Ei saatana mikä olo ja paremmasta ei vielä tietoa.
Avauduinkin jo tuonne krapulaketjuun mutta nyt tämä tilanne ansaitsee viestin tänne vitutusosioonkin.
Vetäisin siis uudenvuoden juhlinnan aikana reilummanpuolisen ilmaveivin ja se tapahtui niin että kaverin talossa tulin toisen kerroksen parvekekaiteen kanssa n. 3,5-4 metristä pää edellä jäiseen kenttään, ja nyt on olo sen mukainen.
Saatana että oli vaikea kampeutua sängystä ylös ja tuo operatio nyt aamulla aiheutti semmoisen huudon/korinan että 4v tyttäreni joka seurasi tapahtuman sivusta purskahti hyteeriseen itkuun.
Tuossa rytäkässä meni siis 3 kpl kylkiluita ja komea kalju ja naama ei ole tällä hetkellä aivan yhtä komeita kun pari päivää sitten, ja aiheuttanee sen että viikkoon pariin ei tule edes kaupassa käytyä, ja tietysti tällä hetkellä yleisen olotilan vuoksi ei ole muutenkaan mitään asiaa lähteä mihinkään.
Kaiken kruunaa oikea polvi joka ilmeisesti osui alla olevan terassin kaiteeseen ja tällä hetkellä siinä ei ole pitoja eteen eikä taakse saatikka sivulle ja lisäksi näyttää että siihen on kertynyt arviolta 5l nesteitä, ja on siis n. tuplat toiseen koipeen verrattuna.
Nyt tässä odottelen pikalähetettä magneettikuviin koska oli viikonloppu kun tämä tapahtui ja ilmeisesti myllyt eivät silloin olleet käytössä.
Koko muuhun runkoon tehtii joku viipalekuvaus eikä siinä vissiin mitään hälyyttävään näkynyt ainoastaa ristiselässä joku niveä/välilevy ei ollut oikeen ruodussa, mutta voi olla vanhempaakin vikaa.
Kaikenkaikkiaan kaikki liikkuminen on tällä hetkellä helvetin tuskallista ja varsinkin kaikki ylösnousut aiheuttavat semmoisen tuskan että itkisin/huutaisin kurkku suorana koko ajan jos hengen salpautumisen vuoksi pystyisin.
Mutta tapahtumiin nähden on kyllä syytä olla kiitollinenkin koska tuossa ei missään nimessä halvaantuminen/noutaja voinut olla kovin kaukana, ja kun tarkemmin miettii noita vaihtoehtoja niin loppujen lopuksi kyllä nänä tuskat ja vitutukset saatana sentään kestää.
Näin kirjoittelin vuoden alkupuolella ja tietysti tuosta rytäkästä kun kului aikaa niin tilannetta osasi katsoa positiivisesti, eikä enään suuremmin vituttanut vaan tunsin suurta riemua ja helpotusta että yleensäkkin kävelen ja olen hengissä.
Mutta nyt rapia 4kk tapaturman jälkeen alkaa taas keittää niin saatanasti koko tilanne ja etenkin Tapiola vakuutusyhtiö joka ei saatana sentään saa minkäännäköistä korvauspäätöstä aikaiseksi, että voisi siirtyä vaikka yksityiselle puolelle jossa hoitoa saiai huomattavasti nopeammin.
kylkiluut vittuilee edelleen ja panacodia ja 800mg buranaa joutuu syömään edelleen varsinkin öisin mutta noiden kanssa pärjää kun tietää että jossain vaiheessa helpottaa, mutta tuosta polvesta se riesa tuli.
Se on nyt kertaalleen leikattu ulkosyrjän puolta jonne kiinniteltiin jotain ja nyt kuitenkin on tilanne se että polvessa ei ole yhtään ehyttä sidettä ja voitte kuvitella mikä nautinto on sillä liikkua, ja siitä ei oikeen mitään tulisikaan ilman semmoista nivellettyä tukea.
Totta helvetissä tuon ensimmäisen leikkauksen jälkeen sain jonkun helvetin bakteerin haavaan ja sitä hoideltiin toista kuukautta ja saatiin kuitenkin lopulta kuntoon, mutta nyt alkoi helvetinmoinen pallottelu lääkäriltä toiselle.
Tuntuu käsittämättömälle että mulle annetaan aika jollekkin lääkärille joka tutkittuaan hieman koipea ja laput luettuaan ilmoittaa että hän ohjaakin toiselle lääkärille kun on kuulemma spesialisti, ja tähän hommaan saadaan uhrattua viikkoja.
Niillähän on ne saatanan kertomukset siellä valmiina ja ei luulisi olevan ylivoimainen homma katsoa että kuka kykenee jatkamaan etiäpäin.
Alussa kun rupesi selviämään vammat niin ajattelin että varmaan pari kuukautta menee vähintään että on jonkunmoisessa lyönnissä mutta nyt ajatukset ovat semmoiset, että jos ensi vuodenvaihteessa jollakin lailla kävelee niin hyvä on,