Niin, maneereita on itseasiassa kaikilla, ne tulevat ärsyttäviksi helpommin, jos joku muukin ärsyttää - lajissa tai henkilössä. Maneerit on yksilöllisiä piirteitä vaikkapa kirjallisessa ilmaisussa, siis meilläkin. Joku ärsyttää, joku ei - tai vähemmän.
Selostajilla pahin virhe on mielestäni asiantuntemattomuus tai asenteellisuus, jolloin hän pyrkii syöttämään (Eskolan maneeri-verbi, vaikkakaan ei minua ärsytä) kuulijoille omaa arvostustaan ja tulkintaa oikeana. Mitä enemmän seuraa jotain lajia, sitä lähemmäs pääsee selostajan tyyliä, ja se sitten alkaa ärsyttää tai toinen mahdollisuus: siihen tottuu. Riippuu paljon persoonallisuudesta yleensä. Jos pysyn eniten seuraamassani lajissa, on sanottava, että Perungalla lipsuu edelleen. Pidin alussa sitä hermostuneisuutena, mutta näyttää siltä, että hänen kyky selittää joku asia on aika puutteellinen. Esimerkiksi tähtäinten säädöt menee joskus aika sekavaksi sanasalaatiksi, etutähtäin ja takatähtäin menee sekaisin. Kilpailun kokonaishallinta, kuka on tärkeä seurattava, nousussa tai muuten olennainen kisan kannalta, ei onnistu Perungalta kovin hyvin. Valitettavasti, koska henkilönä S-L on miellyttävä. Eskola keskeyttää jatkuvasti Perungan selitykset; se tuo ikävän tunnelman, varsinkin kun Eskola vaihtaa aihetta, puhuu päälle. Puurusesta olen jo tarpeeksi kirjoittanut, ei hänestä sen enempää, ei pitäisi olla asiantuntijana.
Vaikka selostaja olisi terävä ja asiantunteva, mutta epäaito innostaja - Karhun tyyppinen huutaja, Juuselakin taitaa sen osata - minun on katsottava ohjelma mielellään ilman ääntä tai jollain muulla tavalla.