Wolves kaatoi Checkersin maalein 3-4 jatkoajalla Calder Cupin ensimmäisessä loppuottelussa. Katsoin suorana avauserän ja sitten äsken ruoanlaiton yhteydessä laitoin päätöserän ja jatkoerän taustalle pyörimään. Avauserän alussa Checkers oli niskan päällä ja peli pyöri vieraiden alueella. Se johtikin melko pian ensimmäiseen ylivoimaan, kun Kolesar taisi ottaa jäähyn heti avausminuutilla. Ylivoiman loppuvaiheilla Checkers meni johtoon Carrickin lauottua siniviivalta ja kiekko kimposi Wolvesin toisesta alivoimahyökkääjästä ohi Danskin. Saarela sai ykkössyötön tuohon maaliin syöttämällä kiekon vasemmasta siivestä viivaan. Tuolla vasemmalla laidalla Saarela nimenomaan pääosin operoi kotijoukkueen ylivoimalla.
Chicago tasoitti kuuden minuutin paikkeilla, kun Kolesar pelasi päädystä viivaan, Reinhart laukoi ja Matteau ohjasi maalin edestä kiekon sisään. Tuohon asti Wolves oli ollut melko jyrän alla, mutta maali muutti voimasuhteita siten, että seuraavat kymmenen minuuttia Chicago oli vahvasti pelin päällä ja sai luotua pitkiä hyökkäyksiä. Charlotten maalissa Nedeljkovic otti muutaman hyvän lähitorjunnan, kun muun muassa Hyka yritti kääntölaukausta slotista. Vieraiden hyvä vaihe katkesi ajassa 15:47, kun Fleury levitti viivassa poikittain, rightin kätinen McKeown laukoi ja Necas ohjasi kiekon ohi Danskin. Päätösminuutilla vielä Poturalski vei isännät kahden maalin johtoon. Tuo maali meni hieman Danskin piikkiin, sillä Poturalski pelasi siniviivan päällä seinäsyötön Geekien kanssa, sai kiekon takaisin itselleen oikeaan laitaan hyökkäysalueella ja laukoi sitten oikeasta laidasta melko pienestä kulmasta, joskin läheltä, kiekon ohi Danskin etukulmasta. Osin maalin voi laittaa myös Haguen piikkiin, joka päästi tuon seinäsyötön lävitseen laidassa mentyään vastaan kiekollista pelaajaa siniviivan kulmaan vastustajan tullessa alueelle.
Toisen erän missasin mentyäni nukkumaan, mutta kelasin maalit äsken nauhalta. 11. minuutilla Carr-Tynan-McKenzie kolmikko alusti tasoituksen. Ensin heidän suora hyökkäys päättyi maalivahdin torjuntaan kulmaan, josta McKenzie ja viimeisenä Carr rouhivat kiekon viivaan Leslielle. Samalla McKenzie liikkui maskiin maalivahdin eteen ja McKenzie teki korkean maskin, joten kahden pelaajan läpi tullut Leslien rannelaukaus yllätti Nedeljkovicin. Sama ketju vastasi tasoituksesta kuusi sekuntia ennen erätaukoa. Hyökkäysalueen pyörityksen aikana Reinhart pääsi laukomaan ranteella vasemmasta laidasta, mutta kiekko kiersi ränniin. Tynan oli vastassa sitä siniviivan kulmassa, levitti poikittain ja Whitecloud puolestaan pommitti keskeltä siniviivaa one-timerin yläkulmaan. Maskipelaaminen oli taas ensiluokkaista McKenzielta!
Päätöserä ja jatkoaika menivät sitten sivusilmällä vilkuillessa. Päätöserästä jäi mieleen noin kolmen minuutin yhtäjaksoinen pyöritys Charlotten alueelle, kun sen viisikko ei vain saanut kiekkoa ulos alueellta, mutta Wolvesin tulitus ei tuottanut tulosta. Ja kun isännät vihdoin pääsivät katkoon, se pääsi vieläpä 2v1-hyökkäykseen, mutta laukaus oikeasta laidasta meni ohi takakulman. Jatkoerässä Wolves hukkasi ensin yhden ylivoiman, mutta sitten Matteau laukoi kiekon ajassa 65:30 vasemmasta laidasta oikeaan takayläkulmaan. Tilanne syntyi hyökkäyspään aloituksesta, mutta Hague sai pidettyä viivan kiinni Checkersin yritettyä purkaa kiekkoa pois alueelta. Hague piti kuitenkin viivan kiinni ja pelasi kiekon vasenta laitaa pitkin takaisin syvyyteen, mutta kiekko pysähtyi kaiketi tuomariin, kimposi siitä sopivasti Matteaulle ja tämä viimeisteli tarkalla laukauksella illan toisen osumansa. Kyseessä oli viides kerta, kun Wolves on historiassaan voittanut Calder Cupin loppuotteluissa ensimmäisen pelin. Joka kerta se on silloin myös voittanut kannun, joten toivotaan, että tuo putki jatkuu.
Matteau palkittiin ykköstähtenä ja Whitecloud kakkostähtenä. Jos koittaa jotain yleiskuvaa maalailla pelistä, sanoisin, että sen aivan alun jälkeen Wolves sai pelinsä rullaamaan kivasti ja väänsi vähintään tasaväkisesti, jos ei jopa ollut pelin päällä illan edetessä. Toki toista erää en nähnyt, mutta pääosin viisikkopelaaminen näytti melko ehjältä. Charlottelle annettiin jonkin verran tilaa laukoa viivasta ja noppavitonen oli sitten tiiviinä Danskin edessä blokkaamassa vetoja. Glassin vitja oli Tynanin ketjun ohella ehkäpä se paras osa-alue. Glassin luistelu näytti nyt taas paremmalta kuin viimeksi ja jalkanopeus riitti kiekon kuskaamiseen keskialueen yli. Lisäksi hän pari kertaa löysi hyvin omat joukkuetoverinsa, kun malttoi odottaa syöttöpaikan avautumista hyökkäysalueella. Hyka ja McGinn eivät vain saaneet one-timereita haudattua ohi Nedeljkovicin. Rightin yksilöistä myös Kolesar pelasi taas hyvin ja pidän siitä, kuinka tehokkaasti hän uskaltaa mennä päätyyn ensimmäisenä puolustajan taklauksen alle, mutta saa pelattua samalla kiekon eteenpäin joko maalin eteen tai viivaan rännin kautta. McKenzie ja Carr pelasivat kuten veteraanien pitääkin ja ottivat joukkueen reppuselkään tärkeillä hetkillä. Carr oli lähellä ratkoa pelin jatkoajalla jo ennen Matteauta leikatessaan vasemmasta laidasta keskelle, mutta laukaus kilpistyi rintapanssariin. McKenzie puolestaan teki komeita maskeja ja oli muutenkin kiekollisena parhaimmistoa. Tynan puolestaan ei väläyttänyt pelinrakentajan kykyjään, mutta oli puolustussuuntaan hyvä ja hätätapauksessa häntäkin voisi peluuttaa varmasti ensi kaudella nelosketjun keskellä, jos ongelmat muodostuvat liian suureksi palkkakaton kanssa.
Puolustajista ei oikein ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Reinhart oli taas hyvä ja on jopa liian hyvä tähän sarjaan. Whitecloud pelasi mukiinmenevästi myös tehden yhden maalinkin. Hague hieman nukkui avauserän lopussa, mutta paikkasi sen voittomaalissa, mutta edelleen Whitecloud näytti valmiimmalta pelurilta NHL:ään. Coghlan oli ehkä pieni pettymys, sillä ylivoiman moottorina hän ei esittänyt mitään ihmeellistä ja omalla alueella vaikutti olevan toisinaan hieman kiire päädyssä, kun ylävartalon fysiikka ei vielä riittänyt kiekon kunnolliseen suojaamiseen. Leslie ja Bischoff hoitivat ruutunsa ilman turhaa loistoa tai virheitä. Dansk oli alussa maalissa ehkä vähän hermostunut ja hyvänä päivänä ainakin kolmas maali oli otettavissa ja miksei ohjureistakin toinen, mutta hän paransi reippaasti pelin edetessä ja oli oma itsevarma itsensä päätöserässä sekä jatkoajalla.
Ai niin, Jonas Røndbjerg teki kolmen vuoden tulokassopimuksen. U20-kisoissahan hän on ollut Tanskan johtavia pelaajia parina viime vuonna ja lisäksi hän oli mukana aikuisten MM-miehistössä, mutta passia ei koskaan leimattu. Saapa nähdä, että onko hän yksi Wolvesin ensi kauden johtavista pelaajista vai jatkuuko ura vielä Ruotsissa kauden verran ennen tuloa Pohjois-Amerikkaan. Växjössä syntyi viime kaudella vain tehot 2+4=6 45 ottelussa.
Chicago tasoitti kuuden minuutin paikkeilla, kun Kolesar pelasi päädystä viivaan, Reinhart laukoi ja Matteau ohjasi maalin edestä kiekon sisään. Tuohon asti Wolves oli ollut melko jyrän alla, mutta maali muutti voimasuhteita siten, että seuraavat kymmenen minuuttia Chicago oli vahvasti pelin päällä ja sai luotua pitkiä hyökkäyksiä. Charlotten maalissa Nedeljkovic otti muutaman hyvän lähitorjunnan, kun muun muassa Hyka yritti kääntölaukausta slotista. Vieraiden hyvä vaihe katkesi ajassa 15:47, kun Fleury levitti viivassa poikittain, rightin kätinen McKeown laukoi ja Necas ohjasi kiekon ohi Danskin. Päätösminuutilla vielä Poturalski vei isännät kahden maalin johtoon. Tuo maali meni hieman Danskin piikkiin, sillä Poturalski pelasi siniviivan päällä seinäsyötön Geekien kanssa, sai kiekon takaisin itselleen oikeaan laitaan hyökkäysalueella ja laukoi sitten oikeasta laidasta melko pienestä kulmasta, joskin läheltä, kiekon ohi Danskin etukulmasta. Osin maalin voi laittaa myös Haguen piikkiin, joka päästi tuon seinäsyötön lävitseen laidassa mentyään vastaan kiekollista pelaajaa siniviivan kulmaan vastustajan tullessa alueelle.
Toisen erän missasin mentyäni nukkumaan, mutta kelasin maalit äsken nauhalta. 11. minuutilla Carr-Tynan-McKenzie kolmikko alusti tasoituksen. Ensin heidän suora hyökkäys päättyi maalivahdin torjuntaan kulmaan, josta McKenzie ja viimeisenä Carr rouhivat kiekon viivaan Leslielle. Samalla McKenzie liikkui maskiin maalivahdin eteen ja McKenzie teki korkean maskin, joten kahden pelaajan läpi tullut Leslien rannelaukaus yllätti Nedeljkovicin. Sama ketju vastasi tasoituksesta kuusi sekuntia ennen erätaukoa. Hyökkäysalueen pyörityksen aikana Reinhart pääsi laukomaan ranteella vasemmasta laidasta, mutta kiekko kiersi ränniin. Tynan oli vastassa sitä siniviivan kulmassa, levitti poikittain ja Whitecloud puolestaan pommitti keskeltä siniviivaa one-timerin yläkulmaan. Maskipelaaminen oli taas ensiluokkaista McKenzielta!
Päätöserä ja jatkoaika menivät sitten sivusilmällä vilkuillessa. Päätöserästä jäi mieleen noin kolmen minuutin yhtäjaksoinen pyöritys Charlotten alueelle, kun sen viisikko ei vain saanut kiekkoa ulos alueellta, mutta Wolvesin tulitus ei tuottanut tulosta. Ja kun isännät vihdoin pääsivät katkoon, se pääsi vieläpä 2v1-hyökkäykseen, mutta laukaus oikeasta laidasta meni ohi takakulman. Jatkoerässä Wolves hukkasi ensin yhden ylivoiman, mutta sitten Matteau laukoi kiekon ajassa 65:30 vasemmasta laidasta oikeaan takayläkulmaan. Tilanne syntyi hyökkäyspään aloituksesta, mutta Hague sai pidettyä viivan kiinni Checkersin yritettyä purkaa kiekkoa pois alueelta. Hague piti kuitenkin viivan kiinni ja pelasi kiekon vasenta laitaa pitkin takaisin syvyyteen, mutta kiekko pysähtyi kaiketi tuomariin, kimposi siitä sopivasti Matteaulle ja tämä viimeisteli tarkalla laukauksella illan toisen osumansa. Kyseessä oli viides kerta, kun Wolves on historiassaan voittanut Calder Cupin loppuotteluissa ensimmäisen pelin. Joka kerta se on silloin myös voittanut kannun, joten toivotaan, että tuo putki jatkuu.
Matteau palkittiin ykköstähtenä ja Whitecloud kakkostähtenä. Jos koittaa jotain yleiskuvaa maalailla pelistä, sanoisin, että sen aivan alun jälkeen Wolves sai pelinsä rullaamaan kivasti ja väänsi vähintään tasaväkisesti, jos ei jopa ollut pelin päällä illan edetessä. Toki toista erää en nähnyt, mutta pääosin viisikkopelaaminen näytti melko ehjältä. Charlottelle annettiin jonkin verran tilaa laukoa viivasta ja noppavitonen oli sitten tiiviinä Danskin edessä blokkaamassa vetoja. Glassin vitja oli Tynanin ketjun ohella ehkäpä se paras osa-alue. Glassin luistelu näytti nyt taas paremmalta kuin viimeksi ja jalkanopeus riitti kiekon kuskaamiseen keskialueen yli. Lisäksi hän pari kertaa löysi hyvin omat joukkuetoverinsa, kun malttoi odottaa syöttöpaikan avautumista hyökkäysalueella. Hyka ja McGinn eivät vain saaneet one-timereita haudattua ohi Nedeljkovicin. Rightin yksilöistä myös Kolesar pelasi taas hyvin ja pidän siitä, kuinka tehokkaasti hän uskaltaa mennä päätyyn ensimmäisenä puolustajan taklauksen alle, mutta saa pelattua samalla kiekon eteenpäin joko maalin eteen tai viivaan rännin kautta. McKenzie ja Carr pelasivat kuten veteraanien pitääkin ja ottivat joukkueen reppuselkään tärkeillä hetkillä. Carr oli lähellä ratkoa pelin jatkoajalla jo ennen Matteauta leikatessaan vasemmasta laidasta keskelle, mutta laukaus kilpistyi rintapanssariin. McKenzie puolestaan teki komeita maskeja ja oli muutenkin kiekollisena parhaimmistoa. Tynan puolestaan ei väläyttänyt pelinrakentajan kykyjään, mutta oli puolustussuuntaan hyvä ja hätätapauksessa häntäkin voisi peluuttaa varmasti ensi kaudella nelosketjun keskellä, jos ongelmat muodostuvat liian suureksi palkkakaton kanssa.
Puolustajista ei oikein ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Reinhart oli taas hyvä ja on jopa liian hyvä tähän sarjaan. Whitecloud pelasi mukiinmenevästi myös tehden yhden maalinkin. Hague hieman nukkui avauserän lopussa, mutta paikkasi sen voittomaalissa, mutta edelleen Whitecloud näytti valmiimmalta pelurilta NHL:ään. Coghlan oli ehkä pieni pettymys, sillä ylivoiman moottorina hän ei esittänyt mitään ihmeellistä ja omalla alueella vaikutti olevan toisinaan hieman kiire päädyssä, kun ylävartalon fysiikka ei vielä riittänyt kiekon kunnolliseen suojaamiseen. Leslie ja Bischoff hoitivat ruutunsa ilman turhaa loistoa tai virheitä. Dansk oli alussa maalissa ehkä vähän hermostunut ja hyvänä päivänä ainakin kolmas maali oli otettavissa ja miksei ohjureistakin toinen, mutta hän paransi reippaasti pelin edetessä ja oli oma itsevarma itsensä päätöserässä sekä jatkoajalla.
Ai niin, Jonas Røndbjerg teki kolmen vuoden tulokassopimuksen. U20-kisoissahan hän on ollut Tanskan johtavia pelaajia parina viime vuonna ja lisäksi hän oli mukana aikuisten MM-miehistössä, mutta passia ei koskaan leimattu. Saapa nähdä, että onko hän yksi Wolvesin ensi kauden johtavista pelaajista vai jatkuuko ura vielä Ruotsissa kauden verran ennen tuloa Pohjois-Amerikkaan. Växjössä syntyi viime kaudella vain tehot 2+4=6 45 ottelussa.