Vituttaa koko elämänsä kaupungissa eläneet ihmiset, jotka ei tajua maalla asumisesta hevon vittua mutta silti heidän pitää päteä ns. "asiantuntijoina".
Vituttaa koko ikänsä Suomen lakien alaisena eläneet ihmiset, jotka eivät tajua lain kunnioittamisesta mitään, mutta joiden pitää silti päteä ns. "asiantuntijoina".
Jos susi tai muu villieläin katsotaan ihmiselle tai ihmisen lähiympäristölle haitalliseksi, se voidaan ampua tai siirtää laillisesti viranomaisten toimesta. Joidenkin lajien kasvua kontrolloidaan antamalla laillisesti tietty määrä kaatolupia. Jos jossain petoeläimet verottavat karjaa jne (kuten Lapissa poroja), niin valtio maksaa karjasta laissa säädetyt korvaukset ja tarpeen mukaan puuttuu laillisin keinoin asiaan.
Joko lakeja noudatetaan ja niitä valvotaan tai sitten laeilla ei ole merkitystä. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta, että joku sekopäinen yksinäinen asemies joka horisee "yhteiskunta teki minusta sen, mikä olen" ei ole minkään valtakunnan ratkaisu petoeläinten aiheuttamille mahdollisille ongelmille, joita maaseudulla mielellään liioitellaan isompien korvauksien toivossa.
Jos se susihukka syö hevosesi, lehmäsi, kanasi ja vaimosi niin silloin asiaan voidaan puuttua lain määräämin keinoin. Jos Sepe Susi vainoaa lapsiasi kun nämä hiihtävät kesät talvet kouluun tiettymättömien erämaiden halki niin silloin Sepe voidaan ampua tai siirtää muualle, ja se tehtävä kuuluu joko poliisille tai poliisin valtuuttamalle metsästysseuralle. Ja tällöin eläimen kaataminen on täysin perusteltua. Sinä päivänä kun suomalainen susi saalistaa ja syö suomalaisen lapsen niin susikantaa saa harventaa reilustikin. Tätä päivää saa tosin odotella, koska 300 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissakaan ei luonnonvarainen susi ole tietääkseni tappanut sadan vuoden aikana kuin yhden erämetsiin hortoilleen ihmisen ja itsenäisessä Suomessa susi ei ole kenenkään päälle käynyt ikinä.
Isoissa kaupungeissakin on omia "petojaan" - päällekarkaajia, raiskaajia, varkaita, ryöstäjiä ja rattijuoppoja. Nämä aiheuttavat paljon enemmän kuolemia, ongelmia ja kärsimystä kuin Suomen kaikki yhteenlasketut petoeläimet (ja hirvet, lehmät, ampiaiset, kyyt ynnä muut kuolemia aiheuttaneet ihmiskunnan viholliset päälle). Jos lehdessä olisi juttu jostain lähiöpubin punaniskasta, joka kertoisi hakkaavansa tai ampuvansa "nilkkejä" jotka häiritsevät hänen elämäänsä tai murtautuvat kerrostalon kellarikoppiin, niin pitäisitkö moista henkilöä yhtä suurena sankarina kuin mitä pidät tätä salametsästyksellä ja lainrikkomisella kerskailevaa, aseistettua ja vaarallista susihattumiestä? Ehkä pitäisit. Minä pitäisin moista tyyppiä häiriintyneenä, itsensä lain ja yhteiskunnan ulkopuolelle asettaneena rikollisena, kuten pidän tätä susihattumiestäkin.
Jos on kuvitteellisista tai todellisista petoeläinongelmista jotain näyttöä, niin sitten on syytä ottaa yhteyttä lainsäätäjiin ja/tai pistää poliisi ja valvotut metsästysseurat tapauskohtaisesti asialle. Tappamisen himoaan impulsiivisesti tyydyttäviä asefetisistejä ei kaivata. Ei sivistyksen pariin kaupunkeihin eikä "maalaisuudestaan" ylemmyydentuntoisten punaniskojen täyttämille korpiseuduille.
Ituhipiksi tai miksikään cityvihreäksi minua on turha kuvitella, päin vastoin. Ja äitinikin sukujuuret ovat "korvessa", isovanhempien asuinsijoilla tuli lapsena vietettyä aikaa ja esi-isissä on nimekkäitäkin petoeläinten kaatajia ajoilta, jolloin petoeläinten aiheuttama uhka oli todellinen eikä liioitellun hysteerinen. Eipä ainakaan äitini suvussa ollut mitään patologista susi- tai karhupelkoa tai kontrolloimatonta halua tappaa kaikki nelijalkaiset olennot, joista joku häivähdys huhujen mukaan on nähty.
Ainakin näin etelässä iso osa "susihavainnoista" on ollut havaintoja koirista, luulipa joku hirveäkin kerran sudeksi. Susihysteriaa on turha lietsoa jos naapurin Musti juoksee pururadalla.
Mitä tulee kerrostaloista huuteluun, niin katson oikeudeksi huudella kerrostaloista niin kauan kuin isompien kaupunkien verokertymällä tekohengitetään pystyyn kuolevia syrjäseutuja ja pikkukuntia sen sijaan, että palvelut keskitettäisiin isompiin keskuksiin.