Se täytyy sanoa kokonaisuudesta, että runkosarja oli lopulta todella iloinen yllätys. Raikasta ja viihdyttävää peliä pelattiin koko kauden ajan. Vaikka jossain kohtaa tulikin hieman vaikeampi jakso, jolloin ei suoria voittoja oikein irronnut niin siitä huolimatta pidettiin osaamisesta kiinni ja parannettiin otteita. Loppu runkosarja olikin todella hyvää suorittamista ja näinhän sen kuuluukin mennä, peli paranee ja suoritustaso pysyy korkeana pleijareita kohti mentäessä.
Pakisto pelasi mielestäni viimeiset noin kymmenen peliä todella hyvällä tasolla. Pari Karjalainen ja Niemeläinen ovat olleet todella hyviä, Niemeläinen tuntui parantaneen peliään, kun Miro tuli rinnalle. Nikkilä takoi pisteitä, Lindgrenkin pelasi varmasti ja toisinaan jopa fyysisesti sekä Friman ja Laatikainen hoisivat omat ruutunsa, kuten odotettua. Yht'äkkiä joukkueen osa-alue jota arvostettiin heikoksi, olikin joukkueen vahvuus.
Kuten täällä jo todettua, osasyynsä tähän on varmastikin kokonaisvaltainen puolustuspelin parantuminen. Koko viisikko, kun pelaa harmonisesti yhteen niin tulos on yleensä hyvä. Toi päästettyjen maalien määrä on todella kova tulos! Ei voi oikein edes uskoa sitä. Paljonhan on puolustus- ja maalivahtipeliä arvosteltu mutta on siellä tehtyä asioita todella paljon oikeinkin.
Hyökkäystä taas on parjattu oikein kunnolla mutta ei sekään ihan surkeaa ollut, kuitenkin kahdeksanneksi eniten maaleja tehtynä ja useampi pelaaja piste-ennätyksen tehneenä. Toisaalta voi ajatella niinkin, että ei hyökkäyksen tarvinnutkaan juuri enempää tehdä, kun vastaavasti omapää piti niin hyvin.
Tärkein asia oli se, että pelisuunnitelma toimi loistavasti. Tämä antaa toisinaan anteeksi tehottomuuden. Täytyy myöskin tuo fyysisyys mainita. Sitä tuli pelaamiseen lisää runkosarjan loppupuolella. Laitaväännöissä väännetään kunnolla ja maalinedustoillakaan ei vain katsella vierestä vaan oikeasti pyritään kampeamaan vastustaja jäihin.
Kulma- ja päätypeli on toisinaan jopa taidetta. Uskallan väittää, että Kerho toteuttaa tätä parhaiten Liigassa. Usein näyttää siltä, että siellä pyöritään päämäärättömästi, kunnes vastustajan ote herpaantuu ja maalinedustalla on oma mies vapaana iskemässä kiekkoa maaliin.
Tuli kirjoitettu vähän samoja asioita kuin mitä täällä on jo todettu mutta pointti on se, että hyvillä mielin voi pleijareihin lähteä.