Li Andersson keräsi vuoden 2021 kuntavaaleissa Turussa 5002 ääntä, mikä oli jo tuolloin selvästi suurin yksittäisen ehdokkaan saama äänimäärä. Mikäli Li olisi ehdolle lähtenyt, eiköhän vähintään se 10 000 olisi mennyt rikki, millä olisi ollut vaikutusta jo valtakunnalliseenkin kokonaiskannatukseen.
Vaikkei Li virallisena ehdokkaana olekaan, en ihmettelisi, vaikka huhtikuussa hän jonkinmoisen kiertueen tekisi puolueen tapahtumissa ns. hyvän tahdon eleenä. Kun Li on lavalla, ihmiset saapuvat häntä katsomaan ja kuuntelemaan.
***
Mitä tulee Vasemmistoliiton nykyiseen puheenjohtajaan, pakko minun alkaa vetää sanoja takaisin. Eilen tuli nimittäin kuluneeksi tasan 100 päivää, kun Minja Koskela valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Löylyhuonetta lukevat saattavat muistaa, miten jo kauan ennen hänen nousua puheenjohtajaksi, spekuloin viestikaupalla "Minja-ilmiöstä", mistä lopulta kehkeytyi todellinen palstameemi.
Vaikka 11 kansanedustajan oppositiopuolueen puheenjohtajan vaikutusvalta onkin periaatteessa varsin rajallinen, yllättävän vähän Koskela siltikään on ollut otsikoissa ja saanut viestiään eteenpäin. Toki kaiketi omillensa Minja viestii ahkerasti esim. Instagramin puolella, mutta vaikka tosiaan yli 100 vuorokautta hän jo puheenjohtajana on toiminut, mistään ilmiöstä ei todellakaan voida puhua. Erehdyin.
Kunta- ja aluevaalien lähestyvät puheenjohtajatentit voivat toki olla Minjalle oiva tilaisuus ottaa tila haltuun ja tuoda puolueen pointteja esille ja on huomionarvoista, että esim. "Sanna Marin-ilmiön" voi osaltaan sanoa alkaneen nimenomaan vuonna 2019, kun hän eduskuntavaalitenteissä sijaisti vakavasti sairastunutta puheenjohtaja Antti Rinnettä, mutta nähtäväksi jää. "Suomen AOC:ksi" on vielä matkaa.