Aku Ankka

[Jone29]

Tarinoista vaan on kadonnut se rauhallinen ja leppoisa ote, jossa oli jotain opettavaistakin. Ei mua kiinnosta käydä saman aukeaman aikana etelänavalla, marsissa ja kuussa.

Täsmälleen. Vanhoissa kunnon Ankkareissa oli klassiset aiheet. Välillä oltiin ongella ja välillä Aku etsi uutta työpaikkaa. Leppoisaa "ilon ja älyn hölkkää"... Vai miten se Aku jossain sarjassa kuvaili oman lapsuutensa sarjakuvia...

 

[Sampe]

Ei PRKL! Mikä tarina tää oli, jossa Pelsi-appelsiinimehu esiintyi?

Taitaapi olla tarina nimeltä Sulatussädetin, joka löytyy myös Aku Ankan taskukirjasta numero 67.

Itsekin olen viettänyt lapsuuteni AA:n parissa ja kirjahyllyssä on edelleen 7 kansion verran vuosien 88-96 lehtiä. Erityisesti 90-luvun alkupuolesta tuli elettyä melko iso osa Ankkalinnassa, mutta vuosituhannenvaihteen lähestyessä kiinnostus lopahti tyystin ja tällä vuosikymmenellä ainoat lukemani Akkarit ovat sijaineet odotushuoneissa.

Siis Don Rosan tarinoita lukuun ottamatta. Muuten en koskaan kiinnittänyt huomiota tarinoiden luojien henkilöllisyyteen, vaikka pidin toki joistain piirrostyyleistä enemmän kuin toisista, mutta Don Rosan tullessa mukaan kuvioihin ei muu materiaali tuntunut enää juuri miltään. Pidin hänen tuotannossaan aivan kaikesta - piirrostyylistä, yksityiskohtien määrästä, juonista ja niiden jatkuvuudesta, huumorista jne. Lopulta en kuitenkaan enää jaksanut odotella noiden aivan liian harvojen tarinoiden ilmestymistä ja päätin lopettaa tilauksen. Nyt hyllyssä on Rosan kirjoista kaksi (Le Muzta Hritari ja Sammon salaisuus) ja tarkoitus on toivoa tulevina merkkipäivinä lisää.

Taskukirjoista pidin aikoinani vielä Akkareitakin enemmän, ja jopa Mikki-tarinat tuntuivat niissä enimmäkseen siedettäviltä - itse asiassa osaa niistä olisin valmis kutsumaan pesunkestäviksi klassikoiksi siinä missä Akun ja kumppaneiden seikkailujakin. En tosin ollut mitään keräilijöiden huippua, joten kokoelmasta puuttui melkoinen osa jo ennen reilun 150 numeron jälkeen tapahtunutta ostomotivaation loppua. Lapsuuden suosikkitaskukirjoja olivat kaikki Taikaviitta-aiheiset sekä puhtaasti penkkiurheiluharrastuksen vuoksi numero 75 eli Akun banaanipotku. Loppuvaiheessa sitten kirjojen hinta nousi samaa tahtia kuin kiinnostus väheni, ja kriittinen piste saavutettiin nopeammin kuin Akkareiden kanssa konsanaan. Tiedä sitten johtuiko laadusta vai ikävuosista.

 

[Mr.Moon]

Aku Ankka suomeksi on kuin pihvi ilman lihaa, nainen ilman toosaa jne. On kyllä niin heikot suomennokset, käkkärää ym. Kalle Anka pesee Aku Ankan sata-nolla ja Donald Duck tietysti vie voiton.

Tästä ketjusta innostuneena taidankin laittaa tilauksen sisään (ei siis suomeksi kuitenkaan). Näin olisi taas aina jotain mitä odottaa innolla kun uusi työviikko alkaa.

 

[Ex]

Aku Ankka suomeksi on kuin pihvi ilman lihaa, nainen ilman toosaa jne. On kyllä niin heikot suomennokset, käkkärää ym. Kalle Anka pesee Aku Ankan sata-nolla ja Donald Duck tietysti vie voiton.

Nyt kyllä pomppas ja pahasti! Kalle Ankassa ei osunut 8,5 vuoden Ruotsin visiiteillä yhtään kuolematonta letkautusta, ja Barksin klassikoissa alkuperäiset tarinat ovat (toistaiseksi) poikkeuksetta hävinneet suomennoksille! Jotain rajaa paskan puhumisellekin, varsinkin kun liikutaan niinkin pyhän asian kuin Aku Ankan ympärillä!

Myönnetään että viime vuosina varsinkin jotkin uudelleen käännetyt klassikot eivät ole osuneet yhtä hyvin kuin aiemmat versiot, vrt esim. nämä:

"Tehkää tilaa!" [uusi suomennos] vs. "Pois alta sillinroikaleet!" [vanha suomennos] (kun Aku hyppää haialtaaseen)

"Se lähti heti liikkeelle! Se on nero!" [uusi suomennos] vs. "Se liikkuu, se on nero!" [vanha suomennos] (kun Hurtta III Henkevään saadaan vihdoin eloa)

Herääkin kysymys, miksi täydellistä on pitänyt ylipäätään mennä muuttamaan...?


Anyway, juuri loistavan suomennoksen takia AA on niinkin legendaarisessa asemassa tässä maassa. Itse ainakin muistan lonkalta ainakin tällaisia kuolemattomia letkautuksia:

"Hassua! Viisuja veisaava tynnyri!"
"Missäs mun possuni sitten on? Aijaa, mua on siis vedetty nenästä!"
" 'Lammas sanoo mää mää mää, ulkona on kaunis sää' - ei voi olla totta! Kirjoittaako minun poikani tällaista roskaa!"
"Ooh, tämähän on aito Pasivarius!" "Eihän! Ja mä kun luulin sitä viuluksi!"
"Säästin pahan päivän varalle, ja kun pahaa päivää ei sitten tullutkaan, mä ostin polkupyörän."
"Olette ääliö!"
"Niillä on varmaan pesä jossakin!"
"Kohta näette Minnin sulot!"
"Miehenne ovat juovuksissa!" "Ei ne yleensä."
"Sitä ei tule ankan tietää, ei ankanpojan liioin."

Pointti varmaan tuli selväksi.

 

[Jakke Huuliparta]

Nyt jäi pahasti vaivaamaan. Mistä tarinasta tämä "Hassua! Viisuja veisaava tynnyri!" on? Melkein muistan mutta en kuitenkaan...

 

[Bast]

Anyway, juuri loistavan suomennoksen takia AA on niinkin legendaarisessa asemassa tässä maassa. Itse ainakin muistan lonkalta ainakin tällaisia kuolemattomia letkautuksia:

"Hassua! Viisuja veisaava tynnyri!"
"Missäs mun possuni sitten on? Aijaa, mua on siis vedetty nenästä!"
" 'Lammas sanoo mää mää mää, ulkona on kaunis sää' - ei voi olla totta! Kirjoittaako minun poikani tällaista roskaa!"
"Ooh, tämähän on aito Pasivarius!" "Eihän! Ja mä kun luulin sitä viuluksi!"
"Säästin pahan päivän varalle, ja kun pahaa päivää ei sitten tullutkaan, mä ostin polkupyörän."
"Olette ääliö!"
"Niillä on varmaan pesä jossakin!"
"Kohta näette Minnin sulot!"
"Miehenne ovat juovuksissa!" "Ei ne yleensä."
"Sitä ei tule ankan tietää, ei ankanpojan liioin."

Pointti varmaan tuli selväksi.

Puhumattakaan näistä:

"Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä."
"Tämä on kuin yrittäisi viedä satakiloista matamia höyläämättömällä tanssilattialla".
"Rahat vai kolmipyörä, rahat vai kolmipyörä... katsokaa osaan ajaa ilman päätä!"

 

[Ex]

Nyt jäi pahasti vaivaamaan. Mistä tarinasta tämä "Hassua! Viisuja veisaava tynnyri!" on? Melkein muistan mutta en kuitenkaan...

Veli Kani oli jotenkin jäänyt jumiin tynnyriin, ja kun aikansa kuluksi luritteli niin veli Nalle päästi tuon suustaan. Eiköhän vain ollut taas jossain 70-luvun akkarissa.


Bast: Juu, noita unohtamatta. Ja jos vähän kaivelis niin listasta tulisi TODELLA pitkä.

 

[Elazi]

Oulun murteen akuankasta:
"Täälähän on porukkaa ku suviseuroisa!"

Ehkä yksi kaikkien aikojen parhaista akkariletkautuksista :)

 

[pernaveikko]

Pukki toi lahjaksi Carl Barksin joulutarinoita 40- ja 50-luvuilta. Näissä on aivan uskomaton meininki, hartaudesta tai minkäänlaisesta rauhasta ei mitään tietoa, vaikka jouluaatto tai -päivä onkin.

Koko ajan porukka on toistensa kimpussa. Äsken mm. Aku ja Roope-setä väänsivät joulupukkiasut päällä (se legendaarinen höyrykaivuri). Tällä hetkellä tanssiinlähtijänä on Hannu Hanhi. Nämä ovat ihan kunnon tappeluita ja muutenkin koko ajan pientä kyräilyä ja naljailua läpi tarinoitten eri kokoonpanoissa.

 

[Seppis]

Edit: Moderaattorit

Kirjoittaja kuittaa varoituksen. Jatkoajan keskustelupalstan kautta ostetaan/myydään vain urheiluaiheisia tavaroita ja niitäkin vain siinä oikeassa ketjussa.

Moderaattorit

 

[Kipe]

On muuten paljon huonompia nämä nykyajan tarinat missä Aku Ankka lentää jollaki kymmenjalkasella helikopterilla neptunuksen seittämänteen maailmaan vrt. missä Aku kiilottaa kolikkoja Roopelle ja käy ostaan pari pehmistä.

 

[Hejony]

Olen menettänyt suurimman paloni Akkareihin. Tänä vuonna se on vielä himaan tullut, mutta olen varmaan kolme lehteä lukenut. Väliltä 236-340 tuli ostettua kaikki taskarit, nyt en ole yli vuoteen ostanut yhtään. Mua vituttaa. Akkarit olivat mahtava pakopaikka todellisuudesta, muisto lapsuudesta. Aku Ankka -lehdistä tulee aivan uskomattoman lämpimiä muistoja mieleen, ja nyt kun pysähdyn miettimään, ne ovat olleet aivan huikean iso osa lapsuuttani. Lähes jokaiseen lapsuuteni maisemaan liittyy Aku, tavalla tai toisella. Jotenkin parina viime vuotena tarinoiden taso on vain laskenut huikeasti. Suuri suosikkini Don Rosa taitaa olla tätänykyä lähestulkoon sokea mies, joten uusia tarinoita häneltä ei kannata odotella. Ja toki niidenkin taso oli laskenut loppua kohti, ymmärrettävistä syistä. Toisaalta, tiedän että jos otan tuolta hyllystä Roope Ankan Elämä ja Teot -kirjan käteeni, vietän seuraavat viisi tuntia sen parissa. Rakastan edelleen suunnattomasti Rosan ja Barksin tarinoita, ja varmasti nauttisin niistä.

Pitäisi taas lukea Akkareita. Tulipas perkeleen haikea olo kun tajusi etten ole niitä pitkään aikaan lukenut. Olenko muuttumassa aikuiseksi? En ehkä haluaisi.

 

[Rattlehead]

Aku Ankalla oli lapsuudessani kieltämättä varsin suuri merkitys itselleni ja aikanaan tulikin hankittua varsinkin taskareita himaan aika läjä. AA:sta on ollut myös konkreettista hyötyä, joka näkyy vielä tänäkin päivänä. Olen nimittäin sen avulla oppinut kirjoittamaan, lukemaan, käyttämään ja ymmärtämään edes auttavasti ymmärrettävää suomen kieltä. Varsinkin kielenkäytön kannalta Aku Ankka on ollut aika iso tekijä meikäläiselle. Harvoinpa on tullut vastaan yhtä värikästä kieltä kuin Akuissa.

Totta on, että taso on pudonnut nykypäivänä liiaksi, enkä ole enää omilleenmuuttamisen jälkeen hirveän aktiivisesti jaksanut lukea varsinkaan lehteä. Omia suosikkejani ovat tietty Barksin ja Rosan kirjoittamat jutut sekä Aku Ankka päivästä päivään -kokoelmat. En tiedä ovatko kyseiset opukset jatkislaisille tuttuja, mutta ne pitävät sisällään aikanaan yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä ilmestyneitä strippejä. Melko harvinaisia vissiinkin nykypäivänä. Olisi hienoa saada kokoelma täyteen, mutta eipä niitä ainakaan paikallisista divareista ole pahemmin löytynyt.

 

[Roku]

Juuri nyt menee muuten Nelosella elokuva Mikki, Aku, Hessu - kolme muskettisoturia.

Kummalliseksi on tämä maailma mennyt kun Aku Ankkakaan ei enää kiinnosta. Aikuisiälläkin se on ollut vessareissuilla ihan passelia luettavaa, mutta viimeiseen kahteen tai kolmeen vuoteen ei ole enää kiinnostanut. Läpi sen selaan ja jos siellä joku klassikkotarina on uusintana niin sen luen, muuten en.

 

[KiVi]

Toisaalta, tiedän että jos otan tuolta hyllystä Roope Ankan Elämä ja Teot -kirjan käteeni, vietän seuraavat viisi tuntia sen parissa.

Aamen. Tämä kirja on minulle Aku Ankkojen Raamattu, aivan mahtava teos. Se juoni, ne piirrokset, hahmojen runsaus ja luonteenpiirteet, tapahtumapaikat, kaikki on täydellistä. Kirjan loppu saisi minut varmasti vieläkin herkistymään. Don Rosa teki ankoista aivan uskomattoman syvät hahmot. Etenkin Roope oli niin monitahoinen persoona, että moni romaanikirjailija saisi olla Don Rosalle kateellinen. Tämä sarjakuvakirja menee parhaiden koskaan lukemieni kirjojen listalla hyvin korkealle. Sen teema on yhtä inhimillinen ja koskettava kuin Tuntemattoman sotilaan, ja tarina etenee jouhevammin ja jännittävämmin kuin Remeksen dekkareissa. Ja ne kuvat... Jos haluaa oppia lukemalla jotakin elämästä, tämä teos on must. Se on paljon sarjakuvalta.

***

Rosa on tehnyt muutenkin ilmiömäisiä teoksia, ja minulla on kaikki hänen kovakantiset julkaisunsa. Muuten kyllästyin Aku Ankkaan jo pari, kolme vuotta sitten, mutta Rosaa jaksan yhä lukea. Väittäisin, että hän on oman aikansa Carl Barks. Muilla ei ole tällä hetkellä toiveitakaan yltää samalle tasolle hänen kanssaan. Aivan sama, kuinka monta hienoa härveliä Akun sivuille tanssitetaan, ne eivät korvaa Tarinaa.

Tosiaan, uusia Rosa-sarjoja emme enää näe. Hän oli aamutelevisiossa haastateltavana tänä talvena ja sanoi näkönsä menneen niin huonoksi, ettei piirtäminen enää onnistu. Mikä sääli!

 

[JuVii]

Himasta löytyy isot kasat 50- ja 60-luvun Ankkoja, arviolta varmaan jotain 300 lehteä, joista suurin osa on täysin priimakunnossa.

Harmillista on se, että nykyisen Akkarin taso on laskussa. Kirjoittajilta alkaa loppumaan ideat kesken kun sama juoni toistuu. Pakkohan sitä on silti vielä tilata.

 

[Elazi]

Joulupukki toi vuoden 1962 näköispainokset kahtena kovakantisena kirjana. Loistava lahja tyttöystävältäni, noita vois alkaa keräillä enemmänkin!

 

[mikse]

Pukki toi lahjaksi Carl Barksin joulutarinoita 40- ja 50-luvuilta. Näissä on aivan uskomaton meininki, hartaudesta tai minkäänlaisesta rauhasta ei mitään tietoa, vaikka jouluaatto tai -päivä onkin

Pukki toi näistä Barksin joulukirjoista mullekin juuri tämän saman ensimmäisen. Eikös niissä alkusanoissa kerrota, että Barks ei ihmeemmin digannut joulusta ja sen takia osa tarinoista on jopa kyynisiä.

 

[Moto]

Vuodenvaihteessa tulee tasan 30 vuotta Aku Ankan tilausta täyteen. Ja tähän päätin lopettaa. Onhan tuo ollut mielessä jo pidempäänkin, mutta Rosan lopettamispäätös ja ennen kaikkea Carl Barkisin Kootut-sarjan tilaaminen sai lehden tuntumaan turhalta. Sääli, kun ei voi jatkaa pelkän Kuukausiekstran-tilausta, siinä on melkeinpä paremmat jutut tällä hetkellä.

 

[Migron]

Vuodenvaihteessa tulee tasan 30 vuotta Aku Ankan tilausta täyteen. Ja tähän päätin lopettaa. Onhan tuo ollut mielessä jo pidempäänkin, mutta Rosan lopettamispäätös ja ennen kaikkea Carl Barkisin Kootut-sarjan tilaaminen sai lehden tuntumaan turhalta. Sääli, kun ei voi jatkaa pelkän Kuukausiekstran-tilausta, siinä on melkeinpä paremmat jutut tällä hetkellä.

Kuukausi-Extran tilaaminen kyllä onnistuu, mutta vähän epävirallisella systeemillä. Pistele yv:tä tulemaan niin voin asiaa vähän tarkemmin selvitellä. Itse alalla olen ja niin Aku Ankkaa kuin extraakin myyn joten tietoa niistä systeemeistä on jonkun verran, mutta julkisesti niistä ei viitsi kauheasti huudella.

 

[sampio]

Pitäisi taas lukea Akkareita. Tulipas perkeleen haikea olo kun tajusi etten ole niitä pitkään aikaan lukenut. Olenko muuttumassa aikuiseksi? En ehkä haluaisi.

Ei aikuisuudella ole mitään tekemistä sen kanssa, että kykenee nauttimaan laadukkaista tarinoista. Viikko sitten porukoillani eteeni sattui Takaisin Klondikeen AA:n jonain erikoisnumerona, ilmeisesti melko uusi lehti, ja olihan se taas hieno lukea muutaman vuoden tauon jälkeen. Barksin, Rosan ja jossain määrin myös vanhojen taskukirjojen sarjat ovat aivan oma maailmansa, eikä niiden jättämää aukkoa kykene täyttämään kännysukupolven tarinoilla. Ei siksi, että vanha olisi automaattisesti parempaa, mutta en oikein usko, että itse kykenen enää tyydyttämään Ankka-faniuttani muulla kuin ostamalla puuttuvia Rosan ja Barksin kovakantisia.

 

[stiflat]

Tuossa kun Akua sai vuoden neljä viimeistä numeroa ilmaiseksi jollain kampanjalla, huomasin että Akussa on nykyään vaikka mitä päähenkilöitä jutuilla. Ennenhän se oli lähestulkoon aina joko Aku tai Mikki sitäjatätä, mutta nyt on jos minkälaista mummoa ja matamimimmiä kokoajan. Ja se Mikki-sarjakuva jonka lukemiseen vaadittiin lehden sivuttain kääntäminen, sen skippasin suosiolla kokonaan.
Olisihan toi kiva keskiviikon ruokailuun kieltämättä, mutta ei taida kuitenkaan sen rahan arvoista olla itselleni.

 

[ms.qvist]

Ja se Mikki-sarjakuva jonka lukemiseen vaadittiin lehden sivuttain kääntäminen, sen skippasin suosiolla kokonaan.

Tarkoittanet Mikki Hiiri ja Robin Hood jatkokertomusta, kyseessähän on klassikko vuodelta 1936 (piirtäjänä Floyd Gottfredson) ja minusta valittu tyylikeino on aika osuva, vaikka alkuun minuakin hivenen hämäsi kyseinen tapa kertoa kertomus. Sattuneesta syystä jäi kuitenkin jatkokertomus lukematta loppuun, mutta eiköhän Mikki hengissä selvinnyt ja lopulta kotiinsa päätynyt.

vlad.

 

[varjo]

Notta Don Rosa on lopettanut, voihan perse.

Kun asian taustoja selailee tarkemmin, niin selviää kyllä miksi noita Rosa-kokoelmia myydään/myytiin suolaiseen hintaan, ilmeisesti miehen elanto tuli suurilta osin niistä, eikä itse sarjakuvien piirtelystä.
Egmontin ongelmat huomioiden on hauska lukea joittenkin kokoelmien alkupuheitten positiivisluontoisia kommentteja Egmontista jne.
Mutta ikävä toki, että loistava piirtäjä joutui lopettamaan uransa sitten noin keinotekoisesti, vaikka nyt sitten näön heikentyminen sitten sen olisi ehkä tehnyt joka tapauksessa.

Tosin tiedä sitten voiko enää nykyaikana kukaan marginaalipiirtäjä tehdä kummoistakaan tiliä sarjakuvilla, etenkin kun Rosa varmasti käyttää kohtuuttoman paljon aikaa sarjakuvan tekemiseen vrt. jotkut "legenda-sarjikset" joita nykyään väännetään korealaisissa/kiinalaisissa sweatshopeissa liukuhihnalta ja isot syndikaatit pitävät halvoilla hinnoilla huolen siitä että noita väsähtäneitä karvisia, maseja yms. yhä julkaistaan valtavissa määrin.
Toki strippisarjakuva on hieman eri asia kuin Rosan setit.

 

[teemu73]

Melko kiva sivusto.

Linkin takaa näkee siis luettelon kaikista Suomessa ilmestyneistä Aku Ankka -lehdistä, niiden kansikuvat ja sisällysluettelot. Erinomainen apu kun etsii puuttuvia numeroita. Varsinkin tilaajalahjoina tulleiden Extra-julkaisujen suhteen en ole ollut tietoinen, mitä kaikkea liikkuu markkinoilla.

Ja toki noilta sivuilta löytää paljon muitakin Disney-lehtien luetteloita, myös ulkomaankielisiä.

Alkoikin saman tien vituttamaan, kun huomasin vuosien 1980 ja 1982 extroina julkaistut kalenterit. Nuo on minulla varmasti joskus olleet, vaan eivät ole enää.