Siinä yhdessä valinnassa kiteytyy ehkä jonkinlainen Jalosen maajoukkueen paradoksi. En tiedä kannattaako ehkä Lajusta ja Pulkkista laittaa vastakkain, mutta ylipäänsä se, että suomalaiseksi pelaajaksi poikkeuksellisen ratkaisupotentiaalin omaava pelaaja jätetään joukkueen ulkopuolelle, kertoo jotain vallitsevasta mentaliteetista. Vähän sama asia oli Leinonkin kanssa eli häntä katsottiin vähän pahalla kun ei ehkä pelaakaan kaikkien toivomusten mukaan, mutta toisaalta omaa kyvyn ratkaista pelejä. No onneksi meillä on sentään Aaltonen ja Granlund, jotka omaavat jotain poikkeuksellista (sitä mikä tulee selkäytimestä), mutta harmi vaan, että hekään eivät ole selkeitä maalintekijöitä kuten Pulkkinen.
Se mitä tässä koitan hakea on, että juuri tämä tiukka pelitapakuri antaa mahdollisuuden myös näille "mikaympäripyörälöille" esittää parasta pelaamistaan ja Jalonen laittaa tähän toivonsa. Ilman selkeää konseptia he olisivat kusessa kun taas Granlundit, Aaltoset, Pulkkiset ja Leinot ovat näitä ns. luonnonlapsia, jotka pelaavat peliä eivätkä tarvitse yhtä tiukkaa pelitapaa tuekseen.