Peli on mennyt isoin harppauksin eteenpäin. Tällä hetkellä HPK pelaa viihdyttävää ja erittäin kerholaista, vauhdikasta peliä, jota on huikea katsoa. Siitä on pitkä aika, kun noin on viimeksi voinut sanoa.
Nikkilä, vaikka kuinka jahkaileva ja kaverisyöttöjä jakeleva hasardi onkin, todellakin johtaa juuri nyt pakkien pistepörssiä. Sille pitää nostaa hattua. Laavainen tuli farmista ja on takonut neljään peliin 1+2. Nuorilta puolustajilta on sormet ristissä toivottu tason nostoa, ja sitä on ilmeisesti saatu. Nuorista hyökkääjistä Puustinen näyttää muutaman pelin perusteella enemmän kuin valmiilta liigaan. Kuusiston karvaus luo ongelmia vastustajille jatkuvasti. Innala ja Ruokonen ovat kehittyneet, ja joukkueen viedessä peliä vastustajan päätyyn ovat hekin nostaneet tasoaan entisestään.
Tämän kauden edustuksessa pelanneista viidellä pakilla ja yhdellätoista hyökkääjällä – siis yhteensä 16:lla pelaajalla – on taustalla pelejä myös HPK:n A-nuorissa tai aiemmissa juniori-ikäluokissa. Se tarkoittaa kahta kolmasosaa koko hiton joukkueesta. Tämän kauden HPK on melkoisella varmuudella yksi SM-liigan paikallisimpia joukkueita, ihan siellä koko pohjoisen junnut haaviinsa rohmuavan Kärppien kintereillä. Tämä on kiristyneessä kilpailutilanteessa törkeän hyvin. Työ on tietysti ollut pitkäjänteistä, ja kunniaa siitä pitää jakaa mm. Lehkosen Timolle ja muille junnujen puikoissa takavuosina vaikuttaneille hahmoille. Tietämättä tilanteesta enempää toivon, että taustat ovat junnuissa nyt kunnossa.
Palatakseni Kerhon peliotteisiin totean vain, että ensimmäisen viidenneksen jälkeen HPK on erittäin nuorella joukkueella sarjataulukossa kolmantena. Ja joo: välillä ollaan oltu todella kujalla, erittäin vaikeita pelejä on tulossa, ja jollain muulla on vähemmän pelejä... mutta silti. Tällä tatsilla suora pudotuspelipaikka olisi ihan realismia. Terveellä jengillä, hyvällä itseluottamuksella ja kenties täsmävahvistettuna taivas on rajana. Katotaan.