Muutama hajanainen ajatus heräsi keskustelun jatkoksi.
Kuten todettua, Kovaltshukin sopimus ei suoraan riko tiettävästi yhtään työehtosopimuksen pykälää. On huomattavaa, että sopimuksen laadinnassa on ollut mukana myös
Steve Pellegrini, NHL:n entinen cap-asiantuntija, joka on nykyisin Devilsin palveluksessa. Joten eiköhän senkin puolesta Kovyn sopimuksen yksityiskohdat ole hiottu täyttämään muodolliset vaatimukset.
Kovaltshukin sopimuksen syynääminen on tietysti sillä tapaa merkittävä poikkeustapaus, koska toista näin pitkää tai rahakasta ufa-sopimusta ei ole aiemmin tehty eikä nykyisen työehtosopimuksen aikana vapaiden agenttien markkinoilla ole oikeastaan ollut toista yhtä suurta, uransa huipulla olevaa tähteä kuin Ilja Kovaltshuk. Tässä mielessä liigan väliintulo on ymmärrettävää, mutta perusteet ovat hieman epäselvät, koska sopimuksen täyttäessä muodolliset vaatimukset, ei tosiasioihin perustuvia argumentteja sen kumoamiseen oikeastaan ole. NHL:n virallisen kannan mukaan Kovy ei pelaisi sopimustaan loppuun saakka. Mutta samalla liiga olettaa, että Hossa, Pronger, Luongo ja kumppanit pelaavat omat sopparinsa loppuun saakka eikä löytänyt näiden albatrossien ehdoista huomautettavaa? Tällä tavoin NHL ilmaisee, että on ok hyödyntää porsaanreikiä, mutta ei liikaa, tai muuten...
On selvää, että näistä viime vuosien ylipitkistä sopimuksista ja niiden ehdoista tulee eräs keskeisistä kysymyksistä tulevissa sopimusneuvotteluissa liigan ja pelaajayhdistyksen välillä. Mielestäni on tavallaan ihan sama, millaiseksi tulevan CBA:n sisältö muodostuu, koska täysin "vedenpitävää" siitä ei tule kuitenkaan, vaan kaikki joukkueet etsivät - Ja ennemmin tai myöhemmin löytävät - porsaanreikiä ja siekailematta myös käyttävät niitä edukseen. Kuitenkin kyseessä on vain löytää keinot parhaan mahdollisen joukkueen rakentamiseen. Toisaalta asiaa voi katsoa myös siltä kantilta, että GM:en paremmuutta määrittää myös se, miten hyvin manageri pystyy käyttämään sopimuksen tarjoamaa pelivaraa hyväkseen. Liigan jokainen manageri ja omistaja olisivat tehneet vastaavanlaisen sopimuksen kuin Lamoriello ja kumppanit, jos Kovaltshuk olisi sillä keinoin saatu omaan joukkueeseen. Sitä paitsi, eihän Los Angelesin tarjous 15 vuotta ja 80 miljoonaa ollut mitään muuta kuin yksi "huijaussopimus".
Yksittäisenä havaintona: En usko, että etupainotteisista sopimuksista päästään eroon tulevassakaan työehtosopimuksessä, eivätkä ne toisaalta ole yksiselitteisesti huonoja. Pelaajat saavat oikeutetusti korkeinta palkkaa ollessaan huipulla ja tulotaso laskee, kun iän myötä suoritustaso oletusarvoisesti laskee. Huippu-urheiluun kuuluu olennaisesti esimerkiksi loukkaantumisriskin aiheuttama epävarmuus eikä ole ainakaan pelaajien edun mukaista, jos ura päättyy ennenaikaisesti ja sopimuksessa määritellyistä tuloista iso osa jää sen vuoksi saamatta, että palkanmaksu on tasattu koko sopimuskaudelle. Näin joukkueet toisaalta välttävät tilanteet, joissa pelaaja on alipalkattu huippuvuosinaan ja ylipalkattu uransa lopulla.
Tilannetta voi verrata nyt vaikkapa (tuli ensimmäisenä hatarana esimerkkinä mieleen) Jay Pandolfon tapaukseen, jossa hän pelasi alle 750 000 taalan palkalla uransa parhaat vuodet ja saatuaan uuden sopimuksen ja "palkkapäivänsä" hän roikkui 2,5 miljoonan tuloilla nelosketjun ja katsomon välillä. Toisaalta yksittäisten pelaajasopimusten esiin nostaminen ei välttämättä kerro kuin osan totuudesta, koska joukkuetta pitäisi kai ainakin periaatteessa rakentaa kokonaisuutena ja pelaajien palkkakuluja koetetaan jakaa eri vuosille, joten myös sen vuoksi yksittäisen pelaajan vuosittaiset tulot saattavat heitellä rajustikin sopimuskauden aikana. Mahdollisuus jakaa palkkamenot haluamallaan tavalla (työehtosopimuksen määrittämien reunaehtojen mukaisesti) antaa myös seuroille niiden tarvitsemaa liikkumavaraa esimerkiksi joukkueen rakennusvaiheessa, jossa nuoria pelaajia kiinnitetään tai kun runkoa täydennetään konkareilla ja roolipelaajilla.
Toki sopimusten etupainotteisuus yhdistettynä massiiviseen pituuteen ja nykyinen cap hit -käytöntö mahdollistavat myös kyseenalaisen palkkakaton kanssa kikkailun, kuten on nähty. Mutta mitä vaihtoehtoakaan liigalla lopulta on kuin hyväksyä työehtosopimuksen mukaiset pelaajasopimukset, koska sopimusteksteissä ei puhuta mitään CBA:n "hengen" rikkomisesta, vaan pelkästään sopimuspykälien sisällön rikkomisesta.
edit. Joukkueiden pelivara on myös koko liigan kannalta tavallaan edullista, koska se ei halua menettää tähtiään KHL:ään. Etupainotteisten sopimusten kieltäminen tai muunlainen pelivaran pienentäminen on suoraan KHL:n ja miksei tiettyyn rajaan asti myös muiden eurooppalaisten suursarjojen etu.