Tämä ei kuitenkaan itsessään ole vielä moraalinen tai eettinen kanta vaan vain huomio, tai lähinnä väite, moraalin synnystä. Olisi kiinnostava kuulla kantojasi kuitenkin myös tästä näkökulmasta. Otetaan esimerkiksi joku yleisesti karuna pidetty teko, sanotaan vaikka 5-vuotiaan lapsen raiskaaminen ja tappaminen hitaasti kiduttaen (tälläisiäkin tekoja maailmaan mahtuu) - sanotko nyt, että pidät tälläistä vääränä, koska se ei auta yhteisön evolutionääristä kehitysta (ja jos auttaisi niin pitäisit sitä oikeana) vaan pitäisitkö oheisen kaltaista tekoa vääränä tilanteesta huolimatta? Siis ikäänkuin universaalisti vääränä - vai riippuuko tosiaan kaiken toiminnan arvottaminen sen evolutionäärisestä potentiaalista? Tosin en tiedä, miten edes voimme arvioida, mikä toiminta alati muuttuvissa olosuhteissa on hyödyllistä jälkeläisten tuottamisen kannalta ja mikä ei.
Eikös tuossa nyt ole hieman olkiukon hajua, koska eihän Tarinankertoja sinänsä sanonut että hän jokapäiväisessä elämässään arvottaa asioita evolutionäärisen hyödyn kannalta vaan että evolutionäärinen hyöty on ohjannut ihmispopulaatioitten yhteisönormien kehitystä sellaisiksi että aika moni pitää mainitsemaasi tekoa vääränä, sinänsä tiedostamatta miksi tuntee näin. Syythän sitten "väärän" tunteelle voivat olla moninaiset, lähtien vaikkapa hoivavietistä yleiseen lauma-ajatteluun, missä lauman lasten kärsimys on lauman selviytymiselle haitaksi.
Juuri sen takia etteivät normit ole kiveen kirjoitettuja, me voimme niin helposti toimia niitten vastaisesti, koska meillä ei ole mitään aitoja esteitä siiihen toisinkuin vaikkapa lentämiseen, minkä ihmisgenomi valitettavasti estää aika täydellisesti vrt. lintugenomi.