei KHL kiinnosta suomalaisia. Osalle myös sarjan rahoituskuviot ovat punainen vaate: Sarjaa pidetään kasvottomana ja muovisena, ainoastaan Gazpromin öljyrahojen voimalla pyörivänä sirkuksena.
Jotkut puhuu, että Jokerit ei ole enää Jokerit, kun se jengi pelaa KHL:ssä ja venäläisten tukemana. Taistelee sarjan mestaruudesta venäläisten jengien kanssa.
Tässä kohtaa voin puhua itseni ja aika monen muun Jokerit jättäneen puolesta. Nykyjokereilla ja liigaa pelanneella Jokereilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Oikeastaan oli onni, että jossain päätettiin muuttaa seuran paidan värit, koska nyt liiga-aikojen Jokereista muistuttaa enää logo. Logo, joka herätti aikoinaan suuria tunteita, nyt se herättää lähinnä pahaa mieltä. On aivan sama miten nykyinen Jokerit menestyy KHL:ssä, se ei entisiä kannattajia takaisin tuo ehkä gloryhuntereita lukuunottamatta.
Miksi ihmiset alkavat seuraamaan urheilua? No siksi, kun siinä on jotain mikä sykähdyttää. Jotkut ihastuu pelaajaan, jotkut logoon ja jotkut kokonaisuuteen.
Tämä kysymys on aikalailla subjektiivinen, jokainen kokee urheilun seuraamisessa tärkeänä kokemansa asiat eri tavalla. Näin ollen, voin puhua vain omasta puolestani: Urheiluseuran kannattamisessa isoin asia on tuntea yhteisöllisyyden voima katsomossa. Se, että koet kuuluvasi isoon tai pieneen yhteisöön, jolla on yhteinen päämäärä ja intohimo. Entinen Eteläpääty oli juurikin tätä. Meitä yhdisti rakkaus Jokereihin sekä halu tehdä Eteläpäädystä Suomen suurin ja kaunein kannattajakatsomo. Toinen tärkeäksi kokemani asia on vuorovaikutus vastustajan kannattajien kanssa. Veljelliset kuittailut paikallisvastustajan kannattajien kanssa sekä vierasmatkoilla maakuntiin käydyt keskustelut paikallisten kanssa.
Joukkueen menestys on sinänsä toissijainen seikka. Huonoina hetkinä yhteisöllisyyden voima nousi esiin, kun pääsi vuodattamaan tuskaansa samanhenkisten ihmisten kanssa. Kyllähän se mestaruus olisi ollut mukava voittaa edes kerran vuosien 2002-2014 välillä ja kokea mestaruusjuhlat Eteläpäädyn yhteisön kanssa.
Mitä KHL-Jokereihin tulee, niin taitaa tuo kokonaisuus olla nimenomaan syy vanhan yhteisön hajoamiselle.
Jos sä joskus johonkin rakastut, sä rakastat sitä aina. Jossain määrin. Mitä niin pahaa Helsingin Jokerit on organisaationa tehnyt, että se täytyy hylätä? Ja sitä puukkoa tarvitsee heittää vielä vuosien jälkeenkin?
Aika monella rakkaus kuoli 28.6.2013 tai viimeistään ensimmäisten KHL-kausien aikana. Venäläisomistajien kyseenalaiset temput kaksoisomistuksensa varjolla olivat osatekijänä muutamien kiinnostuksen lopahtamisessa. Oletko tyystin unohtanut nuo temput? SKA:n maalin äänekäs juhliminen Eteläpäädyn yllä olevassa aitiossa, vieraskopin vastaisen seinän muuttaminen rakkaan SKA:n väreihin, SKA:n maalibiisin soittaminen heidän maalatessaan... you name it. Osalla nämä ovat vaikuttaneet kiinnostuksen lopahtamiseen, mutta suurimmalla osalla prosessi on ollut pitkäkestoisempi. Kausi kaudelta kiinnostaa vähemmän. Sen verran olen seuraillut sivusta näitä keskusteluja, että aika vähän nämä "oppositiossa olevat" ovat enää nykyisin äänessä.
Minulla on henkilökohtaisesti Helsingin Jokereiden kohdalla se tilanne, että rakastuin aikanaan organisaatioon. Ja jokainen kausi on ollut ainutlaatuinen. Jokaisen kauden parasta aikaa on kesä. Vain harvoin huhtikuussa on ollut kivaa.
Jokerit on pettänyt mut jokaisella kaudella, kun se ei ole voittanut mestaruutta, enkä silti ole jättänyt.
Niillä kausilla, kun ei ole päästy pudotuspeleihin, Jokerit on pettänyt ja satuttanut, mutta en ole jättänyt.
Nykyhetki on parempi, kuin kertaakaan Kekäläisen ajan ulkopuolella 2000-luvulla (pl. Mestaruus). Joukkue on ottanut paikkansa KHL:stä menestyvänä jenginä. Kuuluu eliittiin. Jokereissa pelaa pelaajia, jotka kunnioittaa organisaatiota ja haluavat että joukkue menestyy. Jokereissa on päävalmentaja, joka on kiitollinen siitä, että saa valmentaa Suomen isointa organisaatiota maailman toiseksi parhaassa liigassa.
Kun näitä asioita laskee yhteen... Pitäisi olla onnellinen. Ihmiset välittää meidän rakastamasta seurasta. Haluavat menestyä meidän rakastamassa seurassa.
Mitä tekee jotkut fanit? Haistattaa pitkät koko paskalle ja itkee katkeruuksissa, ja toivoo konkurssia.
Jos joskus taival KHL:ssä päättyy, Helsingin Jokerit on ja pysyy... Siitä pitää huolen ne ihmiset, jotka ovat laivaan hypänneet ja mukana eläneet.
Pahoittelut pitkästä lainauksesta, mutta ei sortuisin liikaan toistoon alkaessani lainailemaan joka kappaletta. Laivaan hypänneet kokevat Jokerien nykytilan miellyttävänä ja tärkeänä asiana, mutta aika monelle, kuten myös allekirjoittaneelle se on täysin yhdentekevä seikka. Tuskin kovin moni enää jaksaa olla katkera näin monen vuoden jälkeen, mutta Jokerien KHL-ottelut ovat boikotissa ihan periaatteellisista syistä. Miksi tulla hallille, jos se aiheuttaa vain pahaa mieltä?
Jokerien paluu Suomen sarjoihin otettaisiin varmasti ilolla vastaan ex-kannattajien keskuudessa, koska se tietäisi samalla tämän nykyisen sieluttoman KHL-hömpötyksen loppua. Sekään ei kuitenkaan vanhaa yhteisöä enää takaisin toisi, mutta varmaan muutaman ex-kannattajan se toisi takaisin hallille. Tässä vaan vuodet tekevät työtään sen puolesta, että moniko enää jaksaisi innostua? Ehkä jokin Kärppien kaltainen nousu pohjalta huipulle saattaisi uuden boomin laukaista, mutta aika kaukaiselta tällaiset haihattelut tässä vaiheessa tuntuvat.