Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 895 027
  • 21 692

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Uusi vuosi etenee popin kuninkaan, rytmikkäiden tanssien keisarin ja uskomattoman paljon inspiroivan kaverin, Michael Jacksonin tahdissa. Ei lopeteta ennen kuin ollaan saatu haluamamme. Tämä kaveri saa vaikka Pääsiäissaaren kivipatsaat heiluttamaan lannetta. Rakastan sinua, Jackson.



Köyhän miehen Prince.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Vielä seitsemän ja puoli viikkoa ennen tämän bändin ensimmäistä Suomen keikkaa Tavastialla joka möi loppuun jo joulukuun aikana. Kun keikkailta vihdoin sitten koittaa niin ollaanki jo melkeen kevään puolella. Odottaminen on aina niin pirun hankalaa.

 

M10

Jäsen
Nyt löytyi timantti Youtubesta! Koko Porcupine Treen Ilosaaren keikka vuodelta 2012. Oli ensimmäinen kerta bändille Suomessa. Siellä oltiin o/


Helvetin laadukas keikka ja taltiointi, suosittelen.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mainio veikkonen tuo Ilkka ”Ike Vil” Salmenpohja. Vaikutti jo ammoin Babylon Whoresissa, jonka viimeiseksi jäänyt albumi Death of the West oli kerrassaan hieno kokonaisuus, eikä vähiten Iken lyriikoiden ansiosta. Harvemmin härmäläisellä on näin hyvin hallussa englannin kieli, viittaukset historiaan, kirjallisuuteen ja mytologioihin sekä selkeä kokonaisnäkemys.

Whoresin lopetettua Ike keskittyi käännöstöihin, suomenteli paljon rock- ym. kirjallisuutta, kunnes 2010-luvulla tuli aika Sleep Of Monstersin. Tätä bändiä olen tänään pyöritellyt. Punamustakin, ota haltuun vaan rohkeasti vaikka muusikoilla ei olekaan meikkiä eikä nahkahousuja. Nahkatakit sentään on.

Ekalta levyltä. I am right as rain and good as gold, I am nihil nihil nihil...



Kakkoslevyltä sitten Piru ja tekosensa.



Golden Boughista tekivät jopa oikean videon.



Loppuun vielä tämä. Nothing can hurt us now.

 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Yksi vielä.

and it all comes down
when the winter comes
man, beast and nature
must come undone

for we sing for season
of our dark mother
give us the strength to
let go of the past

 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Äsken kuuntelin läpi Jan Stenforsin Vinegar Bloodin ja sehän oli jopa parempi kuin muistinkaan.

Nyt soi Andyn ja Pete Malmin Briardin 1996 paluualbumi. Biisimateriaalin puolesta Hanoin hemmot olivat aika kovassa vireessä 90-luvun puolivälin kieppeillä, olisitte tehneet silloin comebackin.




Tämä biisi kuultiin äsken Tavastiallakin.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Montako kertaa tämän saman biisin voi linkittää samaan ketjuun? Kilpailu on käynnissä.

Voin kertoa samassa myös, että kuuntelen Pesola-yhtyeen vai -artistin versioita Popedan biiseistä. Levynsä nimi on Rakkaudesta Popedaan.
Linkitän just niin monta kertaa kuin huvittaa. Jos ei kiinnosta niin pään voi työntää vaikka perseeseen. Omaan, tai jonkun muun, ihan sama. Popeda on jo siellä, maailman surkein yhtye. Suomen Aerosmith ja Scorpions. Nyyh nyyh, pitkä kuuma wind of change. Löysät paskat, Lemmy ei ikinä.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Phil Lynottin kuolemasta tänään 34 vuotta, joten tämä päivä on pyhitetty ainoastaan Thin Lizzylle.

Aloitan Jailbreakista ja ilta kruunataan Live And Dangerousiin, joka on täysin verraton livelevy mahtavuudessaan alallaan ja josta on ilmeisesti tuottajankin mukaan enää oikeasti live-nauhoituksesta jäljellä enään Brian Downeyn rummut, mutta pikkuvikoja.

Thin Lizzy ja Lynott sai ansaitsemansa kunnian vasta Lynottin muonavahvuudesta poistumisen jälkeen, mutta näinhän se tapaa mennä. Lynottin lauluääni oli jotain todella erikoista ja välillä lähes hienostunutta, mutta ronski-rokkarihan sieltä taustalta löytyi. Thin Lizzy muuten aloitti jo kahden kitaran ”Iron Maiden” - kitaroinnin pitkään ennen Maidenia, joten kunnia tästä Lizzylle.

Jokaiselta Thin Lizzyn julkaisemalta levyltä löytyy mulle jotain vaikka 80-luvulla mentiin bändin linjaan nähden vähän liian hevisti, mutta sieltä Fighting, Bad Reputation ja Jailbreak - linjastoilta löytyy minun Lizzyni. Brian Robertson oli mulle yhtä lailla Thin Lizzyn kitaristi kuin Scott Gorhamkin. Gary Moore sen sijaan vain töissä Lynottille.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös