Naisasiat

[vetti]

Haha, joo kyllä itsekin tämän olen todennut että miehiä todennäköisesti löytyisi aika helpostikin jos haluaisi samaan aikaan kun naisten kiinnostus on lähes nollatasoa.

Munaa ja/tai persettä saa helposti. Mutta ei tää silti ole pelkkää ruusuja ja shamppista. Trust me.

 

[Jerry100]

Nyt on taas neuvot kalliit.
Olen siis tässä nyt hetken aikaa opetellut elämään itsekseni. Pyöritellyt muutamaa naista. Enemmän ja vähemmän nyt on jäljellä 2 naista.
Nainen 1 on sellainen jonka kanssa voisin jatkaa juttua pitempäänkin ja nainen 2 on minuun erittäin ihastunut. Nainen 1 on osoittanut kiinnostusta mutta haluaa edetä todella hiljaa (johtuen aikaisemmista suhteestaan) mutta noin viikoittain näemme. Käydään syömässä, toiset luona kahvilla yms.
Nainen 2 haluaa nähdä jokapäivä, panna kokoajan, silittää ja tehdä ruokaa, tavata lapsiani yms. Mutta mulla ei ole samanlaista ihastuminen tunnetta ainakaan vielä häneen. Tavallaan odotan mihin tilanne etenee Naisen 1 kohdalla.

Kysymys kuuluukin voinko jotenkin hienotunteisesti hoputtaa tai kertoa että haluan edetä nopeammin tämän 1 naisen kanssa? Kannattaako ? Kun mielelläni sanoisin että en jaksa näin hidastempoista etenemistä että nopeammin tai jatketaan sitten omia teitämme. En vaan haluaisi pelailla kauaa useamman kanssa.

 

[Klose16]

Nyt on taas neuvot kalliit.
Olen siis tässä nyt hetken aikaa opetellut elämään itsekseni. Pyöritellyt muutamaa naista. Enemmän ja vähemmän nyt on jäljellä 2 naista.
En vaan haluaisi pelailla kauaa useamman kanssa.

Ns. itserakennettu ongelmatilanne. Ehkä jopa positiivinen dilemma? Tätähän tämä on.
En muuten pysty edes kuvittelemaan miten tuolla linjalla olisi käynyt aikanaan Aasiassa...

 

[pernaveikko]

Kysymys kuuluukin voinko jotenkin hienotunteisesti hoputtaa tai kertoa että haluan edetä nopeammin tämän 1 naisen kanssa? Kannattaako ? Kun mielelläni sanoisin että en jaksa näin hidastempoista etenemistä että nopeammin tai jatketaan sitten omia teitämme. En vaan haluaisi pelailla kauaa useamman kanssa.

Et todellakaan rupea mitään hoputtamaan, ei siitä voi seurata mitään hyvää. Tässä itse pääsin juuri hommiin maltillisen ja monen mielestä varmaan aivan liian pitkän odotuksen jälkeen. Olisi kiva tietää mitähän kaverit ovat puhuneet selän takana, mutta hitaasti eteneminen johtui juurikin vanhoista jutuista ja sitten siihen päälle tuli vielä hänen äitinsä erittäin vakava sairastuminen.

Minulla ei siis ollut vaihtoehtoja kuin odottaa ja sinun tilanteesi on siinä mielessä täysin eri. En ole koskaan pettänyt enkä tule sitä koskaan tekemään ja hienoa, että itsekin tajuat kuinka ei voi pelata kahden kanssa samaan aikaan. Toki sinulla on siihen vielä oikeus, mutta ratkaisu pitää tehdä.

Koska olet selvästikin kiinnostunut tyttö 1:stä ja kakkonen vaikuttaa hieman yli-innokkaalta, niin en näe kovin suurta valinnan vaikeutta. Pidät ykkösestä kiinni ja koitat vähän selvitellä miten asiaan saisi edistystä. Toki jossain vaiheessa pitää luovuttaa, jos hänellä on vain joku takalukko, mutta mikä kiire sinulla on. Olet siis saanut kakkoselta jo vaikka kuinka paljon, niin nyt voit keskittyä olennaiseen eli suhteen luomiseen.

Useimmat tytöt pitävät vaihtopenkkiä eli sinunkaan ei pidä tuntea siitä kovinkaan pahaa syyllisyyttä, jos vain asiallisen jämäkästi ilmoitat kakkoselle, että ei tämä nyt toimi ja on parempi lähteä omille teille.

 

[Jerry100]

Et todellakaan rupea mitään hoputtamaan, ei siitä voi seurata mitään hyvää.

Minulla ei siis ollut vaihtoehtoja kuin odottaa ja sinun tilanteesi on siinä mielessä täysin eri. En ole koskaan pettänyt enkä tule sitä koskaan tekemään ja hienoa, että itsekin tajuat kuinka ei voi pelata kahden kanssa samaan aikaan. Toki sinulla on siihen vielä oikeus, mutta ratkaisu pitää tehdä.

Useimmat tytöt pitävät vaihtopenkkiä eli sinunkaan ei pidä tuntea siitä kovinkaan pahaa syyllisyyttä, jos vain asiallisen jämäkästi ilmoitat kakkoselle, että ei tämä nyt toimi ja on parempi lähteä omille teille.

Meinaatko että odotus olisi se paras vaihtoehto? En tiedä. Saattaa ollakin. Hyvää pohdintaa. Tässä siis tämän naisen 1 entisessä elämässä taustalla pettämistä ja pahaa alkoholiongelmaa.
Toisaalta Nainen 2 taas tuli illalla mulle nyt yökylään. Toi Tom of Finland kamaa tuparilahjaksi mikä osoittaa huikeaa tilannetajua :)

Eilen heräsin krapulassa päivällä siis Nainen 2 luota. Lähdin siitä suoraan (kutsusta) nainen 1 luokse ja nainen 2 tuli illalla yökylään. Välillä pukkaa vähän kiirettä ja joutuu miettimään mitä höpöttää jotta stoorin saa näyttämään luonnolliselta.

Minäkään en koskaan voisi pettää ja tässä tapauksessa kenenkään kanssa ei ole parisuhdetta muodostettu niin en näe että pettäisin nyt ketään. Toisaalta kyllä tämä tilanne vähän mua häiritsee. Ja onhan tässä se riski että minulla alkaa myös kiinnostus hiipumaan Nainen 1 kohdalla jos mitään ei tapahdu ja mikään ei etene.

 

[steepler]

Munaa ja/tai persettä saa helposti. Mutta ei tää silti ole pelkkää ruusuja ja shamppista. Trust me.

Joo varmasti, en epäile yhtään varsinkin jos esim. pidemmästä suhteesta puhutaan, tarkoitin lähinnä tuota lähtökohtaista tilannetta.

 

[Prof. Puck]

En nyt tiedä ymmräsinkö oikein mutta mun mielestä tuollaiset säväyttämiset ja jipot ja kikat ei oikein koskaan voi onnistua, koska miksi miehen pitäisi tehdä jotain maailmaa mullistavaa jotta nainen ihastuisi? En ymmärrä. Mies ei siis kelpaa tai ole kelpaamatta sellaisenaan.? Entä kun nainen huomaakin ettei se mies olekkaan jatkuvalla syötöllä uusia jalat alta vieviä temppuja keksivä hännystelijä? Niinpä, nainen kyllästyy ja hakee huomiota seuraavalta kandidaatilta.

Juu, et ehkä ihan täysin ymmärtänyt ainakaan mukahassuttelua tuossa lainaamassasi kohdassa... Tottakai täytyy olla oma itsensä, mutta minulle ovat "kruununjalokivet (Jeffreyn lanseeraamaa termiä lainatakseni) ihan suoraan kertoneet, että saavat varsinkin näin somen kulta-aikoina niin paljon yhteydenottoja, että helposti homma kuihtuu, jos mies ei kykene itseään jollakin kiinnostavalla tavalla ilmaisemaan ja erottumaan massasta, ja varsin nopsaan.. siis tuomaan pöytään jotain muutakin kuin tavanomaista lätinää. Tottakai tilanne on sitten eri, kun on jo kunnolla tutustunut ja vauhtiin päästy.

Niin ja eihän kukaan täysijärkinen likka nyt mitään hännystelijää tai helppoheikkiä ole etsimässä, vaan kiinnostavaa kumppania, jolla on kyky yllättää (positiivisesti). Tuskin se nyt juuri poikkeaa siitä, minkälaista kumppania miehet naisessa hakevat. Ulkonäkö on toki hyvä ja tarpeelilnen juttu, mutta sen jälkeen kun joku on todettu "riittäväksi" sillä saralla, niin sen jälkeen huomio kiinnittyy muihin juttuihin... persoonaan, miten yhdessä kemiat kohtaa jne..

 

[vetti]

Joo varmasti, en epäile yhtään varsinkin jos esim. pidemmästä suhteesta puhutaan, tarkoitin lähinnä tuota lähtökohtaista tilannetta.

Tottakai lähtökohtaisesti noin, mutta nykyään valitsen lähes aina mieluummin oman käden kuin yhdenyön jutun. Jos on suhde tullakseen niin ei siihen sitä ekan yön juttua tarvita. Yhden rekisteröidyn parisuhteen ryssin, katsotaan mitä sitten seuraavaksi. Pidemmät suhteet ovat tietenkin aina oma lukunsa.

Mutta jottei menisi ihan aiheen ohi, niin kyllähän naisetkin piirittää. Tuossa jokin aika tuli verestettyä muistoja (eli suostuin pillun päälle). Totesin ettei se vajaaseen pariin kymmeneen vuoteen ole muuttunut, eli ei ole mun juttu se.

 

[julle-jr]

Mutta jottei menisi ihan aiheen ohi, niin kyllähän naisetkin piirittää. Tuossa jokin aika tuli verestettyä muistoja (eli suostuin pillun päälle). Totesin ettei se vajaaseen pariin kymmeneen vuoteen ole muuttunut, eli ei ole mun juttu se.

Ihan mielenkiinnosta, mitä jos vedät naista kakkoseen, onko sillä mitään eroa? Tai suuseksi?

Erästä vanhempaa kollegaani lainaten "ei se kyrpä tiedä onko se naisen vai miehen perseessä".

 

[steepler]

Mutta jottei menisi ihan aiheen ohi, niin kyllähän naisetkin piirittää.

Joo varmasti, toki täysin yksilökohtaista.

Minua ei naiset piiritä, kaikkea muuta, eikä ehkä miehetkään missään fyysisesti piiritä mutta olen vain sen todennut että tarjokkaita olisi jos itse haluaisi ja epäilen että miehet kyllä ihan toimisivatkin toisin kun naiset välttämättä eivät vaikka jotain sen suuntaista saattaisivat vinkatakin. Tiedä sitten mistä johtuu, onko homomiehillä esim ulkonäön suhteen niin erilainen maku vai tuovatko asiaa vai helpommin esille, mutta en sitäkään tiedä onko tämä jotenkin yleisempi ilmiö.

 

[adetti]

Uskooko porukka etäsuhteiden toimivan ja onko se jollain toiminut? Ja kuinka pitkä on ollut etäisyys?

 

[pernaveikko]

Uskooko porukka etäsuhteiden toimivan ja onko se jollain toiminut? Ja kuinka pitkä on ollut etäisyys?

Koita hakea haulla, jos löytyy. Asiasta on ollut puhetta vaikka kuinka monta kertaa, viimeisimmästä on tosin kyllä aikaa, mutta nyt en ehdi tai siis jaksa kirjoittaa samoja asioita uudelleen.

Tietenkin se toimii, kun sen pistää toimimaan ja sovitaan asioista. Siihen en usko, että suhde voi toimia, jos se alkaa etäsuhteena. Ja pitää tietää milloin asianlaita muuttuu ja etäsuhde on vain väliaikainen ratkaisu, vaikka se nyt kestäisi vuoden parikin, mutta joku suunnitelma sen ratkaisemiseksi pitää olla.

Niinköhän tässä olisi kyse aivan eri paikkakunnilla olevien opiskelijoiden tuoreesta jutusta. Minulla kaikki meni mainiosti, mutta valitettavasti jouduin todistamaan läheltä niin härskejä pettämisjuttuja, että ei edes todeksi uskoisi.

Voin toki palata myös aiheeseen paremmalla ajalla, koska eihän nyt yksi välimatka mitään merkitse, jos on aitoa kiinnostusta. Varsinkaan nykyisten yhteydenpitovälineiden kanssa.

 

[Styge]

Naiset on kyllä jänniä. Kuten jossain aikaisemmassa viestissä kirjoitin, ei ole tarkoitus ollut mitenkään ajatuksena sen paremmin ajautua parisuhteeseen tai etsiä sellaista. Jotenkin sitä on aina arvostanut vapautta ja niitä lyhyempiaikaisia seikkailuja naisten kanssa. Yleensä kyllä ollut ne muutamat vakipanot matkan varrella, joista osa on ollut aika lyhytaikaisia, osa vaihtunut välillä ja osa pitkäaikaisia, jotka ollut vastapuolen seurustelun ajan tauolla ja sen jälkeen kuitenkin jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Eräs kaunis kesäilta tarkoitus oli nähdä random Tinder tyttö lähinnä pillunkiilto silmissä. Tarkoitus oli nähdä tyyliin seuraavana päivänä, kun jutustelu aloiteltiin, mutta miesflunssa pilasi sen suunnitelman. Ehkä viikkoa myöhemmin nähtiin, mentiin piknikille Suomenlinnaan skumppapullon ja muutaman oluen kanssa. Saattoi siinä jotain syötävääkin olla. Panemiseksihan se ilta ja yö meni. Alettiin sitten näkemään useamminkin, ja aika nopeasti selvisi, että tytöllä oli ero pitkäaikaisesta suhteesta tuoreessa muistissa. No, itse en sen kummempia jutulta ajatellut, mutta välillä vitutti kuunnella niitä juttuja exästä ja erosta. En ole mustasukkainen, mutta sellainen jatkuva vanhojen muistelu on kuitenkin aika syöpää. Ajan kanssa ne puheet kuitenkin loppuivat, jonka jälkeen se suhde jotenkin syventyi.

Aikaa kului, nyt on kulunut noin 1,5 vuotta. Jossain vaiheessa se muuttui seurusteluksi, se vapausajattelukin katosi tai hälveni. Kyllähän sen silti itselleen myöntää, että sitä välillä kaipaa. Vakipanoillekin sanoin heipat, kun seurustelemaan alettiin. No, ei niitä kyllä ihmisinä mikään ikävä ole. Nyt ollaan muuttamassa sitten yhteiseen kotiin, ensimmäistä kertaa omalla kohdallani parisuhteessa. Myin oman kotini ja muutetaan vuokralle. Pinkka ois kestänyt kyllä ostaa meille sen yhteisen kodin, mutta tulin siihen tulokseen, että näin on alkuun parempi. Eipähän tarvitse miettiä asumiskustannusten jakamisia ja näkeepähän sitten miten se lähtee toimimaan.

Oliko tällä avautumisella joku pointti? Eipä juuri, kunhan lämpimikseni lätisen. Jotenkin sitä on kuitenkin hyvä olo ja tyytyväisyys elämään. Sitä on ihan lähiaikoinakin passittanut muutamat kullinnälkäiset tyttelit mäkeen, jotka on tullut häiritsemään kaljan juontia baareissa. Ei vaan nappaa. Kyllä ne ongelmatkin sieltä parisuhteesta tulee, sehän on selvä. Jos niistä nyt kaksi varmaa haluaa sanoa jo valmiiksi, niin mahdollisen lapsen aikataulu (ollaan molemmat sitä mieltä, että yksi riittää) ja se, että oma veri vetää muille maille. Tosta lapsesta tulee vielä joskus iso vääntö, sen voi sanoa jo nyt.

 

[Styge]

@adetti

Kyllä sitä on ihan toimiviakin kaukosuhteita tullut todistettua läheltä, mutta Pernaveikkoa kompaten kaikki ovat kyllä olleet etukäteen parisuhteessa ja etäsuhteen loppumisaika on ollut ennakkoon tiedossa. Yhtään kylmiltään aloitettua ja toimivaa etäsuhdetta ei ole kyllä tullut vastaan ja kai se johtuu siitä, että se sitoutuminen ei ole samanlaista. Pisimmät tiedossa olevat ovat kestäneet useamman vuoden ja etäisyytenä paljon (eri mantereet). Eiköhän kaiken perustana pidä kuitenkin olla yhteiset pelisäännöt ja tahtotila. Turha sitä muuten on edes yrittää. Yhden etäsuhteen kyllä tiedä, joka oli vähän sellaisista lähtökohdista, että katsotaan miten menee ja perustetaan perhe, jos sen jälkeen vielä siltä tuntuu. Perhe perustettu.

 

[Prof. Puck]

Samaa komppia rummutan kuin muutkin etäsuhteiden osalta... voi omata mahdollisuudet onnistumiselle, jos teillä on selkeä aikaikkuna, kuinka kauan homma jatkuu ja yhteiset suunnitelmat sen jälkeen yhteiselolle. Omalla kohdallani takaraja olisi varmasti jossain kahdessa vuodessa maksimissaan, mutta ihmiset ovat toki erilaisia. Tässä kannattaa olla rehellinen myös itselleen...

Kyse on fyysisen etäisyyden lisäksi osin myös iästä... jos olette vielä kovin nuoria, niin voisin kyynisesti todeta, että ajanhukkaa... mutta en totea! Jokaisella on kuitenkin loppupeleissä oma elämä elettävänä.

 

[Klose16]

Etäsuhde on kyllä aika hölmö termi. Ei kai kukaan sellaisessa oikeasti elä. Jos esim. menee kävelemään ulos ja siellä paistaa aurinko, niin onko siihen sitten etäsuhde?

No minulla on näistä kokemusta. Ensimmäinen tapaus oli sellainen että kerran viikossa ajelin 3 tunnin päähän, ja takaisin. Ei tietystikään mitään järkeä (ellei siinä "takaisin") eikä tuolla ollut mitään tekemistä sen kanssa miten paljon lämpöä oli. Toinen tapaus oli sellainen että kerran vuodessa lentelin vuorokauden päähän, ja takaisin. Tuossa oli hemmetisti enemmän järkeä ja lämpö on vain kasvanut. Älkää siis uskoko naiiveja itsestäänselvyyksiä. Minusta "etäsuhde" on aivan mainio mittari sille parisuhteelle. Kannattaa muistaa, että Suomessa tuo on aivan normikuvio. Etenkin suhteen alussa naiset usein jopa vaativat etäisyyttä, jos vaikka vastaa viestiin liian pian se ei tietenkään käy koska nainen voi tuntea itsensä halutuksi.

 

[nummenkallio]

Johan on yllättävä sunnuntaipäivä. Vanha hoito soittaa, kiertelee, kaartelee ja saa sanottua, että on vähän ajatellut asioita. Missään yhteyksissä ei olla oltu tämän vuoden puolella, viime vuonna oli sellaista hyvin värikästä on-offia, kunnes se alkoi väsyttää. Jo senkin takia, että toinen asuu eri kaupungissa, vaikka hänen kotikaupungissaan pyörin kyllä muutenkin. Hieman tämä nyt mietityttää. Tuossa jutussa oli omat oikein hyvätkin puolensa, esimerkiksi samat kiinnostuksen kohteet ja intohimot, mutta tasaista ja rauhallista se meno ei ollut, vaan melkoista draamaa ja säheltämistä. Ja koska se oli silloin sitä, niin miten se voisi olla nyt jotain muuta, jos homma taas pienen tauon jälkeen jatkuisi? Kunhan sieltä ei nyt tulisi isoja uutisia syyskesälle tai muuta vastaavaa.

 

[SamSpade]

Johan on yllättävä sunnuntaipäivä. Vanha hoito soittaa, kiertelee, kaartelee ja saa sanottua, että on vähän ajatellut asioita. Missään yhteyksissä ei olla oltu tämän vuoden puolella, viime vuonna oli sellaista hyvin värikästä on-offia, kunnes se alkoi väsyttää. Jo senkin takia, että toinen asuu eri kaupungissa, vaikka hänen kotikaupungissaan pyörin kyllä muutenkin. Hieman tämä nyt mietityttää. Tuossa jutussa oli omat oikein hyvätkin puolensa, esimerkiksi samat kiinnostuksen kohteet ja intohimot, mutta tasaista ja rauhallista se meno ei ollut, vaan melkoista draamaa ja säheltämistä. Ja koska se oli silloin sitä, niin miten se voisi olla nyt jotain muuta, jos homma taas pienen tauon jälkeen jatkuisi? Kunhan sieltä ei nyt tulisi isoja uutisia syyskesälle tai muuta vastaavaa.

Näin, kettu ei pääse karvoistaan, eli äärettömän epätodennäköistä että tilanne uuden alkuhuuman myötä muuttuisi yhtään paremmaksi kuin ennen.
"Toivottavasti elät mielenkiintoisia aikoja" on vanha Kiinalainen kirous ja pitkässä parisuhteessa kaikki turha draama ja säheltäminen on juuri sitä.

 

[Hyman Roth]

Nainen, ketä olen tapaillut tässä hiljattain ja olemme tulleet todella hyvin toimeen, blokkasi minut yhtäkkiä sosiaalisesta mediasta ja puhelinnron, täysin yllättäen. Taisi olla toinen mies taustalla. Surkea ja surullinen fiilis..

Toi oli ainakin tinderissä ihan normaalia käytöstä, ikävä kyllä. Toki siihen turtuu ajan kanssa ja lopulta huomaa isekin suhtautuvansa naisiin, kuin käytettyihin pahvimukeihin kahvin loputtua. Toivottavasti olisi paree onni myötä seuraavan hamakansanedustajan kanssa

 

[Kaarle6]

Jospa sitä suoltaisi ulos omat tunteet. Saattaa olla vähän sekavaa, mutta niin on mieskin...

Eli tosiaan kaikki on mennyt loistavasti 1,5 vuotta. Ollut aivan mahtavaa olla tämän naisen kanssa yhdessä ja luottamus oli tapissaan. Muutimme yhteiseen asuntoon 4kk sitten. Nyt tämä kaikki heitetään huitin vittuun, yhden riidan takia.

Eli nyt maanantaina riitelimme ja ensimmäisen kerran käytin ihan oikeasti ääntä ja annoin hänen kuulla kunniansa. Hän oli laittanut viestin aamulla että ei häntä kiinnostakaan lähteä ulkomaanreissulle, jota olimme suunnitelleet muutama viiikko sitten. No minä tästä tulistuin kun kaikki oli varattu ja aloin kysymään että mikä on ja jutellaan asiat halki. Saatiin juteltua ja sitten selvisi muita osasyitä, kuten en rakasta häntä, en huomioi tarpeeksi enkä ole riittävän sitoutunut joten hän ei halua lähteä miehen kanssa joka ei rakasta häntä.

Tuon äänenkäytön lisäyksen vuoksi nainen pelkää minua ja ei uskaltanut tulla paikalle ilman kaveria. Hän väittää käyneensä lääkärissä ja kertoi kuinka "melkein törmäsin" häneen. Olin vihainen ja huusin, myönnän sen, mutta häneen en koskenut. Tämä jokatapauksessa riitti hänelle ja hänen raja ylitettiin hänen puoleltaan.

Tänä aamuna tyttöystävä tuli kämppään ja pakkasi kuusi mustaa jätesäkillistä tavaraa. Tuli sen kaverin kanssa pakkaamaan kamat ja yritin jutella hänen kanssaan, mutta ei suostu enää puhumaan minulle. Kovasti kaverit taustalla sanoo että anna vähän aikaa ajan mennä, mutta kyllä tuo tavaroiden roudaaminen on jo aika vahva signaali ettei tästä taida päästä enää pidemmälle.

En käsitä miten asioista ei voida puhua. Nainen haluaa selvästi jo lapsia, ja naimisiinkin. Minä en halua vielä, kunhan nyt ensin opittaisiin asumaan yhdessä!

Itse olen 30, hän 26.

JOtenkin vaan tuntuu etten kertakaikkiaan osaa. Onko huutaminen liikaa? Saako nykyajan parisuhteissa enää riidellä? Ei nyt jumalauta voi olla näin että yhdestä vastoinkäymisestä laitetaan tavaroita jakoon.

No, onneksi sain duunista pitää saldovapaita niin saa tämän alkushokin hoidettua. Tää koko homma on tullut niin nopeasti eteen ettei vielä tajua tätä...

 

[pettter]

Jotenkin vaan tuntuu etten kertakaikkiaan osaa. Onko huutaminen liikaa? Saako nykyajan parisuhteissa enää riidellä? Ei nyt jumalauta voi olla näin että yhdestä vastoinkäymisestä laitetaan tavaroita jakoon.

Ei se varmaan yhdestä tapauksesta johdu. Pidempiaikainen juttu veikkaisin, mutta miksi pitää huutaa kun puhumallakin toinen kuulee. Ja miksi pitää riidellä, vaikka onkin erimielisyyksiä kuten aina on. Joillakin tietty on äkkipikainen luonne. Ja naisilla on se oma juttu, että kaikki muutkin on samalla puolella, vaikka sitten ilman syytä. Sitäkin tässä varmasti on.

 

[pernaveikko]

Ei se varmaan yhdestä tapauksesta johdu. Pidempiaikainen juttu veikkaisin

Ensimmäisenä tulee mieleen, että on liian nopeasti ruvettu leikkimään kotia ja tyttöä on se alkanut ahdistaa.

 

[Tadu]

Juu tuskinpa se yksi riita on ollut ongelma vaan ikävä kyllä jotain muuta ahdistusta siellä taustalla on. Tsemppiä.

 

[Jerry100]

lopulta huomaa isekin suhtautuvansa naisiin, kuin käytettyihin pahvimukeihin kahvin loputtua.

Allekirjoitus matskua :)

 

[Kaarle6]

Ensimmäisenä tulee mieleen, että on liian nopeasti ruvettu leikkimään kotia ja tyttöä on se alkanut ahdistaa.

Olet osittain oikeassa. Hän on ollut varsin hyvä kodin hengetär, kokkaillut ja siivoillut sekä tullut aina vastaan ovelle kun tulen kotiin, tai kun lähden kotoa pois. Ihan kivaa, mutta jossain vaiheessa alkoi itsekin tuntua että leikitäänkö tässä oikeasti kotia? Sanoinkin hänelle pariin ekrtaan, että arvostan todella tätä, mutta eniten haluan nauttia ja olla hänen kanssaan.

Osasyy tähän on hänen mukaan oma sitoutumiseni. Eli en samalla lailla pompi sohvalta ylös ja riennä ovelle pusuttelemaan, tai lähetä joka päivä pususmaileja whatsappiin, tai jos olen parin päivän duunireissulla, niin soittaa perään ja jutella josta ei ole mitään kerrottavaa.

Rupesinkin miettimään omaa aktiiviisuuttani ja kuulun kai siihen vanhempaan porukkaan joka ei jaksa laittaa kaikesta viestiä. Minulle tärkeintä on luottamus toista kohtaan, ja että tietää että on hyvä olla. Huonoista asioista ja huolista voi aina kertoa, mutta mun mielestä jos sitoitumisen mittari lasketaan nykypäivänä hymiöiden lukumäärässä, on jossain menty pieleen.

Tästä sitoutumisesta on sitten lähtenyt se kierre, että koska en ole näin aktiivinen, niin se tarkoittaa etten halua lapsia, tai naimisiin. Hän niitä haluaisi nyt, vaikka tosiaan, vastahan me muutettiin!

Huh, palasin kotiin juuri treeneistä. Aika epätodelliselta ja kolkolta tämä kämppä tuntuu. Melua pitää vain analoginen seinäkello joka nakuttaa sekunttitahtia tasaisen tappavaan tahtiin...


Noh, eiköhän se siitä. Mutta en tiedä, jotenkin tässä tuntuu että ei vaan voi heittää vielä pyyhettä kehään.