Tässä oma mielivaltainen, omiin tuntemuksiini perustuva ranking paljon kuuntelemistani urheiluselostajista.
Kuuntelen mielelläni:
- Mertaranta (erityisesti jääkiekko, myös hiihto ok): Edelläkävijä. Värilasit on silmillä, mutta osaa sanoittaa esim. Suomen pelin aikana esiintyvän tunteiden kavalkadin poikkeuksellisen hyvin. Kansan mies.
- Ritari (erit. pesäpallo, kiekko ok): Pesäpallossa loistava, kiekossa laadukas. Itseäni ei ärsytä hänen äänensä. Vaikutuksen tekee se, että kotiläksyt on aina tehty. Ymmärtää pesäpallon pelinä erittäin hyvin, joten osaa hehkuttaa juuri oikeita suorituksia ja toisaalta osaa antaa kritiikkiä oikeaan osoitteeseen eri tilanteissa.
- Härkönen (kiekko, futis, säbä): Laadukas perusselostaja, selostusääni ja sen painotukset aika omintakeiset eivätkä varmasti miellytä kaikkia. Itselleni toimii. Olin myös vakuuttunut hänen freestylelajien selostuksestaan talviolympialaisissa.
- Virkkunen (futis): Tunneselostajana Suomen paras Mertarannan ohella, nykyään perusselostamisesta huokuu ehkä hienoinen ylimielisyys.
- Waheeb (kiekko): Varsin miellyttävä perusselostaja, ei ärsytä!
- Suominen (yu, hiihto, futis): Ollut parhaimmillaan erinomainen selostaja, nyttemmin paistaa pieni yliyritys eikä hiihtohommat lähde aivan luonnostaan, silti parhaimmistoa
- Porttila (kiekko, yu, hiihto): Rento selostaja, osaa parhaimmillaan myös hehkuttaa; välillä toki hieman outo
- Kuusinen (kiekko, futis): Wannabe-Virkkunen, mutta hoitaa hommansa hyvin. Lätkäselostusten taso oli posit. yllätys.
Siedän:
- Hannula (lentis, ennen alppihiihto): Oli alppihiihdossa pääasiassa hyvä, lentiksessä hassuttelu runoineen ym. mennyt yli.
- Hoopi (mäki, yhdistetty, futis): Futismies, joka on eksynyt loppuiäkseen Salpausselän monttuun luettelemaan monotonisesti mäen ja yh:n kilpailijalistoja ja arvailemaan mittoja kymmenen metrin virhemarginaalilla.
- Juusela (kiekko, futis, yu, jatkossa myös formula): Potentiaalia on, ääni ärsyttää hieman. Välillä tekeminen on laiskaa (huonoa valmistautumista, leikiksi heittoa kesken lätkämatsin jne).
- Eskola (ah, yu, suunnistus): Kiinnostunut lajeistaan ja perusselostus ok. Suomalaisten huippuhetkien selostaminen ollut vaatimatonta (vaikkapa Heikkisen MM-kulta). Sama levy pyörii kisasta toiseen (joka kisassa muistaa mainita kaikkien lempinimet ja kakkosharrastukset jne).
- Jarmo Lehtinen (radio): Perusselostaja vanhoilta ajoilta, omat tähtihetkensä, keskimäärin kuitenkin tylsä.
- Mäkinen (kiekko): Asiantuntevahko (pelitapa-asiat eivät tule selkäytimestä), innokas, asiaa tulee, ärsyttävä ääni ja artikulaatio. Kusta päässä.
- Alkio (kiekko): Hyvä ääni, osaa hehkuttaa, ärsyttävä artikulaatio (tekisi melkein mieli heittää telkkari pihalle, kun vaikkapa lausuu nimen Grillfors). Vajavainen pelinymmärrys.
- Jari Hedman: Erittäin omintakeinen. Toisaalta aika klovni, toisaalta tuo tennismatseihin sellaisen hienostuneen tunnelman, joka itselleni tuottaa lisäarvoa.
- Oskari Saari: Kimi-fani. Kehittyi paljon ja lopulta osasi asiansa ihan laadukkaasti.
Kamalaa kuunneltavaa:
- Saukkonen (lätkä): Pihalla pelitapahtumista, ärsyttävä ääni.
- Kunnas (lätkä, lentis): Pelleilijä, ei jatkoon.
- Teppo Laaksonen (kiekko): Tylsä, pihalla.
- Tero Karhu (futis): Puhevikaa enemmän ärsyttää liiallinen positiivisuus ja hehkuttaminen väärissä paikoissa. Hallitsee kyllä lajin.
- Sammy Väisänen (futis): En tiedä, selostaako enää, mutta traumat on jäänyt jostain futiksen MM-kisoista, joissa en kestänyt hereillä hänen selostamiaan pelejä
- Mikko Innanen: Väsynyt vanha mies. Ei enää innostu eikä jaksa selostaa peruspeliä.
- J-P Jalo: kts. kohta Innanen
ps. Erityismaininnan saa valtakunnan ykkösuivelo, Petri Sjöblom. Ei ehkä ole edes selostaja, mutta on toimittajana niin hävyttömän nolo, etten voi sietää. Pahinta on, että Yle näkee miehessä jotain. Pekka Viinikka voisi mennä samaan kastiin, mutta hän ei sentään yritä olla hauska.