Aivot, mitä vittua nyt taas?

[Superböle]

Omien aivojen toimintahäiriöt näyttävät olevan sangen tavallisia muidenkin ihmisten keskuudessa mikäli tätä ketjua on uskominen. Muutamia mitä tulee heti mieleen:

-avaimien paniikinomainen etsiminen kaikista taskuista vain todetakseen että ne on jo kädessä
-aamukahvia keittäessä suodatinpussit ovat joutuneet vahingossa jääkaappiin ja maito on ollut murojen kanssa samassa lämpimässä kaapissa, ei onneksi kauaa
-käteisellä maksaessa kynä kädessä vaihtorahojen odottelu
-joskus olen autoa ajaessa havahtunut siihen että olen jo lähes perillä, kun matkaa alkaa muistelemaan niin mitään ei tule mieleen

Yhdelle kaverille kävi hassunhauska tilanne joskus vuosia sitten, kyseinen herra meni autolla töihin ja päivän päätteeksi lähti suoraan viihteelle jättäen auton työpaikan pihaan parkkiin. Seuraavana päivänä krapulasta selvittyä oli lähdössä liikenteeseen mutta kotiparkkis olikin tyhjä ja iski hirveä paniikki, auto on varastettu! Samoin tein poliisilaitokselle rikosilmoitusta tekemään ja sen jälkeen yhteydenotto vakuutusyhtiöön, vitutus oli kova. Pari päivää kului ja kaverin seuraava työvuoro koitti, päivä kuluikin ihan mukavasti puoleen väliin asti kunnes tuli röökitauon ja ulossiirtymisen aika. Puolessa välissä tupakkia oli järkytys aikamoinen, vittu oma auto on tuossa parinkymmenen metrin päässä ruudussa! Sillä hetkellä alkoivat aivot toimimaan ja nolona sai soitella uudestaan poliisille ja vakuutusyhtiöön ilmoittaakseen vain kyseessä olleen väärä hälytys.

 

[-RVL-]

Tutuksi tullut käytäntö on, että sähkökatkon tullessa alan katsomaan televisiota, vaan yritykseksi jää. Sitä aina pimeässä miettii, että jahas jos vaikka laittaisi näköradion päälle, eihän tässä pimeässä ole muutakaan tekemistä.

Muilla samaa vikaa?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Bonuskortti sekoilut myös täällä yleisiä. Jopa niin että Alkon kassalle tarjoaa jotain korttia... Ei ole piru kelvannut...

Joskus 80-luvulla heitettiin kaupassa duunissa olleen siskon kanssa mukahauskaa läppää siitä että R-kioskeilta saisi kohta kepukalaa, ja K-kauppoihin ilmestyy Pirkka-olutta. Tuolloin nuo tuntuivat yhtä etäiseltä kuin Neuvostoliiton romahtaminen, mutta niin vain kipua on saanut kiskalta jo vuosikaudet ja Pirkka on likipitäen myydyintä keskipökköä Suomessa. Niin, Neuvostoliittokin kyllä lakkasi olemasta. Vaan kukapa tietää vaikka Alkossa saisi jonakin päivänä asioida kantiskortin kanssa. Minä haluaisin sellaisen Alko Platinum -kortin, tosi ahkerien asiakkaiden muoviläpyskän.

Viinakaupassa olen minäkin tarjonnut bonuskorttia. Silmälaseja olen etsinyt vaikka rillit ovat tukevasti silmillä. Huoltoaseman pihaan olen ajanut ehdollistuneena tankkaamaan, vaikka tankki oli liki täynnä. Kaikki tämä siksi, että parhaillaan on sattunut liikkumaan päässä niin suuria tai tähdellisiä ajatuksia, ettei triviaalijuttuja jaksa keskittyä miettimään loppuun saakka.

 

[Numero13]

"Mennäänkö huomenna kaljalle?"
"Ai mitä?"
*naks*
"Mennäänkö huomenna kaljalle?"

Olikohan tämä korvien ja aivojen välinen oikuttelu jo täällä, missä kaveri sanoo jotain, et mukamas kuule sitä ja kysyt kaverilta, että mitä se sanoi. Sekunnin sadasosan mukakuulemattomuutesi jälkeen aivosi ovatkin rekisteröineet kuuleman ja kysyt kaverilta mitä se sanoi, vaikka kysymyksen aivan hyvin jo kuulitkin.

Tulipa lööperiä.

Ei helvetti, luulin että tää on vaan mun omaa vajotusta, mutta näköjään muilla samaa oiretta!
Muutenkin tulee oltua käsittämättömän hajamielinen, ainakin puolet tässä ketjussa mainituista sattunut itselle. Mitkä aivot?

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kynä kädessä on tullut kassalla pönöteltyä, vaikka kortinkin olisin jo laittanut siihen lukijaan. Tänään viimeksi.

Hattua on tullut etsittyä muutamaan otteeseen, kun olen jonnekin ollut lähdössä. Kuumeisen etsiskelyn ja kaikkien paikkojen ylösalaisin kääntämisen jälkeen peili paljastaakin karun totuuden.

"Vittu kun en löydä mun puhelinta!" - kaverille puhelimessa, kun olen kiireisenä lähdössä jonnekin.

Tietokoneeseen olen joskus innokkaana ollut virtaa laittamassa päälle, kun jostain muusta askareesta jouduttuani olen työtuoliin istahtamassa. Olkootkin, että kone on jo päällä ja kuva näytöllä...

Onhan näitä. Eikä niitä mehukkaimpia tietysti tule mieleen, vaikka kuinka niitä nyt koettaisi muistella. Odotapas kun huomenna taas aivot heittää pari tahtia välistä niin olisi kerrottavaa, mutta koneelle palattua muisti lyö tyhjää.

 

[kyykäärme]

Tässä pari juttua, jotka kenties sopivat otsikon alle.

Joskus nuorena miehenä asuin Helsingissä Aleksis Kiven kadulla kerrostalon 3.kerroksessa. Oli Vapun päivä, ja kaverit tulivat hakemaan Ullikselle. Olimme jo kadulla, kun muistin unohtaneeni sisälle jotain. Juoksin rappuun, ryntäsin raput ylös ja menin omilla avaimillani alakerran asukkaiden ovesta sisälle. Täysin pöllämystyneenä seisoin vieraassa eteisessä, onneksi ei ketään näkynyt. Vieläkään en tajua, miten pääsin avaimillani väärästä ovesta sisälle.

Toinen juttu oli sellainen, että oltiin avovaimon kanssa tulossa viikon ulkomaanmatkalta, ja mentiin parkkihalliin autoa hakemaan. Ja ajatus iski: emme saaneet tullessamme mitään parkkilippua. Olin ihan varma, että olemme vaan ajaneet avoimista ovista sisään. Ja poistuessa oli puomit edessä. Menin tuohtuneena meuhkaamaan kassalle, joka ei uskonut, mutta kirjoitti laskun yhden päivän pysäköinnistä. Eli voitolle jäätiin. Ja löytyihän se parkkilippukin parin päivän päästä autosta.

 

[Shardik]

Tuossa viime viikolla aivot reistasivat pahemman kerran. Kaveri soitti kesken työpäiväni ja kutsui minut ja vaimoni viettämään iltaa luoksensa. Olin suht myöntyväinen, mutta koska oltiin vaimon kanssa puhuttu illalla käytävän saunassa, sanoin, että pitää vielä katsoa mitä tuo toinen puolisko on mieltä. Kirjoittelin puhelun jälkeen tekstiviestin vaimolleni ja jonkin ajan päästä tuli vastaus tyyliin: "Sopii kyllä. Voimme käydä saunassa huomennakin. Luv <3." Sen enempää miettimättä laitoin luurin takaisin taskuun. Kotona sitten sanoin vaimolle, että pitää lähteä silloin ja silloin, jotta keretään kaverille. Hetken aikaa oli hiljaista, eikä vaimo tunnustanut tietävänsä asiasta mitään.

Hetken selvityksen jälkeen valkeni, että olin lähettänyt tuon tekstiviestini samalle kaverille, joka minulle oli juurikin alunperin soittanut. Huumorimiehenä hän sitten vastasi vaimoni puolesta. Uskomattomasti tuokin viesti meni minulle ihan täydestä, vaikka tuon hymiön käytön olisi pitänyt paljastaa. Tekstiviestin olin jotenkin onnistunut lähettämään kaverille ollen kuitenkin täydessä uskossa, että se meni vaimolleni. Vastauksen tullessa (puhelimeni ei näytä näytöllä keneltä viesti on tullut ennen kuin sen avaa) avasin vain viestin, enkä edes vilkaissut lähettäjää...

Noh, pahemminkin olisi voinut käydä. Lähettämäni viesti oli kuitenkin ihan asiallinen, eikä mitään lepertelyä tai pikkutuhmaa. Se olisi voinut myös mennä jonnekin ihan toisaalle, kuten esim. esimiehelleni.

 

[TheMagnificent]

Tutuksi tullut käytäntö on, että sähkökatkon tullessa alan katsomaan televisiota, vaan yritykseksi jää. Sitä aina pimeässä miettii, että jahas jos vaikka laittaisi näköradion päälle, eihän tässä pimeässä ole muutakaan tekemistä.

Muilla samaa vikaa?

Jos netti ei toimi, yritän päästä aina verkkopankkiin katsomaan onko lasku jäänyt maksamatta.

Lisäksi olen joskus keskustassa kävellessäni miettinyt, että onkohan kaikki talot numeroitu siten että parittomat numerot ovat aina tien vasemmalla puolella.

 

[Snakster]

Muutaman kerran olen ajanut töihin roskapussi mukanani. Menee se sinne duuninkin roskikseen.

Itse tuli vietyä kerran roskat päiväkotiin. Totuus valkeni siinä vaiheessa, kun aloin purkaa kamoja kassista siihen vaihtovaatekoriin.

 

[Jakke Huuliparta]

Toisaalta aivot toisinaan ehdottavat esimerkiksi kateissa oleviin avaimiin tai lompakkoon soittamista. Tämä on niin yleistä, että olisi ihan paikallaan kehittää piippaava pieni avaimenperä tai kortti lompakkoon, johon tosiaan voisi soittaa.

Juuri äsken ajattelin soittaa lompakkooni kun se oli hetkellisesti hukassa.

Nuorempana tuumasin joskus että olispa kätevää jos parturissa voisi pitää lippistä päässä niin ei putoilisi niitä hiuksenpätkiä naamaa kutittamaan ja silmiin.

 

[Leicester]

Hieno ketju! Itsellä on pari kertaa käynyt niin, että suihkuun mennessä on ollut kaksi asiaa mielessä: kusella käynti ja boksereihin laittaminen likavaatekoriin. Niinpä sitten olen kävellyt kylppäriin ja nostanut wc-pöntön kannen ja heittänyt bokserit pönttöön.

 

[Setit]

Tänään tuli tiskattua ja laitettua ruokaa siinä sivussa. Ja niinhän sitä jossain vaiheessa havahduin sekoittaessani broilereita tiskiharjalla. Vähää vaille harmitti, kun se tiskivaahto sekoittui ruuan joukkoon.

 

[Zolomy]

Olen niin tottunut maksamaan kaupassa kortilla että silloin harvoin kun päätän varta vasten ostaa käteisellä (kolikontarve tms), muistuu asia mieleen yleensä siinä vaiheessa, kun kortti on jo lukijassa ja sormi puolimatkassa kohti näppäimiä. Eihän siinä vaiheessa kehtaa enää ruveta peruuttelemaan ja rahat jäävät polttelemaan taskuun.

Joskus kun kotona on tarkoitus mennä toiseen huoneeseen suorittamaan jokin toiminto, perille päästäessä ko. asia onkin päässyt unohtumaan. Tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ns. kelata taaksepäin eli palata lähtöpaikkaan jossa vielä mahdollisesti toistetaan äskettäin tehdyt asiat, jolloin päämäärä muistuu taas mieleen.

 

[fabula]

Yhdelle kaverille kävi hassunhauska tilanne joskus vuosia sitten, kyseinen herra meni autolla töihin ja päivän päätteeksi lähti suoraan viihteelle jättäen auton työpaikan pihaan parkkiin. Seuraavana päivänä krapulasta selvittyä oli lähdössä liikenteeseen mutta kotiparkkis olikin tyhjä ja iski hirveä paniikki, auto on varastettu

Tästä tuli mieleeni oma koomailuni muutamaan vuoden takaa. Töitten jälkeen kävin perinteisesti lähikaupassa ruokaostoksilla. Kauppakassit vaan mukaan ja kävellen kotiin. Seuraavana päivänä pyöräkellarissa etsin pyörääni raivokkaasti ja mistään ei löydy. Olin aivan raivoissani, että mitä helvettiä, pyöräni on varastettu rappukäytävämme pyöräkellarista. Kieuhuin tästä ex-avomiehellenikin, että näköjään meillä asuu samassa rappukäytävässä varkaita. Olin muutenkin vihainen, että hän ei osaa olla tarpeeksi osaaottava varastetusta pyörästäni joka oli ollut minulla ja todella kauan ja sillä oli tunnearvoakin. No, seuraavana päivänä poikaystäväni kävi samaisessa kaupassa ja kotiin tullessaan ilmoitti, että voisit vissiin hakea sen pyörän sieltä kaupan edestä... Kyllä oli älykäs olo sillä hetkellä.

Ihme muuten, että se pyörä oli säilynyt siellä pari päivää. Asuimme kuitenkin melko lähellä keskustaa ja kauppa oli erittäin vilkkaasti liikennöidyn kadun varella. Viime syksynä ikävä kyllä tämä samainen pyörä sitten ihan "oikeasti" varastettiin.

 

[Squit]

Entinen työpaikka oli todellinen musta-aukko minulle. Siellä kun hierottiin papereita niin ne tulostettiin kahtena kappaleena ja vietiin paikkoihin A ja B. Aika usein siinä havahtuu, että mitä helvettiä, veinkö ne laput muka jo? Selvästi muistin tulostaneeni, mutta tulostin on tyhjä, käynpä tarkastamassa. Pisteissä A ja B ei ollut lappujani, eli laput on hävinnyt 30 metrin matkan aikana jonnekin ja samalla olen hukannut tietoisuuteni kyseiseltä ajanjaksolta. Sitten löydän laput käytävän roskiksesta (puolessavälissä pisteitä A ja B) tai kahvihuoneesta (30 metriä väärän suuntaan). Lisäksi töissä aika usein kysyin kaverilta "kävinkö mä jo tupakilla?" ja aika usein tulee takaisin "joo kävit pari minuuttia sitten", eikä mitään hajua.

Melkein aina tulee kortilla maksettua, joten ketjussa aikaisemmin esiin tuodut kohdat osuu kohdilleen. Mutta mulle käy myös niin, että joskus kun sattuu käteistä olemaan rahapussissa ja sen haluaisi pois käyttää, niin silti tulee vain sitä korttia vingutettua. Sitten jälkeenpäin hokasi, että perhana piti käteisellä maksaa. Välillä samat setelit lojuvat aika kauan rahapussissani.

 

[Lunatico]

Tämä on kyllä aivan mahtava topic! Niin paljon yhteläisyyksiä kanssakirjoittajien kanssa, että ihan tässä häkeltyy. Aina luullut, että olen maailman ainut zombie joka koomailee lähes päivittäin, mutta näyttää sitä muillekin sattuvan! Jatkakaa, hauska lukea muiden kommelluksista.

 

[Crumb]

Olin kotona, valmistautumassa yo-kirjoituksiin lähtöön aamulla kello X. Kirjoituspäivä oli ensimmäiseni joten olin tehnyt kaiken valmiiksi ja aamulla kertailin vielä useaan kertaan mielessä ettei mitään unohdu jne. Tärkein tietenkin se että kännykkää ei tule otettua mukaan, josta pidin huolen tarkastamalla noin 7 kertaa että kännykkä jää pöydälle.

Noh, pyöräilin lukiolle. Kirjoitusten alussa valvova opettaja kysyi että eihän kenelläkään varmasti ole kännykkää mukana ja jos on niin tässä vaiheessa voi vielä luovuttaa sen tähän koriin. Naureskelin mielessäni että kuka idiootti ottaisi kännykän yo-kokeeseen mukaan.

Puolen tunnin kokeen tekemisen jälkeen tarkistin vaistomaisesti taskut jostain syystä. En vaan pysty sanoin kuvailemaan sitä tunnetta kun tajusin sen kännykän olevan siellä taskussa.

Eipä sitten mitään vakavaa sattunut kuitenkaan vaan lopulta vartin aivotyöskentelyn jälkeen kävin sulkemassa puhelimen vessassa niin äänettömästi kuin mahdollista valvojan kuunnellessa oven ulkopuolella. Samassa kokeessa kaksi takarivin penaa hylättiin kännykän soimisen takia. Olisin varmaan ihmetellyt että miten se on edes mahdollista jos en itse olisi tällainen sähläri.

 

[Ameno]

"Mennäänkö huomenna kaljalle?"
"Ai mitä?"
*naks*
"Mennäänkö huomenna kaljalle?"

Olikohan tämä korvien ja aivojen välinen oikuttelu jo täällä, missä kaveri sanoo jotain, et mukamas kuule sitä ja kysyt kaverilta, että mitä se sanoi. Sekunnin sadasosan mukakuulemattomuutesi jälkeen aivosi ovatkin rekisteröineet kuuleman ja kysyt kaverilta mitä se sanoi, vaikka kysymyksen aivan hyvin jo kuulitkin.

Tulipa lööperiä.

Tämä on tuttua. Viimeksi pari päivää sitten kun kaupassa kävin, niin kassaneito kysyi sen tutun kysymyksen: "Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?", johon lähes välittömästi reagoin kysymällä "Anteeksi?", kuin en olisi kuullut kysymystä. Jo kesken tuon lausahduksen aivoni kuitenkin rekisteröivät kuulemansa, joten sanoinkin lähes samaan lauseeseen "Anteeksi, joo ei tarttee"...

 

[Leon]

Mun aamutoimet on kuin melkein suoraan Velipuolikuun sketsistä. Muistattehan sen, kun PPP tekee Oskarin arkea? Seison peilikaapin edessä hammasharja kourassa, avaan oven ottaakseni tahnan ja käsi haroo esineitä. "Partakone... ei partakone. Deodorantti... ei deodorantti. Hammastahna?... se on tuubi!"

 

[Isorumailkeä]

Joskus kun kotona on tarkoitus mennä toiseen huoneeseen suorittamaan jokin toiminto, perille päästäessä ko. asia onkin päässyt unohtumaan. Tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ns. kelata taaksepäin eli palata lähtöpaikkaan jossa vielä mahdollisesti toistetaan äskettäin tehdyt asiat, jolloin päämäärä muistuu taas mieleen.

Ahhaha... Kuulostaa äärettömän tutulta. Itselle tämä tosin tapahtuu lähes poikkeuksetta töissä. Useimmiten tämä "Aivot, mitä vittua nyt taas"-fiilis tulee kuitenkin silloin, kun luulee saaneensa lyömättömän idean ja huomaakin sen jälkeen keksineensä, että maa on litteä.

Yksi omista "tähtihetkistä" oli joskus keväällä. Toimistossa on iso verkkotulostin, jolla sitten skannaillaan ja tulostellaan tarpeen ja tilanteen mukaan. Nyt piti poikkeuksellisesti ottaa jostakin paperista kopio. Marssin tulostimelle, laitoin kopioitavan paperin syöttöaukkoon ja... 10 sekunniksi aika pysähtyy ja tuijotin tulostinta täydellisen blackoutin vallitessa. Marssin siitä naapurihuoneeseen kollegan juttusille ja keskustelu eteni osapuilleen seuraavasti:

- Hei, sä kun käytät tota tulostinta enemmän kuin minä, niin osaat varmaan neuvoa, miten tuolla skannataan paperikopioita?
- ????? (kollega tuijottaa meikäläistä n. 10 sekunnin ajan kasvoillaan epäuskoinen "mitä vittua nyt taas"-ilme)
- Siis miten tolla skannataan paperikopioita?
- ?????
- Siis... eiku... vittu, unohda.

Tästä sitten korvat punottaen takaisin tulostimelle ja onnistuin kuin onnistuinkin painamaan "Kopioi"-nappia...

 

[Sistis]

Itse olen kuullut, että eräs kollega olisi aikanaan faksia lähettäessään ottanut ensin paperista kopion, jottei alkuperäinen häviäisi... Tajusi sitten oman kömmähdyksensä hetkeä myöhemmin.

 

[Rautapohkeet]

Mullakin tuppaa olemaan kaupassa ongelmia. Vaikka tekisi kaupplistan himassa valmiiksi, niin joko se lista jää sinne keittiön pöydälle tai katoaa lompakon uumeniin. Ja niin tullaan kaupasta ulos kaljan, röökin ja parin pizzan kanssa. Hassua, että etenkin nuo kaksi ensin mainittua ei unohdu sitten koskaan.

Toinen on, jos lähden esimerkiksi kauppaan ja matkalla pitäisi pysähtyä pankkiautomaatille, niin siellä ollaan sitten kaupan pihassa ihmettelmässä, että mihinhän sitä taas piti mennä ennen kauppaa.

 

[Vili#16]

Pullonpalautuskuittia en muista oikeastaan koskaan antaa kaupan kassalle, vaikka aina sitä kauppareissun alussa päässäni hoen.

 

[Tuusa]

Kahvinkeitto on melko klassinen tähän ketjuun. Milloin keittimeen unohtuu laittaa vesi, milloin kahvipurut ja eikä ole ihan yksi taikka kaksi kertaa, kun sitä virtanappia on jäänyt painamatta. Sitten vaan kuppi kädessä kahvetta hakemaan..

 

[Scissors]

Kahvinkeitto on melko klassinen tähän ketjuun. Milloin keittimeen unohtuu laittaa vesi, milloin kahvipurut ja eikä ole ihan yksi taikka kaksi kertaa, kun sitä virtanappia on jäänyt painamatta. Sitten vaan kuppi kädessä kahvetta hakemaan..

Juuri äsken keitin kahvia, ja keitinpä vielä onnistuneesti. No, sitten otin jääkaapista maitopurkin ulos ja kaadoin kahvin sekaan. Sitten erehdyin katselemaan noin kymmenen sekunnin verran liikennettä ikkunasta, ja kun havahduin, olin laittanut mokkamasterin kannuosan jääkaappiin ja maitotetran pöydälle, erittäin lähelle kahvinkeitintä, ikään kuin kannun tilalle. Jos tämä ketju ei olisi näin pitkä niin alkaisin toisinaan huolestua pääparastani.