Aivot, mitä vittua nyt taas?

[Karpat46]

Monen monta kertaa olen huomannut kiertäväni ympäri kämppää kiroillen ja puhelimessa puhuen. Kun kaveri kysyy, mikä nyt on, on vastaus:"Kännykkä on hävinnyt, voitsä soittaa siihen?".

Sama, mutta yksin kämpillä, puhelin hukassa. Sitten tietenkin keksii, että soittaa siihen. Missäs se mun puhelin oli... Ainiin.

 

[Kulttimörkö]

Joskus autolla ajaessa voi mennä muutama kilometri ohitse kun on niin vahvasti autopilotti päällä, ettei ajamista oikein ajattelekkaan. Muut asiat ovat niin vahvasti mielessä. Autokoulussa tästä asiasta varoiteltiin, mutta mitäpä sille oikein voi jos ei pysy ihan täysin skarppina. Toistaiseksi ainakin auto on pysynyt tiellä.

Mulla on muutaman kerran nuorempana tapahtunut siten, että pyörämatka kaverilta kotiin (n. 2km) on mennyt täysin autopilotilla. Lähdön muistan ja seuraava havahtuminen on ollut kotipahassa. Ilman haavereita tai mitään ja kotiin on aina päästy aika kovalla vauhdillakin.

Ketjun aiheeseen enemmänkin liittyen, nukkumaan kun pitäisi käydä hyvinkin väsyneenä, niin aivot mitä vittua nyt taas? Sieltä käy tulemaan ajatuksia yhtä sun toisesta ja täten uni ei vaan tule.

 

[Luulajanpuisto]

Aika yleisiä näyttää olevan nuo kaupan kassalla sattuvat blackoutit. Siwan kassalla itselleni tapahtui näin muutama viikko sitten.

Jotenkin on niin selkäytimeen painunut se sirukortin käyttö ja tunnusluvun näppäily, että ei enää heti muistakaan miten se maksutapahtuma tehtiinkään juovakorttien aikaan.
Sain sitten lapun kuitattavaksi, ja olin jo ensimmäisen koukeron saanut aikaiseksi, kun huomasin kirjoittavani pankkikortin tunnuslukua. Kesken ensimmäisen numeron huomasin erheeni, ja töhersin paperille jotain sekavaa, nimeäni en tainnut sillä hetkellä edes muistaa.

Ostokset tuppaavat minullakin monesti unohtumaan, siis se varsinainen asia jonka vuoksi kauppaan menin. Kalja harvemmin unohtuu, mutta kahvipaketti tai maito on useasti jäänyt kaupan hyllylle.

 

[alwahla]

Kerran tai pari on tullut ajettua pyörällä jossain ihmeen pilvessä Stadista Keravalle ja tajuihin on tultu vasta siinä seitsemän tuntia myöhemmin. Ensimmäisellä kerralla en ollut nukkunut kolmeen päivään ja olo oli sen mukainen. Otin sitten pyörän alle ja hujautin Keravalle, mutta muistikuvat tuosta reissusta ovat aika hatarat.

Englannissa tuli puolestaan ajettua yön tunteina runsaat 300 kilometriä pelkästään sisulla. Takana oli runsaat 20 tuntia hereilläoloa ja olotila oli heikohko. Lähtöpaikkana oli Gatwickin lentokenttä ja määränpäänä joku pikkukylä Devonissa. Ikinä en ollut aiemmin maassa käynyt, mutta jotenkin sitä sai itsensä ajettua oikeaan paikkaan, vaikka missään ei näkynyt valoja.

Tavarat unohtuvat jatkuvasti, mutta ei niistä nyt jaksa käydä kirjoittamaan.

 

[stairox]

Muutama viikko sitten olin menossa tankkaamaan. Pysäköin pumppujen oikealle puolelle, nousin autosta ja totesin että minullahan on korkki toisella puolella, on muuten ollut jo siitä asti kun ostin auton viisi vuotta sitten. Fiksuna miehenä tein U-käänöksen toiselle puolle pumppuja. Ja taas autosta ulos tankkaamaan. Eiku...

 

[puuha-pete]

Yleensä kaupan kassalla tosiaan nämä jäätymiset. Välillä sanotaan jotakin hyvin erikoista, esimerkiksi kiitos saattaa muuttua samaan, kuin vastaisit puhelimeen töissä. Viimeksi perjantaina unohdin ostamani tupakat kassalle ja painelin jo ulko-ovella kun huusivat perään.

Pari kertaa olen laittanu setelin roskiin ja kuitin lompakkoon. Tämän onneksi olen huomannut siinä tilanteessa.

 

[stairox]

Pari kertaa olen laittanu setelin roskiin ja kuitin lompakkoon. Tämän onneksi olen huomannut siinä tilanteessa.

Oletko aivan varma että olet huomannut joka kerta?

 

[kharon]

Jokaiselle on varmasti käynyt jossain elämänvaiheessa perinteinen lukkojentaakse Jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä jäänyt lukkojen taakse. Tämänhän yleensä tajuaa kadulla tai oven paiskautuessa kiinni. Se reaktiohan tuon tajuamisen jälkeen on helvetin pikainen taskujen huitominen. Taskut käydään läpi Boltmaisella nopeudella. MIKSI? Jos avaimet on jo lukkojen takana, niin kerkeää asian varmistamaan aivan rauhassakin.

 

[Rod Weary]

Jokaiselle on varmasti käynyt jossain elämänvaiheessa perinteinen lukkojentaakse Jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä jäänyt lukkojen taakse. Tämänhän yleensä tajuaa kadulla tai oven paiskautuessa kiinni. Se reaktiohan tuon tajuamisen jälkeen on helvetin pikainen taskujen huitominen. Taskut käytdään läpi Boltmaisella nopeudella. MIKSI? Jos avaimet on jo lukkojen takana, niin kerkeää asian varmistamaan aivan rauhassakin.

No kun kerran näin väitetään, niin kyllä se minun kohdallani pitää paikkansa. Olin joskus lähdössä perjantaikierrokselle ja kokeilin, että avain on varmasti mukana. Sitten läimäsin oven kiinni ja aloin turvalukitsemaan ovea --- autonavaimella.

 

[Uleåborgir]

Joskus kun pitäisi valita kavereiden kesken YouTubesta "joku kappale", eivät aivot sillä hetkellä muista yhtään kappaletta musiikin historiasta.

Sama, mutta yksin kämpillä, puhelin hukassa. Sitten tietenkin keksii, että soittaa siihen. Missäs se mun oli... Ainiin.

Toisaalta aivot toisinaan ehdottavat esimerkiksi kateissa oleviin avaimiin tai lompakkoon soittamista. Tämä on niin yleistä, että olisi ihan paikallaan kehittää piippaava pieni avaimenperä tai kortti lompakkoon, johon tosiaan voisi soittaa.

 

[fat of the land]

Tämä. Tosin sillä erotuksella, että menen vessaan, avaan kannen, pyyhin vessapaperilla istuimen ja laitan paperin roiskeläpäksi pyttyyn, vedän vessan ja poistun.

Kun pääsee pois vessasta joutuu toteamaan ettei se paskahätä tolla vielä helpottanut.

Hah mikä neiti! Ei äijät ala mitään pönttöjä vuoraamaan. Varo ettei aivot ihmettele "mitä vittua" kun laitat tamponin rektumiisi.

Sitten aiheettomasta vittuilusta asiaan: Aika usein tulee tultua duunista himaan työavaimilla. Selkeästi sen merkki, että vapaapäivän pitäisi olla tulossa. Tapahtuu yleensä 3 työpäivän jälkeen, joten siinä vaiheessa varmaan se kropan ja aivojen yhteistyö on koko ajan töissä kiinni.

 

[JTK]

Jokaiselle on varmasti käynyt jossain elämänvaiheessa perinteinen lukkojentaakse Jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä jäänyt lukkojen taakse.

Jokaisellehan on varmasti jossain vaiheessa elämää käynyt niin, että kirjoittaa lähes saman asian kaksi kertaa peräkkäin.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Meneeköhän tähän ketjuun, mutta monelle on varmasti käynyt niin, että katsot kelloa ja kaveri kysyy samalla paljonko kello on. Jostain ihmeen syystä joudut katsomaan kelloa uudestaan tarkistaaksesi ajan.

Mitä helvettiä?

 

[Rod Weary]

Meneeköhän tähän ketjuun, mutta monelle on varmasti käynyt niin, että katsot kelloa ja kaveri kysyy samalla paljonko kello on. Jostain ihmeen syystä joudut katsomaan kelloa uudestaan tarkistaaksesi ajan.

Mitä helvettiä?

Tuttua, niin tuttua. Samoin se, kun avaa tarkoituksella telkkarin uutisten aikaan tsekatakseen säätiedotuksen. Ihan vaan huomatakseen, että on tuijottanut meteorologin mauttomia kuteita viisi minuuttia, seuraavan päivän säästä ei edelleenkään mitään havaintoa.

 

[shineman]

Tuntemattomasta numerosta tulee soitto. Vastaan ja soittaja esittelee itsensä, mutta minä sitä en melkein ikinä heti kuule/tajua kuka siellä soittaa. Vastaan kuitenkin "terve" ja koitan seuraavista lauseista ottaa kiinni kuka siellä jutustaa.

Kuulossa ei kuitenkaan ole vikaa, ainakaan pahasti.

ja kassalla on usein kynä kädessä rahalla maksaessa, perus.

 

[Janiz80]

Samoin se, kun avaa tarkoituksella telkkarin uutisten aikaan tsekatakseen säätiedotuksen. Ihan vaan huomatakseen, että on tuijottanut meteorologin mauttomia kuteita viisi minuuttia, seuraavan päivän säästä ei edelleenkään mitään havaintoa.

Hyvä tietää, että en olekaan yksin vammani kanssa. Täällähän on muitakin haasteellisia kavereita. Aika monta kertaa olen odottanut mainokset läpi, sen jälkeen tuijotellut sen säätiedotuksen läpi ja sen jälkeen joutunut tarkistamaan säätiedotuksen muualta.

Huoh. Mitä vittua.

 

[puuha-pete]

Meneeköhän tähän ketjuun, mutta monelle on varmasti käynyt niin, että katsot kelloa ja kaveri kysyy samalla paljonko kello on. Jostain ihmeen syystä joudut katsomaan kelloa uudestaan tarkistaaksesi ajan.

Mitä helvettiä?

Itse katson puhelimesta mitä kello on, laitan näppäinlukon takaisin ja puhelimen taskuun. Minuutin sisällä se pitää tarkastaa uudelleen, koska en muista mitä se on.

Samoin tuo säätä koskeva asia on hyvin tuttua. Monta kertaa oikein odottaa, että säätiedote tulee, sitten sen jälkeen kysyy joltain, että mitä se oikein lupasi.

 

[Haastattelija]

Muutama vuosi sitten hävitin lompakkoni Helsingin yöelämään. Asian huomattuani sitten nopeasti soitin ja suljin Visani. Näin ainakin yritin. Seuraavana aamuna karu totuus iski: Visan sijasta olin sulkenut oman puhelinliittymäni, siis sen saman josta soitin. Lompakko löytyi kotoa...

 

[kiljander]

Yksi bravuureistani oli parturiinmeno. Kun istuin tuoliin, riisuin rannekelloni pöydälle aivan kuin olisin suihkuun menossa. Juu, ei hajuakaan miksi. Samantien kuitenkin tajusin tuon ja laitoin takaisin ranteeseen.

 

[Schadowan]

Eilen paistoin jauhelihaa ja yleensä heitän jauhelihat paistamisen jälkeen siivilään,jotta ylimääräiset nesteet valuvat pihalle (pakkomielle). Tällä kertaa kuitenkin laitoin siivilöinnin jälkeen hanan päälle ja uitin jauhelihaa noin 5sekuntia juoksevan veden allan. Järkytys oli kova,kun ymmärsin mitä olin juuri tehnyt/tekemässä.

EDIT: ja tiedättekö sen fiiliksen kun lähdet himasta roskapussin kanssa ulos duuniaamuna ja huomaat,että kyseinen roskapussi on vielä mukanasi kun astut duunin ovesta sisään. Näin on tapahtunut kolme kertaa viimeisen vuoden sisällä. Hieno tunne. Hajamielisyyden piikkiin.

 

[Scissors]

Muutama vuosi sitten hävitin lompakkoni Helsingin yöelämään. Asian huomattuani sitten nopeasti soitin ja suljin Visani. Näin ainakin yritin. Seuraavana aamuna karu totuus iski: Visan sijasta olin sulkenut oman puhelinliittymäni, siis sen saman josta soitin. Lompakko löytyi kotoa...

Ihan loistava! Aiheutti totaalirepeämisen täällä, iso peukku.

Nuo tässäkin ketjussa ainakin Brunon mainitsemat kauppareissut ovat kyllä silkkaa komiikkaa. Menee hakemaan emännän pyynnöstä jotain sipulia tai vessapaperia, sitten kaupassa jahkailee ja katselee kaikkea muuta, ostaa kaikkea muuta, ja kotiin tullessa saa osakseen ansaittuja sivalluksia siitä miten pöhkö onkaan kun kahden tuotteen takia sen kauppareissun tekee, muttei tajua silti tuoda niitä.

Kännijutut ovat toki asia erikseen, mutta monesti olen yrittänyt kapakoissa maksaa tuoppeja jollain kortilla, joka ei todellakaan käy maksuvälineeksi. Kerran yksi tarjoilijatyttö sai revittyä huumoria siitä kun tarjosin lompakkoon jäänyttä hytin avainkorttia pankkikortin sijaan sinnikkäästi kahdella eri maksukerralla. Se kuittailu jatkui vielä kun haki tyhjiä tuoppeja pöydästä.

 

[FutureHockey]

Juu täälläkin päin on tuttuja nuo kauppaselkkaukset: Muiden bonuskorttien tarjoaminen väärän ketjun kaupassa on ihan normia arkipäivää jo ja joskus olen epähuomiossa tai ajattelemattomuuttani tarjonnut jopa kirjastokorttia myyjälle, ei kelvannut kuulemma. Tuttua on myös se, että lähden kauppaan ostaakseni jotain tiettyä (esimerkiksi maito etc.) ja saavun kotiin juurikin kaljapackin, sipsipussin ja muiden mättöjen kera, mutta kun emäntä saapuu kotiin huutaen maitoa, iskee juurikin otsikon mukainen "aivot, mitä vittua?"-fiilis..

Kelloa en myöskään koskaan muista, vaikka sitä olisin juuri katsonut ja joku sitä minuutin päästä kysyisi. Sama reaktio on mm. TV-ohjelmistoa katsellessa. Tuolloin tulee joskus sattumalta joku hyvä TV-ohjelma bongattua ohjelmistosta ja siitä sitten siirrytäänkin TV:n eteen sitä ohjelmaa katselemaan, mutta tämä kaikki tapahtuu lopulta kanavasurffauksen kautta, koska olet jo unohtanut, että mikä helkkari se ohjelma nyt olikaan ja miltä kanavalta se tulikaan.

Tapahtuipa tuossa jonkin aikaa sitten, että piti festareiden anniskelualueelle mennessä näyttää henkilöllisyystodistusta, mutta ei sitä vain perkele löytynyt mistään vaikka käänsin koko lompakon nurinniskoin ja kortit kävin yksitellen vielä lävitse (tässä vaiheessa alkoholiakaan ei mielestäni paljoa vielä veressä ollut..), mutta niin vain piti todeta, että henkilöllisyystodistus ei yksinkertaisesti ole lompakossa ja sisälle päästiin sitten todistelemalla ikää täysin toisilla korteilla. Jonoon astuessani kuitenkin havahduin, että kyseinen kortti oli hupparini "kengurutaskussa" kokoajan, koska sen sinne itse jonottaessani olin jo ikäänkuin valmiiksi ottanut esille, kun tilanteen arvasin tapahtuvan..

 

[Ölppä]

Toissapäivänä olin olkkarissa katsomassa telkkariani ja teki mieli vettä. Menin sitten keittiöön kraanalle vettä ottaakseni mutta muistin että lasi olikin jäänyt olkkariin, kävelin olohuoneeseen ja jäin miettimään että mitäs mä nyt täällä teenkään. Kymmenisen sekuntia pohdiskelin asiaa ja totesin että sama se, haen vettä. Menin keittiöön takaisin ja muistin että lasiahan sitä olin vailla.

Eilen töissä odottelin mikron kilahtamista ja kun kilahdus tuli, menin hakemaan kahvia. Työkaveri sitten herätti kysymällä miksen ottanutkaan safkaa ulos mikrosta. Mitä vittua nyt taas?

Näitä sattuu nykyään turhankin usein, parin kuukauden sisällä on tullut huomattua entistä enemmän näitä ns. "jäätymisiä" omalla kohdallani. Usein lähden myös kotoa autolla johonkin ja autoon päästyäni mietin että mihinkäs sitä oltiin matkalla. Kävelen kotiin ja muistan että mun piti mennä tankkaamaan tms. Onhan näitä muitakin mutta ei jaksa muistaa.

 

[Old Ray]

Monesti olen hävittänyt puhelimeni ja aikonut soittaa siihen, kunnes olen tajunnut, että milläs puhelimella siihen soittaisin. Mutta todellisen mtnv aivot-reaktion olen kokenut, kun hukassa on ollut esim. kengät ja viisaana miehenä tajunnut kaivaa puhelimen jo kouraan aikomuksena soittaa kengille missä ne luuraa. Ei ole vielä kertaakaan menneet puhelut perille.

 

[AnaMasa]

Varmaan puolet mainituista osunut kohdalle.

Mulla on tapana vetää aamukahveet autossa. Bravuuriliikkeeni on keittää tarkalleen iso termosmukillinen kahvia, jatkaa muita aamutoimia ja lopuksi kaataa kaikki kahvit viemäriin huuhdellen samalla välineet huolellisesti. Tuota seuraa hetken päästä auton käynnistys ja kaurismäkeläinen tuijotus kaukaisuuteen.