The Last Stand oli illan elokuvan nimi ja olihan se nyt ihan timanttia! Arskakin jaksoi yrittää, vaikka auttamatta alkaa käymään liian vanhaksi edes parodiaversioksi vanhasta itsestään. Jos lähtee laskemaan epäloogisuuksia ja alleviivaamaan muita virheitä, kannattaa mieluummin katsoa joku toinen leffa. Tämän pointti on perinteinen toiminta, eikä siinä mennä fysiikan lakien mukaan.
Vähän yskähdellen lähti käyntiin ja mielestäni turhan kauan käytettiin tiettyjen seikkojen alleviivaamiseen. Ymmärrän kyllä vähemmälläkin, että hiljainen aavikkokaupunki on hiljainen aavikkokaupunki. Kuitenkin kun läpi elokuvan kestävä pako alkaa, niin galaksit räjähtävät ja sitä rataa.
Johnny Knoxville on aivan mahtava kylähullun roolissaan. Kun Arska ja Johnny samassa kuvassa ammuskelevat menemään, niin siinä on jotain hienoa. Sukupolvien välinen kuilu ei ole mitään.
Jee-woon Kimin ohjaama elokuva on visuaalisuudessaan hätkähdyttävän realistinen. En pidä sitä kokonaan hyvänä asiana, koska välillä musiikit ja muut äänet tuntuivat päälle liimatuilta. Kuin olisi katsellut töllöstä leffaa ja kuunnellut samalla radiosta elokuvan ääniraitaa. Noita kohtia ei kyllä montaa ollut ja voihan se olla, että vika on sivullekirjoittaneessakin. Blu-ray saattaa osaltaan selittää asiaa, en ole tuollaisiin hienouksiin tottunut.
Kuitenkin, lajissaan merkittävä taideteos ja hienoa huomata, että Schwarzenegger vielä jaksaa, vaikka ei kovin vetreä enää ollutkaan. Pakolliset onelinerit ja punchlinet kuitenkin onnistuivat edelleen.