Montakin asiaa seikkailee tässä aiheessa päässä, koetetaan saada jotain järkevää "paperillekin".
Ensinnäkin oma mielipiteeni on, että nykyinen NHL-varaussysteemi ei palvele suomalaisia nuoria urakehityksen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Olen useasti maininnutkin, että Valtteri Filppula on niitä harvoja suomalaisia NHL:ssa läpilyöneitä hyökkääjiä, joka on lähtenyt sinne "liian" nuorena. Lähes kaikki suomalaiset sankarihyökkääjät, ovat ensin vakiinnuttaneet tasonsa Suomessa pelaten jo melko säännöllisesti maajoukkueissa. Tätä vasten esim. Pertun olisi ollut viisaampaa pelata vielä ainakin pari kautta SM-liigassa ennen ensimmäistä NHL-kokeilua. 22-23 vuotiaana 20-30 maajoukkuepeliä vyöllään, olisi siirtymisestä tullut helpompi. Sama pätee pakkeihinkin. Väkisinkin Blues-pelissä, kun Joonas Lehtivuoren ohkaista vartta katseli, niin toivoi, että Joonaksen taustajoukot eivät hoppuilisi lähdön kanssa. Pari kautta tämänkin jälkeen Ilveksessä olisi mielestäni paikallaan ennen lähtöä.
Toisekseen haluan keskustella AHL-palaajista. Minulla ei ole tarkkoja tilastoja, mutta mutu-tuntumalta epäilen, että 3/4 palaajista epäonnistuu SM-liigassa paluuvuotenaan. Alkukaudesta lukema on isompikin, mutta jotkut pystyvät nostamaan tasonsa loppukaudeksi. Olen pohtinut tähän syytä ja päätynyt siihen, että valmennuskulttuurivaihdoksen lisäksi tähän vaikuttaa pitkälti henkinen tila. Pelaaja tuntee itsensä epäonnistuneen. Ajatus siinsi jo Anaheimin palmujen alla ja lentomatkoissa Chris Prongerin kanssa, mutta totuus oli pitkät bussimatkat, nobodyna kohtelu ja löydät tiesi takaisin Pirkkalan lentokentälle. Jarkko Immonen teki loistopaluun, mutta Jarkon kohdalla kysymys ei ollut pettymyksestä, sillä hyvistä näkymistä huolimatta hän halusi takaisin Eurooppaan. Arttu Luttisen tarina on se normaalimpi. Lähti 22 maalin miehenä ja teki viime kaudella paluun kahdeksalla maalilla. Nyt toisena kautena koossa jo viisi maalia. Ilkka Pikkaraisen vieläkin kertovampi.
Lauri Tukosen alkukausi oli pelillisesti varsin vaisu, vaikka Genowayn suorituksilla tuli kivasti syöttöpisteitä. Varsinkin omassa päädyssä pelaaminen on ollut ylimielistä ja Blues-matsissakin oli mies papereissani anti-sankari ennen 59.minuuttia. Avausmaalin löysäilyn lisäksi Latelle sattui useampi oman pään kömmähdys, joista seurauksena meinasi kolista omassa päässä. Uskonkin, että valmennusjohto puhutteli poikaa vakavasti ennen Kuopion reissua, sillä siellä Late esiintyi selkeästi terhakammin ja sama tiivistynyt ote on jatkunut (poislukien tuo Blues-peli). Nyt on pisteitä plakkarissa komeasti ja se voi siivittää hyvään loppukauteen. Nuorempana Latella oli suurenkin diivan elkeitä, jotka toivottavasti ovat hioutuneet bussiliigassa pois.
Itse olin ja olen epäileväinen Pertun SM-liigan paluuvuoden pisterikkauteen. Pettymyskausi takana, rankka valinta kotimaassa ja kovat odotukset. Liike on selkeästi kadoksissa, vaikka jääharjoittelikin osittain Ilveksen kanssa. Se, että Perttu ei lyönyt nopeasti läpi NHL:ssa oli ennemminkin odotettua. Pertun taidoilla ei kilpailla helpommista 3-4 ketjun paikoista. Hyökkäävä rooli isommissakin liigoissa on se pesti, jonka Perttu voi joskus taitaa. Minun ohje Pertulle olisi, että pelaisi kotimaassa tai Ruotsissa vielä ensi kaudenkin.
Onko sinulla "Kunto" antaa tietoa esimerkiksi Antti Ropon ja Ville Korhosen suhteen siinä, että onko heille tarjottu jotain extraa olemattoman liigavastuun lisäksi ?
Roppo on ajoittain ollut LeKi:n mukana, mutta miten on itseään kehittänyt jo tuomittu, mutta iältään nuori Ville Korhonen ?
No tähän saatiin nyt virallisiakin teitä kautta vastaus, kun Näppilä ja Korhonen siirtyvät LeKin matkaan. Itse en voi muutakuin toivoa, että Akatemia on tällä kaudella muutakin kuin sanahelinää ja täten haluan uskoa, että pienryhmäharjoittelua vähän pelanneille on ollut myös liigan järjestämänä. LeKi-kortti on nyt hyvin käytössä ja se voi kantaa Ilvekselle hedelmää pitkässä juoksussa.
Ville oli alkukauden hukuksissa olevan tuntuinen, mutta kun sai vastuuta muutamassa pelissä hieman reilummin nousi pelaamisen taso peli peliltä. Lukko-pelin Ilveksen parhaita, samoin valmennusjohdon mukaan myös Lahden reissulla. Toisaalta kun nelosketjulaisten kanssa keskustelee peliesityksistä, niin usein tullaan samaan päätökseen, että tehtiin se mitä pyydettiin. Nelosen rooli kun on tuoda hieman hengähdysaikaa muille ja yrittää pitää 0-0:aa.
Hyvin pelanneelle Näppilälle kävi juuri kuten hieman ennakoinkin eli Mattin tulon jälkeen rooli on kuihtunut. Peliesityksiltään Näppilä on harvoin ollut viiden parhaan pakin ulkopuolella, mutta näin se vain menee. Nuori ja edullinen pelaaja on helposti siirrettävissä. Samaan aikaan Sakke sanoi, että kunhan Matt hieman laihtuu, niin sieltä se liikekin tulee ja peliesitys terävöityy. Itse, kun kerran Ilves näillä sekoiluillaan nyt SM-liigan rahaseuraksi ilmoittautui, olisin laittanut Mattin aluksi LeKiin laihdutuskuurille ja hakemaan täyden pelikunnon. Antanut Näppilän pelata viime pelejä isommassa roolissa nuo muutamat pelit ja joukkueen keskuudessa erittäin pidetty Dan Hacker olisi voinut tällöin pelata ainakin taukoon saakka. Joukkuekemia muuttui Genowayn poistuttua pakostakin, mutta muut siirrot olivat Ilveksen hallinnassa. Ottaa aikansa kun kemiat taas löytyvät ja toivottavasti viime päivien neljä pistettä on merkki jo paremmasta.
Sentteripeli ainakin perinteisessä mielessä huolestuttaa. Poistuiko sentteripelin hallitseva Keinänen tänään kokoonpanosta, vai vieläkö tryoutia jatketaan?