Ei näytä länneltä löytyvän itsesuojeluvaistoa edelleenkään...valitettavasti. Olen kirjoittanut tästä ennenkin. Terroritunkio on siirtynyt sotatalouteen jo aikapäiviä sitten ja länsi ei halua edelleenkään myöntää edes olevansa sodassa tunkioiden kanssa. Tämä "demokraattinen" vatulointi, epäröinti ja saamattomuus voivat vielä kostautua pahasti ja ovat jo kostautuneetkin. Ongelmat lännellä ovat täysin poliittisia eikä mitään yhtenäistä länttä ole edes nähty, paitsi sanoissa.../img-s3.ilcdn.fi/c5062b61d476735cb223dadd672e4e4f64adc55ec54d0d8bbf8af2223e1aff73.png)
Venäjä rakentaa asetehtaita ”kolmessa vuorossa” – Pekka Toveri huolestui
Sosiaalisessa mediassa leviävät satelliittikuvat paljastavat huomattavia muutoksia Venäjän asetehtaiden alueilla.www.iltalehti.fi
On se käsittämätöntä, että vieläkään lännessä ei kunnolla tajuta, että Venäjä on käytännössä jo täydessä sota-ajan moodissa teollisuuden suhteen ja siihen tulisi vastata ennemmin tänään kuin huomenna.
Tai ehkä tajutaan mutta ei vaan saada asioita aikaiseksi. Venäjän tavoite on vain ja ainoastaan pitkittää tätä sotaa (koko ajan naureskellaan miten siellä kaivellaan viimeisiä laarin pohjia) ja siinä se juuri tällä hetkellä onnistuu. Laskevat edelleen sen varaan, että lännen tuki alkaa rakoilemaan entistä enemmän ja tottakai Trumpin presidenttiys olisi Putelle märkä uni.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Oliver Kapanen johdatti hattutempulla Leijonat suurinumeroiseen voittoon – Iso-Britannia jäi nollilleLue lisää »
-
Tyttöleijonat käynnistelee uutta kautta testileirillä − MM-kisapelaajat tähdittävät uudistunutta ryhmääLue lisää »
-
Naisleijonat leireilee Vierumäellä, monelle uudelle kasvolle näyttöpaikkaLue lisää »
-
Juuri täysi-ikäistyneelle Konsta Heleniukselle aikuistason arvokisadebyytti Leijonien kohdatessa Iso-BritannianLue lisää »
-
Leijonat, ottakaa aikainen alkamisaika kunniana!Lue lisää »
-
Hurricanes väisti lopullisen niitin, Stars otti sarjajohdonLue lisää »
Venäjä hyökkää Ukrainaan
- Viestiketjun aloittaja Osmo Rapeli
- Alkaa
- 10 085 005
- 61 747
Lue ajatuksella tuo mitä kirjoitin niin ehkä se aukeaa.
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Demokratia on eittämättä heikko hallintomuto sotatilassa ja varsinkin tässä sotatilassa missä EU-maat ovat. Varmaan siellä Saksassa ja Ranskassakin alkaisi tapahtumaan, jos risteilyohjukset lentäisivät Alexanderplatsille ja Champs Elyseelle.
Jotenkin käsittämätöntä miten tämä tilanne on todella kaukainen ja abstrakti asia poliitikkojen puheissa ja toiminnassa.
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Luin sen ajatuksella, mutta kaipaisin lähteitä väitteesi tueksi.
Eli siis et lukenut ajatuksella.
En ole @Trimmer mutta valitettavasti näyttäisi aloite siirtyneen tunkioille ainakin Bahmutissa ja Kupianskissa jos tämä pitää paikkansa:
Valitettavasti tämä on tuntuu vähän liian optimistiselta, että siitä lopulta tulisi totta. Ei tässä maailmassa kaikki aina mene niin kuin on oikein ja toivoisi. Lähes ainoa realistinen vaihtoehto tälle taitaa olla se Venäjän jotenkin hallittu hajoaminen tai jonkunlainen totaalinen romahtaminen. Tämä tuntuu tällä hetkellä vielä aika epärealistiselta ja kaukaiselta. Itse en usko kansan kääntyvän Putinia vastaan edes isojen taloudellisten vaikeuksien kautta ainakaan kovin nopeasti. Kansaa on opetettu kyykkäämään Tsaarin puolesta liian pitkään ja liian syvälle, sekä toivottomuus on valmiiksi muutenkin tuttua. Venäjän hallinnolla on myös liian vahva ote kansasta mm. propagandalla ja vastustajat vaimennetaan koko ajan armotta. Isompaa vastarintaa hallinnolle on hyvin vaikea saada muutenkin syntymään. Venäjän kansat ovat hajallaan valtavilla alueilla ja yhdistävät tekijät kulminoituvat lähinnä vahvassa itsevaltiaassa.
Rauhalle on ehkä kuitenkin tällä hetkellä pienet edellytykset jos molemmin puolin on valmiutta tehdä joitain kompromisseja. Rauhaa ei voi toinen osapuoli sanella, ellei vastapuoli totaalisesti romahda, hajoa tai jopa tuhoudu. Syitä rauhan saamiselle pitäisi löytyä ainakin hieman, mutta helppoa sen solmiminen ei varmasti edelleenkään ole.
Venäjän syitä hakea rauhaa:
1. Taloudellinen hinta sodasta on liian kova Venäjälle pitkässä juoksussa ja hinta vain kasvaa.
2. Ukraina saa oletettavasti entistä kovempaa sotakalustoa sodan pitkittyessä, mikä voi johtaa rintamalinjojen merkittäviin muutoksiin.
3. Omat sotilaalliset vaikeudet saavuttaa uutta menestystä. Venäjän kyky hyökätä vaikuttaa kehnolta ja tappiot ovat kasvaneet isoiksi.
4. Venäjän sisäisen vakauden heikentymien sodan pitkittyessä. Riskit uusien "kokkien" nousemisesta häiritsemään hallintoa kasvavat ja muutkin sisäiset ongelmat ovat vaarassa räjähtää.
5. Pitkittyvän sodan vaikutukset Kiinaan ja muihin liittolaisiin. Moni Venäjän jonkunlainen liittolainen laskee hyötyjä, haittoja yms. riskejä ja arvioi kannattaako enää olla Venäjän kelkassa.
6. Putinin asema. Venäjä haluaa johtajansa pois rikollisten listalta.
Ukrainan syitä hakea rauhaa:
1. Tukijoiden rivien epävarmuudet. USA:n vaalit ja EU alueen tukijoiden riveissä on jakautuneisuutta.
2. Venäjän kyky käydä sotaa on kasvamassa. P-Koreasta tukee merkittävästi Venäjää aseellisesti ja aseiden tuotanto vaikuttaa kasvavan Venäjälläkin.
3. Omat sotilaalliset haasteet saavuttaa uutta menestystä. Vastahyökkäys on edennyt hitaasti.
4. Riski että Venäjä turvautuu lopulta jonkunlaisiin joukkotuhoaseisiin.
5. Ukrainan tukijoiden asettamat rajoitteet sotimiselle (esim. Krimin sillan katkaisu) ja eskalaation pelot. Onko sittenkään halua antaa Ukrainalle täyttä voittoa, vaikka tukea koko ajan tulisikin?
6. Ukrainalaiset siviilit ovat kärsineet sodasta hirveästi ja kärsivät edelleen ellei sotaa saada loppumaan.
Rauhan ongelmat:
1. Molemmin puolinen tyytymättömyys sopimukseen. Sopimus olisi raskas hyväksyä molemmille, mutta lihamylly loppuisi.
2. Putinin asema ja Venäjän luotettavuus.
3. Ukrainan NATO polulle Venäjän siunauksen saaminen?
4. Venäjä suhteiden jonkunlaiseen normalisointiin tähtäävän hahmotelman luominen.
5. Riski rauhanprosessin pahasta epäonnistumisesta, mikä voisi johtaa uuteen sotaan.
6. Itä-Lansi ryhmittymien ajautumien uuteen sotilaalliseen varustelukilpaan.
Toisaalta taas ISW kertoo tuoreimmassa raportissaan Ukrainan ylittäneen jonkun rautatielinjan Andrijivkassa, noin kymmenen kilometriä Bahmutista lounaaseen. Ja jatkaneen hyökkäystä Zaporizzjan alueen läntisellä sektorilla. Eli ei se aloite nyt ihan kokonaan venäläisille ole siirtynyt. Tai voihan ISW kirjoittaa paskaakin.
No en ole näin väittänytkään eli jos @Trimmer tarkoitti, että aloite on kokonaan siirtynyt tunkioille niin siitä olen kyllä eri mieltä...
Jep, käsi ylös virheen merkiksi. Alun perin piti lainata @Trimmer :iä, mutta päädyin lukemaan sun viestiä ja lainasinkin sitten sitä. Sorry.
TrafficIsland
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Kohdat 1, 2 ja 6 ovat syitä sille miksei rauha tai edes tilapäinen tulitauko ole käytännössä mahdollisia. Jotta rauha olisi mahdollista, pitäisi Venäjällä olla joku sellainen taho käymässä rauhanneuvotteluja, johon Ukraina ja länsi voisivat luottaa edes vähää alusta. Putin klaaneineen ei todellakaan sellainen ole.
Jos kuitenkin ajatusleikinomaisesti saataisiin jokin tilanne kuviteltua kartalle, jossa sotiminen kaikilla rintamilla loppuisi, niin Venäjällä ei nykyjohdon jatkaessa sotateollisuus kuitenkaan loppuisi mihinkään, puhumattakaan imperialistisista ajatuksista Ukrainan ja muiden naapurimaiden suhteen. Venäjän henkinen tila on sairas, kuten Kristi Raik taisi jossain haastattelussa todeta. Sodan taukoaminen vaikka vuodeksi voisi sitä kautta jopa olla haitallista, koska edessä olisi vain uusi ja mahdollisesti nykyistä taidokkaammin toteutettu "erikoisoperaatio".
Eli käytännössä Putin pitäisi saada tavalla tai toisella kammettua pois vallasta. Ja sitten taas tullaan siihen, että se tapahtuu vain luonnollisen poistuman kautta (terveys pettää), salamurhalla tai sitten jonkinlaisella Prigozhin vol 2.0 kuviolla, jossa esim. merkittävä osa armeijasta lakkaa tukemasta johdon päätöksiä. Vaikea nähdä että mitään näistä kolmesta olisi aivan lähiaikoina tapahtumassa.
Lännen, oikeammin Euroopan, pitäisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lopettaa toiveajattelu. Pitää varautua pitkään ja veriseen sotaan Ukrainassa ja Ukrainan tukemiseen, ja toki sen ohella vuosi vuodelta kallistuviin omiin puolustusmenoihin. Ja myös siihen että Trump valitaan presidentiksi, ja sitä kautta jenkkien tuki Ukrainalle loppuu tai ainakin vähenee radikaalisti. Käytännössä pitäisi jossain määrin jo nyt siirtyä sotateollisuuteen, vaikka tätä eivät poliitikot uskallakaan ääneen sanoa. Muuten on aivan aitona riskinä se, että Venäjän sijasta romahtaakin Ukraina, minkä jälkeisiä skenaarioita ei todellakaan ole kiva miettiä.
Lännen osa tässä kuviossa on kuitenkin moninkertaisesti helpompi kuin Ukrainan, joten hoidetaan me oma ruutumme kunnialla.
Hollanti lähettää hävittäjiä Romaniaan ukrainalaisten kouluttamiseen sekä jeesaa Patriotien kanssa ja toimittaa partioveneitä.
Tässä on juuri se suunnaton dilemma, johon toivottavasti vapaan maailman johtajisto on ajatuksella tutustunut ja osaa ottaa myös huomioon päätöksenteossa. Itäisellä paskatunkiolla on toki tuo "varastetaan kaikki mitä irti lähtee" poliittinen- ja sotilasdoktriini voimassa viimeistään Iivana Julman tsaarikaudesta lähtien (eikä toki poikennut tuohon aikaan minkään muunkaan hallintoentiteetin doktriinista, samanlaisia raakalaismaisia kaikki), mutta viimeiset 100 vuotta on erottunut muusta maailmasta sillä täydellisen psykoottisella ihmiskunnanvastaisuudella ja piittaamattomuudella minkään valtakunnan (edes oman) kansalaisiin tai alueisiin. Naapurin koko poliittinen todellisuus on leniniläisen "kokeile pistimellä" ajatusmaailman mädättämä ja suunnattomaksi ongelmaksi kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen tekee se, että ymmärtävät kaiken sivistyneen toiminnan (esimerkiksi kompromissit, pyrkimys yhteiseen hyvään varastelun sijaan, luotto oikeuslaitokseen ja toisaalta siihen että laeista pidetään kiinni) semmoisina heikkouden osoituksina, jotka innostavat yrittämään väkivaltarikosta entistä kovemmin. Ei ne toki uskalla lähteä varmuudella puolustuskykyiseksi tiedettyä (tai edes erittäin vahvalla todennäköisyydellä pitävässä puolustusliittoumassa olevaa vaikkakin itsenään heikkoa) valtiota vastaan avoimesti kimpoilla, kuten eivät uskaltaneet edes aitoneukkulan voiman päivinä, mutta se on pelkkää itsesuojeluvaistoa ja tuo lentää romukoppaan jos harhoissaan on päätetty heittää noppaa vääriin tietoihin perustuen, kuten nyt Ukrainassa tapahtui. Toisaalta onhan noilla monta esimerkkiä pelkän pikkutsaarin valta-ajalta siitä kuinka paskanaamailu ja terroristiraiskauspolitiikka antavat mielihyvän lisäksi myös poliittisia voittoja ilman mitään merkittävää vastustusta sivistysmaailmalta.
Eli paskatunkio kanssa ei kannata käydä hieromaan rauhaa joka sisältää myönnytyksiä. Ukrainassa tämä tiedetään täydellisen varmasti ja jos länsimaailmassa tuota ei tiedetä, niin syynä on vähintään tuottamuksellinen piittaamattomuus arkitodellisuuden lainalaisuuksista, todennäköisemmin ahneudesta kumpuava lyhytnäköinen voittojentavoittelu ajattelemalla joko että "no jospa ne joskus kuitenkin vielä tolkullisiksi muuttuu", tai "no tuskin ne Baltiaa pidemmälle jaksaa riehua että täällä xxx ollaan turvassa", joista molemmat ovat melko epätodennäköisiä skenaarioita johtuen juurikin tuosta haitallisen käytösmallin vuosisataisesta perinteestä yhdistettynä siihen että se voimistuu jokaisesta palkinnosta ja paskatunkiolla on iskostettu niin syvään että lähes mikä tahansa voidaan nähdä palkintona.
Näiden venäjän sotatalouteen siirtymisestä kertovien uutisten keskellä nousevat pitemmän vaikuttamismatkan aseet Ukrainalle entistä tärkeämmiksi sekä sen itsensä, että läntisen maailman ja myös Suomen kannalta.
Kyky valmistaa valtaosaa korkeamman teknologian aseista ja kalustosta ei palaa välttämättä vuosienkaan aikavälillä ja valtaosa käytössä olevasta kalustosta onkin neukkuaikaista rautaa (ohjuskaluston suuri massa, ilmavoimat, IT, hienompi viestintä&tutkakalusto). Näitä pitäisi Ukrainan saada rusinaksi kiihtyvää tahtia myös Venäjän puolelle hyökäten. Tälläisessä kalustossa Venäjän tuotantokapasiteetti ei kasva helposti, vaikka varmaan tykistökranaatti-tykki-rynkky-patruuna -tason akselilla pääsevätkin jonkinasteiseen omavaraisuuteen tai ainakin pystyvät korvaamaan osan. Korkeamman teknologian tuhoaminen iskee Venäjän kykyihin kaikkein pitkäkestoisimmin ja haavoittaa sitä pahiten. Vaikka panssarivaunujen ja tykkienkin osalta paskotun materiaalin määrä lienee valtava, niin tyhmää rautaa itänaapurin sotatalous sentään kykenee ainakin jollain tasolla itse tuottamaan.
Juuri oli tässäkin ketjussa esillä tilastoa epäsuoran tulen määrän jatkuvasta ja jo aikaakin kestäneestä vähenemisestä Venäjän osalta ja päinvastoin Ukrainan osalta. Taitavat olla siinä mielessä jo nyt pöksyt kintuissa. Ensin matkustellaan Pohjois-Koreaa myöten kun oman ammustuotannon nostaminen kestää.
Kyky valmistaa valtaosaa korkeamman teknologian aseista ja kalustosta ei palaa välttämättä vuosienkaan aikavälillä ja valtaosa käytössä olevasta kalustosta onkin neukkuaikaista rautaa (ohjuskaluston suuri massa, ilmavoimat, IT, hienompi viestintä&tutkakalusto). Näitä pitäisi Ukrainan saada rusinaksi kiihtyvää tahtia myös Venäjän puolelle hyökäten. Tälläisessä kalustossa Venäjän tuotantokapasiteetti ei kasva helposti, vaikka varmaan tykistökranaatti-tykki-rynkky-patruuna -tason akselilla pääsevätkin jonkinasteiseen omavaraisuuteen tai ainakin pystyvät korvaamaan osan. Korkeamman teknologian tuhoaminen iskee Venäjän kykyihin kaikkein pitkäkestoisimmin ja haavoittaa sitä pahiten. Vaikka panssarivaunujen ja tykkienkin osalta paskotun materiaalin määrä lienee valtava, niin tyhmää rautaa itänaapurin sotatalous sentään kykenee ainakin jollain tasolla itse tuottamaan.
Juuri oli tässäkin ketjussa esillä tilastoa epäsuoran tulen määrän jatkuvasta ja jo aikaakin kestäneestä vähenemisestä Venäjän osalta ja päinvastoin Ukrainan osalta. Taitavat olla siinä mielessä jo nyt pöksyt kintuissa. Ensin matkustellaan Pohjois-Koreaa myöten kun oman ammustuotannon nostaminen kestää.
Täytyy kyllä nostaa isosti hattua lentopallomaajoukkueemme tähtipassarille Eemi Tervaportille! Kun kaikenmaailman pulkkiset, määtät ja laurikermiset pelaavat verirahoistaan Venäjällä, siirtyi juuri äsken Tervaportti pelaamaan Venäjän brutaalien sotatoimien kohteena olevaan Ukrainaan, Länsi-Ukrainassa Lvivin alueella sijaitsevaan Horodokiin. Mulla ollut aina iso arvostus Tervaporttia kohtaan, ja tuo vain lisää arvostusta. Ole turvassa siellä, Eemi Tervaportti! Paljon hyvää tuuria matkaan.
Viimeksi muokattu:
Noh itse olen tätä nyt pari kertaa parin viikon sisään tuskaillut, olen mitä suurin Ukrainan agendan kannattaja, joten ainakaan omalta osaltani mistään putinoinnista ei ole kyse. Kyse on siitä, että tilanteen jumittuminen ja sotilasavun ympärillä olevat kysymysmerkit turhauttaa ja surettaa. Lähinnä sitä pyörittää mielessä, että miten tästä jatketaan - eikä löydä vastauksia.
Ajatus itsellä oli kuitenkin se, että kyllä Ukraina merelle asti pääsee ennen talvea - Krimin valtaukseen jne en uskonut tänä vuonna kyettävän, mutta en myöskään uskonut että aluepalautukset jäävät näin pieniksi.
Eli pelko pois - pettymyksen, surun Ja epätoivon ilmaiseminen ei tarkoita, että Putin on saapunut palstalle.
Jokainen sodasta jotakin kommentoiva on korkeintaan nojatuolikenraali. Täydellistä tietoa ei kenelläkään ole, mutta totta kai oletuksena on, että Ukrainassa tiedetään tosiasiat paljon paremmin kuin sotaa seuraavat. Käytettävissä lienee aika paljon amerikkalaisten tiedustelutietoa ja muuta keskeisesti sotaa liittyvää tietoa. Tällöin nousee väistämättä esiin kysymys voimavaroista. Esimerkiksi meillä ei ollut voimavaroja sodan jatkamiseen talvisodan tai jatkosodan lopulla. Ukraina epäilemättä pystyy jatkamaan puolustamista hyvinkin pitkään, mutta omien alueiden takaisinsaanti on sodan varsinainen tarkoitus tässä vaiheessa.
En minä ja varmaan Anoa ja Paavoa lukuun ottamatta kukaan muu piittaa Venäjän ongelmista vähääkään. Venäjä nykymuodossaan saisi hävitä kartalta. Sen sijaan, aikaikkuna sodan jatkamiseen voi osoittautua varsin lyhyeksi. Länsimailla ja EU:ssa on paljon toimijoita, jotka eivät ole innostuneita jatkamaan sotaa pitkään. Trumpin valinta presidentiksi voisi aiheuttaa katastrofin Ukrainan sotaponnistuksille. Energia-aseen käyttö ei länsimaita vastaan toimi, Unkarihan ei ole mikään länsimaa vaan Kremlin vasalli. Mutta jopa Saksassa on aika vahva oppositio koko sotaa vastaan. Ranska on myös pitemmän päälle epäluotettava kumppani.
Emme voi valita historiaperspektiiviä näihin asioihin, koska vasta teemme historiaa. Ukrainan taipumattomuus rauhaan on tällä hetkellä täysin selvää ja tämä on luonnollisesti lähtökohtana myös Nato-maiden kannanotoille. Tulevaisuudesta ei voida lausua mitään varmaa, on muistettava, että Neuvostoliitto vei Suomelta alueita eikä niitä takaisin ole saatu. Jouduimme tekemään rauhan, vaikka se olikin hyvin epäoikeudenmukainen. Nyky-Venäjä pitää kynsin hampain kiinni kaikesta, minkä se on onnistunut miehittämään. Eivätkä miehityksen kustannukset näytä merkitsevän sille mitään. Onpahan tuottanut maailmalle täysin uuden vankeinhoito-ohjelmankin, josta K.J. Lång olisi ollut varmaan ylpeä.
Venäjän luhistuminen on ainakin nojatuoliväen tavoitteena ja sen pitäisi säilyä tavoitteena. Valitettavasti luotto EU-kotirintamaan ei ole kovin suuri. Ja tällöin puhutaan poliitikoista, joiden halukkuus myydä Ukrainan edut ovat olemassa.
Moraalisesta puolesta olemme samaa mieltä. Maailmanpolitiikassa ei kuitenkaan moraali ratkaise, vaan voima. Toisella sijalla ovat taloudelliset edut. Jos katsomme maailmaa vaikkapa Macronin työhuoneesta, sota näyttää kovin erilaiselta. Tämän pikkunapoleonin keskeisenä tavoitteena on jäädä maailmanhistoriaan. Miten koukuttavaa olisikaan esiintyä rauhansopimuksen aikaansaajana. Ranska voisi sen jälkeen taas elvyttää suhteitaan Venäjään ja olla jopa eturintamassa hienotunteisessa suhteiden lämmittämisessä. Tällä saattaisi olla merkittävää taloudellista hyötyä Ranskalle. Toki sota aiheutti ikävän tilanteen ja Ukraina menetti alueitaan, mutta se ei lopultakaan kiinnosta Macronia. Hän kyllä osaa julkisesti näytellä osansa hyvin.
Ranska katsoo asioita laajemmalla perspektiivillä. Etusijalla on tietynlaisen tasapainon hakeminen politiikassa. Ei ole ehdottomia totuuksia tai vakaumuksia. Sitä paitsi, Venäjä ei ole koskaan hyökännyt Ranskaan, vaikka Ranska hyökkäsikin aikoinaan Venäjälle. Venäjä on riittävän kaukana ja naapurimaidensa murheena. Mikäpä siis estäisi Ranskaa muuttamasta kantaansa hyödyttömän sodan tukemisessa? Varsinkaan kun kansan mielipiteet asiassa eivät ole kovinkaan yhteneväiset. Galliassa hermostutaan vain silloin, jos kansalaisten omat edut ovat uhattuina. Kukaan, varsinkaan vasemmistolaiset intellektuellit, eivät vuodattaisi kyyneliään Ukrainan vuoksi.
Venäjän kestokyky on asia, jota pohditaan varmasti joka päivä ajatushautomoissa. Jos puhuttaisiin länsimaasta, sota olisi ohitse. Kansa olisi noussut kapinaan elinolosuhteidensa kurjistumista vastaan. Valitettavasti on harvinaisen totta, mitä edesmennyt tiedustelueversti Karikin totesi: Venäjällä on aidosti vallalla yhteiskuntasopimus, jonka mukaan eliitti ja kansa elävät omaa elämäänsä. Kaiken yläpuolella on hallitsija, joka mukamas ei voi tehdä virheitä.
On täysin mahdollista, että Venäjästä tulee entistä enemmän Pohjois-Korean kaltainen helvetti. Ihmisistä tulee täysin valtion orjia. Kansalaisia katoaa merkittävät määrät sodan uumeniin, sota itsessään saa legendaariset piirteet. Siitä tulee jonkinlainen Venäjän olemassaolotaistelu. Tilanne on pahempi kuin tsaarin aikaan. Silloinhan sentään marxilaiset ajatukset saivat kantavuutta ja osa kommunistisen uskonsa voimalla taisteli tsaaria vastaan. Nyt sen sijaan f-ing demokratia ei muodosta vastaavaa liikettä. Koska ihmiset ovat nähneet Jeltsinin kaudella demokratian eikä se tuonut kansalle mitään muutosta elämiseen.
Tästä johtuu se, että Venäjä saattaa jatkaa Ukrainan siviilikohteiden pommittamista kuinka kauan tahansa. Ja sitkeästi vastustaa Ukrainan vastahyökkäyksiä. Tässä tilanteessa olisi rationaalista viedä Venäjän kestokyky äärimmäisen rajan ylitse. Länsimaat eivät saisi aikaansaada tilannetta, jossa Venäjä käytännössä hyötyy valloituksistaan. Ongelmana on se, että tällaisiin panostuksiin ei tunnu olevan poliittista tahtoa. Talouspakotteet ovat hyvä asia, toisaalta on turhaa kuvitella, että ne toimisivat aukottomasti. Esimerkiksi Kazakstanin kautta Venäjälle viedään yhtä ja toista. Reittejä kaupankäyntiin on aina olemassa.
Viimeksi muokattu:
On tämä kyllä käsittämätöntä touhua 2020-luvulla. Jos luvut pitää paikkansa, niin venäläisten tappiot ovat matemaattisesti reilu moottoroitu jalkaväkipataljoona päivässä kalustoineen. Ja tämä on jatkunut jo pitkään.
Joo eikä tämä nyt ollutkaan viestini pointti. Enemmän ehkä se, että erään tietyn nimimerkin anti tähän ketjuun on ollut jo pitempään tuota säännöllistä voivottelua lähes identtisin sanankääntein.
Huolissani olen minäkin tilanteesta.
Luulisi olevan länsimaissa olevan venäläisten kiinteistöjen, rahavarojen yms. kansallistaminen mahdollista, koska se on mahdollista toisinpäin Venäjälläkin, sekä myös Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainassa.
Venäjä "kansallisti" Olena Zelenskan huvilan Krimillä ja huutokauppasi sen | Verkkouutiset
Ukrainan presidentin vaimon omistaman lomatalon osti moskovalaisnainen.
www.verkkouutiset.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy