Olet todella pahasti väärässä. Tasa-arvoahan nimenomaan on se, että saa sen minkä työllään ansaitsee. Tasa-arvoa ei ole käsi ojossa ottaa siivua siitä, minkä joku toinen on työllään ansainnut.
Jos on käsi ojossa, niin pitää tyytyä, ei vaatia.
Kerroppa se sille johdollekin. On hyvä muuten muistaa, että erilaiset tulonsiirrot on monen kohdalla tae myös sille, että ylipäätään on sitä työtä. Kun otetaan markkinoilta pois, jotak eivät kuulu lainatun kirjoittajan "tasa-arvon" piiriin, niin monelle muullekin itku tulee äkkiä.
Näähän on näitä juttuja, että mihin itsesti haluat asemoida. Osa edelleen kuvittelee olevansa korvaamattomia, ja sen myötä kuvittelevat myös oikeasti muiden elävän heidän ikiomilla rahoillaan. No eivät elä. Ilman demokratiassamme olevaa tulonsiirtoa valtiolle (kutsu sitä veroksi), olisi hyvin monella niistä "mun rahoista" kitisevällä paljon vaikeampaa, ja voisipa osan kohdalla olla jopa niin, ettei olisi saavuttanut yhtään mitään sellaista, mitä nyt saa. Jopa isolla osalla voisi olla näin.
Tiedän esimerkkejä kyllä kouluissa tekemäni työn kautta, sekä urheiluseuroissakin asia seuraanneena, että läjäpäin on näitä lapsukaisia, joille se isukki on opettanut lapsesta asti asennetta "vitut muista". Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että etsiytyvä oikeisiin kiveksiin kamppaillessaan sielä tietä kohti tätä maailmaa, joten joksu pieni ymmärrys ja kiitollisuus voisi monella olla paikallaan, jos se ns "helppo elämä" on kohdalle osunut, ja on saanut murot vetää kusen hajuisien lautasen ja lusikan sijaan kultaisella.
Mutta kai se sairastuttaa ihmisen joko tuo tausta, tai sitten se kohdalle osunut onnistuminen elämässä, jossa on joko oikeaan aikaan osunut jonnekin, tai sattuu olemaan hyvät kontaktit. Sen jälkeen ylseenäs kosketus todellisuuteen häviää useilta valitettavasti. Kaikki muuttuu sen jälkeen henkilökohtaiseksi, ja toisaalta istutaan pelko perseessä, että jos se oma vene sitten keikahtaakin, niin parempi pitää huoli kaikin tavoin siitä, että ei hirveästi kukaan pääse sen laitoihin roikkumaan.
Olen äärimmäisen pahoillani puolestasi, että omaat moisen käsityksen tasa-arvosta. Toivon totisesti ettei lähisukulaisesi kohdalle epäonni osu, sillä pelkään että olet ensimmäisenä potkimassa sitäkin perseelle.
Lopuksi tietenkin pitää mainita, että onhan näitäkin tapauksia, jotka ns "taistelevat" tiensä sinne "huipulle", mik se sitten lieneekin, mutta näissäkin tapauksissa usein unohtuu se, että se oma lähtökohta kaikkineen ei sittenkään kaikilla ole sama, ja on hyvin vaikea tietää etukäteen se, minkälaiset asiat ihmistä nujertavat siten, että elämästä tulee pelkkää taistelua, tai menee mahdollisesti kyky toimia lainkaan. Onhan se lohduttavaa tietää, että joillakin vielä löytyy sekin asenne, että voi viedä sellaiset suoraan navetan taakse, tai sitten naureskella heille erilaisilla palstoilla, tai jopa siellä kadulla niitä mulkoillessaan.
www.hs.fi