Täytyy nyt vielä näin vähän myöhässä tulla ketjuun huutelemaan, eli omalta osalta projekti nimeltä gradu saavutti päätepisteensä jo noin kolme viikkoa sitten hyväksymisen muodossa. Maisterin paperitkin ovat olleet kirjahyllyssä viime perjantaista saakka. Sen verran pitkä tuo koko opiskeluprosessi oli, että ehkä sen lyhyestä kuvailusta voi joku saada hieman lohtua ja uskoa omaan prosessiinsa.
Tein kandin aikanaan Englannissa jo 2002-2005, jonka jälkeen olen ollut koko ajan täyspäiväisesti töissä. Vuoden 2006 syksyllä aloittelin maisterin vaihetta Helsingissä, mutta työssäkäynti aiheutti viivästystä varsin merkittävästi - toki ei myöskään ollut mikään hirveä kiire saada papereita ulos työpaikan saamiseksi. Parissa vuodessa sain kasaan peräti vajaat 30 oparia.
Kolme vuotta meni poissaollessa, jonka jälkeen yo lähestyi kirjeellä, että nyt olisi syytä tehdä asioille jotain, jos aion heiltä valmistua. Päätin ryhdistäytyä sen suhteen, ja 2011 syksyn ja tämän kevään välisenä aikana suoritin loput 106 oparia. Gradun teko ei ollut aina mitään herkkua, vaikka itse koinkin aiheen mielenkiintoiseksi. Vapaa-ajan ongelmia ei kovinkaan usein ollut, mutta vanhempien, siskon ja kavereiden antaman tuen voimalla jaksoi eteen päin.
Varsinainen kirjoitustyö kävi lopulta melko nopeasti, itseäni ainakin helpotti jakaa gradun kappaleet omiin tiedostoihinsa. En siis koko aikaa nähnyt puuttuvien sivujen lukumäärää ja muokkauksetkin oli helpompaa toteuttaa. Ohjaajan kanssa kävimme tekstiä läpi muutamaan otteeseen, ja etenkin esitarkastuksen kommenttien avulla onnistuin vielä parantamaan tekstiä. Koska en voinut keskittyä pelkästään kirjoittamiseen, en kyennyt panostamaan graduun niin että olisin hionut sitä hirveän moneen otteeseen. Siihen nähden NSLA oli ihan ok arvosanaksi, itselle oli pääasia päästä läpi.
Hieman pitkä tekstistä tuli, yhteenvetona voisi todeta seuraavaa: älä lannistu, vaikka välillä tuntuisi kuinka epätoivoiselta. Uskomalla itseensä ja tekemällä sitkeästi töitä tavoitteensa eteen se tulee vastaan lopulta. Kannattaa myös tehdä itselle aikataulu, jota kykenee noudattamaan. Ja kannattaa muistaa sekin, ettei pakolla kirjoittaminen useinkaan toimi, ainakaan itsellä. Lisäksi kannattaa kirjoittaa ylös aiheeseen liittyvät ideat ja ajatukset, jotka tulevat mieleen muulloinkin kuin työskennellessä. Muuten ne unohtuvat.