Patrik Laine shoots, he scores! – suomalaisen supertähden ura NHL:ssä

[Tombe76]

Ikäviä juttuja mitä ovatkaan, mutta itselläni silmään osui monen teksteissä ollut läheisen kuolema. Eikös Laineen isä kuollut marraskuussa 2021... ja kohta käännytään helmikuuhun 2024.

Oma faija kuoli keväällä 2022 ja vaikka Laine varmasti oli ainakin loppuhetkillään läheisempi isänsä kanssa niin eiköhän tuo pitäisi olla käsitelty. Toki voi olla kuormittava tekijä vielä tälläkin hetkellä, mutta silloin ehkä Columbuksen palkkalistoilla olevat henkisen puolen terveydenhuollon edustajat (varmasti löytyy palkkalistoilta), voivat ainakin vähän katsoa peiliin.

Sami Niku skippasi lauantaina Ilveksen pelin jonkun läheisen hautajaisten takia. Varmasti voi vaikuttaa suorituksiin, mutta en usko että enää reilun 2 vuosen päästä? Toki me kaikki ollaan yksilöitä.

Kunhan vain mietin itsekseni peilaten siihen miltä itsestä tuntui kun kuulin faijani kuolemasta ja miltä tuntuu nyt, vajaa 2v myöhemmin.

 

[The Legend]

Vähän erikoiselta kuulostaa, että tätä asiaa ei ole seuran sisällä saatu hoidettua ihan omien lääkäreiden ja psykologien toimesta ja täytyi ottaa näinkin järeät työkalut käyttöön ja vetäytyä määräämättömäksi ajaksi harjoittamastaan ammatista. Ensimmäisenä tulee mieleen, että mitä niin vakavaa on täytynyt sattua, jotta tällainen hoitomuoto on otettu käyttöön ja tosiaan hoidosta pääsee pois vasta kun saa hoitohenkilökunnan hyväksynnän?

 

[sampio]

Ikäviä juttuja mitä ovatkaan, mutta itselläni silmään osui monen teksteissä ollut läheisen kuolema. Eikös Laineen isä kuollut marraskuussa 2021... ja kohta käännytään helmikuuhun 2024.

Oma faija kuoli keväällä 2022 ja vaikka Laine varmasti oli ainakin loppuhetkillään läheisempi isänsä kanssa niin eiköhän tuo pitäisi olla käsitelty. Toki voi olla kuormittava tekijä vielä tälläkin hetkellä, mutta silloin ehkä Columbuksen palkkalistoilla olevat henkisen puolen terveydenhuollon edustajat (varmasti löytyy palkkalistoilta), voivat ainakin vähän katsoa peiliin.

Niin, yksilöllisiä juttuja. Ei varmaankaan kellään toivottavasti ole enää akuutit fiilikset samanlaiset kuin suru-uutisten jälkeen, ja jos välit ovat olleet kaikinpuolin toimivat ja eheät, suru alkaa pikkuhiljaa muuttaa muotoaan muistoa vaalivaksi. Jos taas on esimerkiksi lapsen ja vanhemman suhde on ollut tavalla toisella vajaa, seuraa se helposti mukana pidemmälle. On helppo käsitellä kuolemaa käsittelemättä sitä. Vielä helpompaa se on silloin, jos suhteeseen liittyy jotain, jota lapsi olisi halunnut paikata tai korjata, sitä helposti kantaa mukanaan vuosia. Ja tämä siis yleisesti, tuntematta Laineita.

 

[maken veivi jr.]

Vähän erikoiselta kuulostaa, että tätä asiaa ei ole seuran sisällä saatu hoidettua ihan omien lääkäreiden ja psykologien toimesta ja täytyi ottaa näinkin järeät työkalut käyttöön ja vetäytyä määräämättömäksi ajaksi harjoittamastaan ammatista. Ensimmäisenä tulee mieleen, että mitä niin vakavaa on täytynyt sattua, jotta tällainen hoitomuoto on otettu käyttöön ja tosiaan hoidosta pääsee pois vasta kun saa hoitohenkilökunnan hyväksynnän?

Toisaalta kannattaa muistaa, että Patrik Laine ei ole elänyt normaalin ihmisen arkea ja hänen työssään on varsin epäinhimilliset paineet onnistua. Hänen työssään ollaan jatkuvasti henkisesti ja fyysisesti äärirajoilla ja palautuminen on äärimmäisen tärkeää. Jos ihminen ei voi hyvin, hän ei yleensä nuku hyvin ja palautuminen ei toteudu, eikä sen myötä pysty suoriutumaan. Yleensä sitten vielä ihminen yrittää kahta kauheammin ja noidankehä on valmis eikä lopulta mistään tule enää mitään.

Puhutaan edelleen 25-vuotiaasta varsin nuoresta ihmisestä, joka on menettänyt toisen vanhemmistaan yllättäen.

Se että Laine pääsee hetkeksi pois tuosta ympäristöstä, missä on jatkuvan arvioinnin ja paineen alla, eikä kirjaimellisesti hetkeäkään paikkaillaan tekee varmasti todella hyvää.

Se minkä takia tuo poispääsy vaatii ammattilaisen hyväksynnän johtuu todennäköisemmin siitä, että ylitunnollinen urheilija sanoo varmasti aika herkästi olevansa kunnossa koska kokee tilanteestaan syyllisyyttä ja kokee ”velvollisuutena”, että pitäisi palata mahdollisimman pian. Parempi että oikeasti ammattilainen arvioi milloin pelaaja on valmis palamaan tuohon samaan henkiseen myllyyn takaisin niin, että ei ota heti taas takapakkia.

 

[Henkka]

Niin, yksilöllisiä juttuja. Ei varmaankaan kellään toivottavasti ole enää akuutit fiilikset samanlaiset kuin suru-uutisten jälkeen, ja jos välit ovat olleet kaikinpuolin toimivat ja eheät, suru alkaa pikkuhiljaa muuttaa muotoaan muistoa vaalivaksi. Jos taas on esimerkiksi lapsen ja vanhemman suhde on ollut tavalla toisella vajaa, seuraa se helposti mukana pidemmälle. On helppo käsitellä kuolemaa käsittelemättä sitä. Vielä helpompaa se on silloin, jos suhteeseen liittyy jotain, jota lapsi olisi halunnut paikata tai korjata, sitä helposti kantaa mukanaan vuosia. Ja tämä siis yleisesti, tuntematta Laineita.

Itelle jäänyt kyllä se kuva, että Harri oli Paten tärkein mentaalivalmentaja.

 

[palle fontän]

On helppo käsitellä kuolemaa käsittelemättä sitä. Vielä helpompaa se on silloin, jos suhteeseen liittyy jotain, jota lapsi olisi halunnut paikata tai korjata, sitä helposti kantaa mukanaan vuosia. Ja tämä siis yleisesti, tuntematta Laineita.

Kuoleman lopullisuus konkretisoituu vasta siinä vaiheessa, kun se tapahtuu. Enää ei voi mieltä askarruttavia asioita käydä läpi oman vanhemman kanssa, jos jotain on jäänyt käsittelemättä.

Mitä tulee kiekkoilulliseen puoleen, niin Laineella on läpi uransa ollut suuria vaikeuksia käsitellä vastoinkäymisiä ja nyt kun alkaa tulemaan miehen ikään, niin on saattanut huomata, että isossa kuvassa ura ei ole menossa eteenpäin. Ei mikään yksittäinen slumppi siis, vaan koko uraan liittyvä vastoinkäyminen. Varmasti paineita alkaa olemaan, kun media kirjoittaa toteutumattomista odotuksista ja nimi vilahtelee treidispekulaatioissa vähemmän mairittelevasti. Elämä saattaa olla kiekkoilun ulkopuolella mukavasti raiteillaan, joten potentiaalinen maisenmanvaihdos voi tuoda lisää kierroksia paineiden osalta.

Ylläoleva toki on spekulaatiota yksilön kokemista paineista ja sinänsä liikutaan hyvän maun rajamailla, kun tällaisia aletaan kirjoittamaan juuri tulleiden uutisten jälkeen. Itselleni on väkisin jäänyt sellainen mielikuva, että jonkinlainen negatiivinen aura on ollut Laineen päällä jo vuosia. Kauden 17-18 jälkeen ei ole iloa näkynyt kentällä. Barkov on riehakas tuulettaja Laineeseen verrattuna.

 

[sampio]

Itelle jäänyt kyllä se kuva, että Harri oli Paten tärkein mentaalivalmentaja.

Voi olla hyvinkin näin. Mutta asiat kasaantuvat, ja kuolema voi jäädä käsittelemättä myös vaikkei varsinaisesti mikään suhteessa kaivelisikaan.

 

[korkki]

Kyllähän nuo päävammatkin ovat voineet aiheuttaa mielenterveysongelmia. Kannattaa kuunnella podcast missä Krister Savonen kertoo elämästään lopettamisen jälkeen (toki tuon olisi voinut toteuttaa hiukan vähemmillä kirosanoilla ja lyhyempänä). On meinaan aika lailla ollut kuuppa jumissa kaverilla eikä ilman lääkitystä pärjää.

 

[Turha Kaukalo]

Tsemppiä, Pate.

 

[Oles]

Ikäviä juttuja mitä ovatkaan, mutta itselläni silmään osui monen teksteissä ollut läheisen kuolema. Eikös Laineen isä kuollut marraskuussa 2021... ja kohta käännytään helmikuuhun 2024.

Oma faija kuoli keväällä 2022 ja vaikka Laine varmasti oli ainakin loppuhetkillään läheisempi isänsä kanssa niin eiköhän tuo pitäisi olla käsitelty. Toki voi olla kuormittava tekijä vielä tälläkin hetkellä, mutta silloin ehkä Columbuksen palkkalistoilla olevat henkisen puolen terveydenhuollon edustajat (varmasti löytyy palkkalistoilta), voivat ainakin vähän katsoa peiliin.

Sami Niku skippasi lauantaina Ilveksen pelin jonkun läheisen hautajaisten takia. Varmasti voi vaikuttaa suorituksiin, mutta en usko että enää reilun 2 vuosen päästä? Toki me kaikki ollaan yksilöitä.

Kunhan vain mietin itsekseni peilaten siihen miltä itsestä tuntui kun kuulin faijani kuolemasta ja miltä tuntuu nyt, vajaa 2v myöhemmin.

Se voi olla kuitenkin yksi kuormitusta tuova asia lisää muun ohella, kun otetaan huomioon muut haasteet esim. loukkaantumiset ja joukkueen tarpominen kaudesta toiseen. Pitemmän päälle toinen toistaan seuraavat vastoinkäymiset vievät henkiset voimat, mikä altistaa muille ongelmille.

 

[NakkiFakiiri]

Kunhan vain mietin itsekseni peilaten siihen miltä itsestä tuntui kun kuulin faijani kuolemasta ja miltä tuntuu nyt, vajaa 2v myöhemmin.

Se täytyy toki muistaa että mentaalipuolen ongelmat ovat kaikki yksilöllisiä eikä niiden kohdalla voi oikein käyttää samanlaisia toipumisaikatauluarvioita kuin fyysisten vammojen kanssa. Henkisellä puolella jokainen ihminen on erilainen ja kokee tilanteet omalla tavallaan, ja siinä missä toinen voi toipua (paremman sanan puutteessa) lähimmäisen äkillisestä menetyksestä tai muusta henkisestä iskusta nopeasti, toiset saattavat kantaa sitä surua mukanaan vuosien, ellei jopa loppuelämänsä ajan. Nämä jutut jättävät jokaiseen omanlaisensa jäljen, ja korostettakoon vielä että mikään näistä ei ole se ns. oikea tai väärä tapa.

Toisinaan tällaiset tapaukset saattavat myös aloittaa dominopalikkaefektin, eli jos omasta takaa ei löydykään työkaluja joilla käsitellä menetystä, se alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan elämän jokaiselle osa-alueelle. Ja sitten kun taas esimerkiksi työ- ja ihmissuhdeasiat alkavat sakkaamaan tuohon päälle, kierre on jo melkoinen eikä siitä nousu ole mikään helppo homma vaikka ympärillä olisi minkälainen tukiverkko.

Loppuunpalamisia ja niitä seuranneita masennuskausia on tullut itsekin nähtyä tuskallisen läheltä, eikä se tosiaan katso yhteiskuntaluokkaa, tilin saldoa, parisuhteen ja perheen tilaa tai vaikka asunnon kokoa keneen nuo saattavat iskeä. Toiset ovat päässeet noista ohi muutamassa kuukaudessa, toisilla taistelu jatkuu yhä vuosienkin jälkeen. Pintapuolisestihan Laineellakin on kaikki enemmän kuin hyvin ja elää monin tavoin etuoikeutettua elämää, mutta masennus ei kysele paljoa lupia hiipiessään kuvioihin ja se saa nuo monet perusonnellisuuden määrittäjätkin tuntumaan aika nopeasti varsin vähäpätöisiltä. Ulkopuoliselle tilanne saattaa näyttää jopa absurdilta kun edessä on ihminen jolla on olevinaan kaikkea, mutta kärsijän asemassa olevaa ei kannata silti vähätellä tai ihmetellä että no on se kumma kun ei pääse jo yli. Ei kukaan näe suoraan ulospäin mitä masennusta läpikäyvä tuntee päänsä sisällä, eikä se aina riitä että sanotaan kyllä se siitä.

Summa summarum, mielenterveysongelmat ilmenevät jokaisen kohdalla omalla tavallaan, ja tiet toipumiseen ovat yksilöllisiä. On joka tapauksessa hemmetin hienoa että näistä uskalletaan nykyään puhua ääneen eikä aihe ole kiekkopiireissäkään enää mikään tabu. Pitkässä juoksussa tämä auttaa varmasti myös muita tämän sairaiden kanssa kipuilevia ja antaa toivon mukaan uskallusta pyytää apua kun sellaista on vailla.

 

[godspeed]

Ottamatta kantaa siihen mistä on kyse, niin on se hienoa, että tällaisia ohjelmia on olemassa ja asiat otetaan vakavasti. Ei ole kaikkialla ihan niin. En ole kuitenkaan juurikaan tämän ohjelman sisällöstä kuullut puhuttavan, mutta toivotaan, että antaa sen tarvittavan välittömän avun ja myös sitten hyvät eväät jatkoa varten. Rauhassa tässä pitää kuitenkin joka tapauksessa edetä, ja miksei niin tehtäisi. Hakeutuminen tällaiseen ohjelmaan on jo puoli voittoa.

 

[arska07]

Nämä ovat todella yksilöllisiä juttuja. Itsekin olin aikanaan ammattikoulussa masentunut kiusaamisen takia. En tehnyt oikeastaan muuta kuin join kaljaa ja pelasin tietokonepelejä. Koulusta hirveä määrä poissaoloja toisena vuonna jatkuvan kiusaamisen takia. Vasta armeijan jälkeen tunsin että olen jälleen oma itseni. Pari vuotta tuossa mentiin tuolla olutta/pelejä kaavalla. Yritin vain turruttaa omaa paskaa fiilistä johonkin. Tajusin vasta kolmannen vuoden lopulla itse mennä puhumaan asiasta. Toivottavasti Pate saa itsensä kuntoon ja palaa vahvempana kuin koskaan.

 

[Zodiac]

Tsemiä Patelle! Ei nämä ikinä helppoja asioita ole mutta kyllä se siitä.

 

[Oles]

Ottamatta kantaa siihen mistä on kyse, niin on se hienoa, että tällaisia ohjelmia on olemassa ja asiat otetaan vakavasti. Ei ole kaikkialla ihan niin. En ole kuitenkaan juurikaan tämän ohjelman sisällöstä kuullut puhuttavan, mutta toivotaan, että antaa sen tarvittavan välittömän avun ja myös sitten hyvät eväät jatkoa varten. Rauhassa tässä pitää kuitenkin joka tapauksessa edetä, ja miksei niin tehtäisi. Hakeutuminen tällaiseen ohjelmaan on jo puoli voittoa.

Mietin kanssa, että näitä ohjelmaan osallistuvia on viime aikoina ollut aika paljon (verrattuna siihen, mihin on tottunut). On hienoa, että mielenterveysongelmia ei enää vähätellä tai lakaista maton alle. Tuntuu, että ei tarvitse mennä kuin kymmenen vuotta taaksepäin, niin suhtautuminen näihin ongelmiin oli paljon huonompi.

 

[Vikings]

Vähän erikoiselta kuulostaa, että tätä asiaa ei ole seuran sisällä saatu hoidettua ihan omien lääkäreiden ja psykologien toimesta ja täytyi ottaa näinkin järeät työkalut käyttöön ja vetäytyä määräämättömäksi ajaksi harjoittamastaan ammatista. Ensimmäisenä tulee mieleen, että mitä niin vakavaa on täytynyt sattua, jotta tällainen hoitomuoto on otettu käyttöön ja tosiaan hoidosta pääsee pois vasta kun saa hoitohenkilökunnan hyväksynnän?

Esimerkiksi itsetuhoiset teot ja ajatukset on sellaisia mitkä laukaisee akuutin hoidon tarpeen. En jaksa uskoa sellaiseen mutta ei kevyin perustein kuitenkaan pääse tuonne.

Mitä isän kuolemaan tulee niin ajattelin, että oli hyvä kun oli loukkaantuneena tuohon aikaan, että saa aikaa surutyölle perheen kanssa, mutta yksilökohtaisia asioita. Jäikö jotain sanomatta, olisiko halunnut olla isän kuolinvuoteen vieressä läsnä viimeisten hetkien aikana jos yleensäkään mahdollista. Itsellä kokemusta oman isän poismenosta aivoverenvuodon takia kun itse olin alle 20v ja löysin vielä ulkoa ja hoidin lanssit jne yksin. Isoveli oli toisella puolen Suomea eikä ehtinyt ajoissa paikalla kun letkut irrotettiin sairaalassa ja on edelleen kova pala vaikka aikaa yli 20v. Itse taas jouduin kymmeniä kertoja kertomaan kaikille mitä kävi kun olin yksin kotona silloin isäni kanssa ja tuo oli varmaan se paras terapia siihen eli puhuminen ja prosessointi.

Summasummarum…kaikki mikä liittyy päänsisäisiin juttuihin ei voi yleistää.

 

[Konnamuori]

Jukka Jalonen keittiöpsykologin elkein kommentoi ja spekuloi asiaa.

Jukka Jalonen järkyttyi Patrik Laineen tilanteesta – leijonaluotsilta hyytävä paljastus kulisseista

Jukka Jalonen järkyttyi Patrik Laineen tilanteesta – leijonaluotsilta hyytävä paljastus kulisseista

Leijonien päävalmentaja on huolissaan Patrik Laineesta.

www.is.fi

 

[Maple Leaf]

Jukka Jalonen keittiöpsykologin elkein kommentoi ja spekuloi asiaa.

Jukka Jalonen järkyttyi Patrik Laineen tilanteesta – leijonaluotsilta hyytävä paljastus kulisseista

Jukka Jalonen järkyttyi Patrik Laineen tilanteesta – leijonaluotsilta hyytävä paljastus kulisseista

Leijonien päävalmentaja on huolissaan Patrik Laineesta.

www.is.fi

On täysin käsittämätöntä, että Jukka Jalonen avaa näin valmentajan ja pelaajan välisiä keskusteluja. Jääkiekkoliiton tulisi antaa tästä Jaloselle vähintään huomautus.

 

[Chris Sharma]

Valitettavasti Laine on ne parhaat pelinsä NHL:ssä jo pelannut.

Olipas negatiivinen viesti mutta lainasin vain tämän lopun. Miten ihmeessä voit tuon tietää? On aikaisemminkin tultu näistä ongelmista takaisin huipulle, joten miksi Pate ei pystyisi sitä tekemään?
Itse ainakin toivon ensisijaisesti että paranee täysin ja sen kautta pääsee takaisin pelin ytimeen niin, että taas nauttii pelaamisesta.

 

[Ccrb]

Olipas negatiivinen viesti mutta lainasin vain tämän lopun. Miten ihmeessä voit tuon tietää? On aikaisemminkin tultu näistä ongelmista takaisin huipulle, joten miksi Pate ei pystyisi sitä tekemään?
Itse ainakin toivon ensisijaisesti että paranee täysin ja sen kautta pääsee takaisin pelin ytimeen niin, että taas nauttii pelaamisesta.

Laine oli 17-18 NHL maalipörssin kakkonen. Annan vastaavalle saavutukselle, ehkä parin prosentin mahdollisuuden tulevaisuudessa ja se pienenee entisestään jos jatkaa Columbuksessa.

 

[El Gordo]

Laine oli 17-18 NHL maalipörssin kakkonen. Annan vastaavalle saavutukselle, ehkä parin prosentin mahdollisuuden tulevaisuudessa ja se pienenee entisestään jos jatkaa Columbuksessa.

Sitä nyt ei ehkä usko monikaan. Mutta Paten pelin taso kyllä noin muuten oli paremmalla tasolla viime kaudella 2022-23, kuin silloin 2017-18. Jolloin kyllä yv-maaleja paukkui kunnioitettava määrä.

Jos pystyy paluun NHL-peleihin tekemään joskus, niin toiveissa olisi kauden 2022-23 pelitaso noin muuten, mutta ripaus kauden 2017-18 yv-tehokkuuta siihen yhdistäen. Ja tietysti terveenä pysyen kerrankin koko kausi. Sellainen kausi olisi Laineelta paras mitä on toistaiseksi nähty, vaikkei maalipörssin kärkeä hätyyttelisikään.

 

[Alejandro]

Ikäviä juttuja mitä ovatkaan, mutta itselläni silmään osui monen teksteissä ollut läheisen kuolema. Eikös Laineen isä kuollut marraskuussa 2021... ja kohta käännytään helmikuuhun 2024.

Oma faija kuoli keväällä 2022 ja vaikka Laine varmasti oli ainakin loppuhetkillään läheisempi isänsä kanssa niin eiköhän tuo pitäisi olla käsitelty.

Hieman ajattelematon kommentti. Jos nimimerkkisi viittaa syntymävuoteesi, niin voisit vähän miettiä, että Laine on sinua noin 20 vuotta nuorempi kaveri. On varmasti täysin eri asia, että oletko isäsi kuolinhetkellä reilu parikymppinen tai vajaa viisikymppinen.

Ja en halua vähätellä kokemuksiasi. Toivon toki ettet vähättelisi muidenkaan surua.

 

[Straight Edge]

Jukka Jalonen keittiöpsykologin elkein kommentoi ja spekuloi asiaa.

Jukka Jalonen järkyttyi Patrik Laineen tilanteesta – leijonaluotsilta hyytävä paljastus kulisseista

Jukka Jalonen järkyttyi Patrik Laineen tilanteesta – leijonaluotsilta hyytävä paljastus kulisseista

Leijonien päävalmentaja on huolissaan Patrik Laineesta.

www.is.fi

Mikä se hyytävä paljastus tässä mahtoi olla?

 

[Leevander]

Paljon Patelle tsemppiä toipumisprosessiin, ensimmäinen askel on otettu kun ongelma tunnistettu.Syistä en halua spekuloida kun eivät minulle kuulu, kunhan nuorimies saa tarvitsemansa avun.

 

[Arto Kilponen]

Sitä nyt ei ehkä usko monikaan. Mutta Paten pelin taso kyllä noin muuten oli paremmalla tasolla viime kaudella 2022-23, kuin silloin 2017-18. Jolloin kyllä yv-maaleja paukkui kunnioitettava määrä.

Jos pystyy paluun NHL-peleihin tekemään joskus, niin toiveissa olisi kauden 2022-23 pelitaso noin muuten, mutta ripaus kauden 2017-18 yv-tehokkuuta siihen yhdistäen. Ja tietysti terveenä pysyen kerrankin koko kausi. Sellainen kausi olisi Laineelta paras mitä on toistaiseksi nähty, vaikkei maalipörssin kärkeä hätyyttelisikään.

Osaako joku heittää lonkalta jonkun esimerkin pelaajasta, joka _ei_ ole pystynyt tuolta palaamaan NHL-peleihin?